Pääkirjoitus

Artikkelit

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana rikostoimittaja Jarkko Sipilä. Hänen mukaansa media vaikuttaa kriminaalipolitiikkaan lähinnä aihevalinnoillaan. Toimittajan työn lähtökohtana on hakea yhteiskunnallisia epäkohtia – asioita, joita voidaan parantaa. Siitä tulee hänestä myös se, että huono uutinen vain on suurempi uutinen.

Arkipäivän rasismi tekee etnisten vähemmistöjen nuorten rikollisuudesta erityisen ilmiön. Esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten luokittelu joko rikosten tekijöiksi tai uhreiksi yksinkertaistaa heidän sosiaalista todellisuuttaan. Näiden nuorten rikollisuus on erityinen ilmiö myös heidän erityistarpeidensa näkökulmasta.

Nuorten henkirikollisuus on Suomessa harvinaista sekä kansainvälisesti että historiallisesti. Henkirikollisuuden asukaslukuun suhteutettu kokonaistaso on meillä tunnetusti huomattavasti korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa tai läntisessä Euroopassa, mutta nuorten rikollisuudessa tätä eroa ei esiinny.

Rikosuralle ajautuvat helsinkiläislapset ovat usein lastensuojelun asiakkaita jo ennen ensimmäistä rikostaan. Peräti 70 prosenttia rikoksia usein uusineista lapsista oli joutunut tekemisiin lastensuojelun kanssa jo ennen ensimmäistä rikollista tekoaan.

Lastensuojelulaki uudistettiin menneenä talvena ja uuden lain on määrä tulla voimaan vuoden 2008 alussa. Pohjana on sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa tehty laaja kehittämistyö. Rikoksen tematiikka näkyy uudessa laissa monin paikoin.

Järvenpää on kansallisen väkivallan vähentämisen ohjelman pilottikaupunki. Osana hanketta toukokuussa 2006 toteutettiin "Turvallinen arki" -kysely, jossa kerättiin tietoa Järvenpään lasten ja nuorten arjesta, ajankäytöstä, tupakoinnista ja päihteiden käytöstä, väkivallan uhriksi joutumisesta sekä muista asioista, jotka huolestuttavat nuoria. Kyselyn mukaan järvenpääläiset nuoret kokivat kaupunkinsa turvalliseksi asuinpaikaksi.

Heini Ekholm ja Sanna Lahtinen kirjoittivat Haasteessa 1/2007 opinnäytetyöstään, jossa selvitettiin kahdeksan nuoren valvontakokemuksia. Kirjoituksessa tehtiin myös ehdotuksia eräiden valvonnan toimintatapojen parantamiseksi. Nuorten valvonta kaipaa kuitenkin perusteellisempaa remonttia. Mistä on kysymys? Mitä valvonnalle pitäisi tehdä?

Oikeusministeriössä on valmistunut kriminaalipoliittinen toimintaohjelma vuosille 2007–2011. Se on kovien haasteiden edessä.

Valvotun koevapauden käyttö on lähtenyt käyntiin tasaiseen, joskin melko hitaaseen tahtiin.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi 2006 selvityksen vankien velkaantumisesta. Pirjo Näkin tutkimuksen mukaan vangit ovat monella eri mittarilla mitattuna huono-osaisia. Yli 80 prosenttia vapautuvista vangeista oli velkaantuneita. Velkaantuminen painottui rikosperusteisiin korvauksiin ja maksamattomiin sakkoihin. Keskeinen tutkimustulos oli, että velkaantuneet vangit vapautuvat joko sosiaaliturvariippuvuuteen tai siirtyvät tekemään työtä ilman verokirjaa. Myös laittomaan toimintaan liittyvät velat pitävät huolen siitä, että osa vapautuvista vangeista pysyy rikoskierteessä.

Takuu-Säätiön hallinnoimassa Omille jaloille -hankkeessa autetaan talous- ja velkaongelmissa olevia ihmisiä, jotka ovat syrjäytyneet tai elävät syrjäytymisuhan alla. Varhaisella puuttumisella talousohjauksen ja sosiaalisen tuen eri keinoin voidaan estää heitä joutumasta syvempään velkaantumiskierteeseen tai ainakin auttaa löytämään keinoja selviytyä velkojen kanssa. Tarkoituksena on luoda vertaistukimalli, jossa koulutetut tukihenkilöt antavat matalan kynnyksen talousohjausta ja ohjaavat talous- ja velkaongelmaisia auttamisjärjestelmän piiriin.

Poliisiammattikorkeakoulussa tehtiin 2003 tutkimus työturvallisuusrikosten tutkinnan ongelmista. Työturvallisuustapausten tutkintatyö ei ole poliisin keskuudessa kovinkaan suosittua eikä arvostettua. Poliisiorganisaatio tarjoaa koulusta vähän, ja tutkinta perustuu paljolti poliisin peruskoulutuksen antamiin valmiuksiin. Myös poliisien asennoitumisella työturvallisuustapauksiin saattaa olla merkitystä tutkinnan suorittamiseen ja sen tehokkuuteen.

Oikeusistuimet luottavat ratkaisuissaan usein lääkärin diagnooseihin. Sairauksissa ja vammoissa lääkärit ovatkin kiistattomia asiantuntijoita. Seksuaalisen hyväksikäytön tai insestin kohteeksi joutuminen ei kuitenkaan ole sairaus vaan tapahtuma. Virheellinen käsitys hyväksikäyttödiagnoosin statuksesta tautiluokituksessa ja sen merkityksestä oikeudenkäynnissä voi aiheuttaa oikeusturvaongelmia. Voidaanko ihminen tuomita diagnoosin perusteella?

Väittelin toukokuussa Suomen huumepolitiikassa 1990- ja 2000-luvuilla tapahtuneista muutoksista. Erityinen kiinnostuksen kohteeni oli niin kutsuttu haittojen vähentämisen politiikka. Väitöstilaisuudessa vastaväittäjäni Harry Levine kysyi, mitä kertoisin Suomen nykyisestä huumepolitiikasta suomalaisen päihdetutkimuksen "Grand Old Manille" Kettil Bruunille (1924–1985), jos saisin mahdollisuuden. Vastaukseni Levinen kysymykseen oli niukka ja kysymys jäi pyörimään mieleeni. Mitä siis kertoisin...

Sosiologit kiistelevät aikakautemme luonteesta ja siitä, millä etuliitteellä sitä pitäisi nimittää. Selkeää yksimielisyyttä ei vallitse myöskään siitä, minkälaista vaihetta elämme rankaisujärjestelmien historiassa ja miten sitä tulisi luonnehtia. Mutta samaan suuntaan kulkevia näkemyksiä ja käsitteitä on myös noussut esiin. Viime vuosikymmeninä on puhuttu mm. "uudesta penologiasta", "seuraamus-kaupallisesta kompleksista" ja "mcdonaldisaatiosta".

 
Julkaistu 11.6.2007