Riikka Kostiainen

Yksityiset turvapalvelut yhä näkyvämmin osa arkea

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Securitas Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Mikkonen. Yksityinen turvallisuusala on kasvanut jatkuvasti viime vuosikymmeninä ja myös sen rooli on muuttunut. Mikkonen näkee yksityisen turvallisuusalan roolin yhteiskunnassa kuitenkin selkeäksi ja viranomaistoimintaa tukevaksi.

Suomen Vartioliikkeitten Liitto ry:n puheenjohtaja, Securitas Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Mikkonen on työskennellyt yksityisellä turvallisuusalalla 15 vuotta. Sitä ennen hän toimi upseerina puolustusvoimissa. Yksityinen turvallisuusala kiinnosti häntä, koska kummassakin oli kysymys turvallisuudesta ja ala vaikutti jo silloin tulevaisuuden alalta.

– Yksityinen turva-ala on muuttunut näiden 15 vuoden aikana paljon. Ensinnäkin ala tarjoaa entistä suuremmalla skaalalla erilaisia palveluja ja se on hyvin pitkälle erikoistunut. Toiseksi teknisten turvajärjestelmien merkitys on kasvanut huomattavasti. Keskeinen muutos on myös se, että kun 15 vuotta sitten oli – hieman karrikoiden – vain yksi vartijan profiili, nykyään vartija-nimikkeen alla on monta erilaista profiilia ja tehtäväkenttää, Mikkonen kertoo.

Hän arvioi alan tulevaa kehitystä niin, että erikoistuminen jatkuu edelleen ja vartioimistehtävät ja omaisuuden turvaaminen tulevat yhä enemmän osaksi arkipäiväistä elämää. Lisäksi yksityiskodit tulevat palveluiden piiriin yhä voimakkaammin.

Yksityisellä turva-alalla oma roolinsa

Julkisen vallan velvollisuudet turvallisuuden ylläpitäjänä on määritelty laissa, kun taas yksityinen turva-ala on omatoimista suojautumista varten, Mikkonen määrittelee.

– Asiakas itse päättää, haluaako hän käyttää siihen erikoistuneita liikkeitä ja toimittajia. Usein vakuutusehdoissa on kohtia, jotka edellyttävät suojautumista. Myös kansainväliset toimijat ovat tuoneet meille uudenlaista turvallisuuskulttuuria. Tietysti yhteiskunnan muuttuminen niin, että enää ei kunnioiteta kovin paljon toisen omaisuutta ja pieni häiriönteko on yleistynyt, edellyttää suojautumista. Sitä kautta meidän roolimme yhteiskunnassa löytyy.

Hän kiteyttää, että sekä viranomaisilla että yksityisellä turva-alalla on oma selkeä roolinsa. Yksityinen ala on viranomaistoimintaa tukeva eikä toiminta ole ristiriitaista tai päällekkäistä. Myös yhteistoimintasuhteet viranomaisten kanssa ovat kunnossa.

Yksityisen turvallisuusalan toimintaa koskeva lainsäädäntö on melko tuore, vuodelta 2002. Mikkonen toteaakin lainsäädännön olevan perusteiltaan kunnossa, mutta joitakin toiveita turvallisuusalalla on sen suhteen. Alalla on käynnissä hanke, jossa haetaan pientä hiomista ja järkevöittämistä.

– Yksi ongelma on, että samoja asioita on monessa laissa, jolloin kaikille osapuolille on haaste pysyä kärryillä vivahde-eroista esimerkiksi toimivaltuuksissa. Järjestyksenvalvonnasta on oma laki ja lisäksi järjestyslaissa on osio, joka koskee järjestyksenvalvontaa julkisen liikenteen kulkuneuvoissa, asemapaikoilla ja kauppakeskuksissa. Kun nämä lait on jouduttu säätämään eri kokonaisuuksina, on tullut monta eri lakia, jotka joudutaan ottamaan huomioon.

Yritykset haluavat häiriötöntä toimintaa

Mikkonen painottaa, että vaikka kuluttajat ovat lukumääräisesti eniten kasvava asiakasryhmä, yksityinen turvallisuusala elää bisnes to bisnes -kaupasta, johon lasketaan myös julkinen sektori.

– Lähtökohtaisesti asiakkaat haluavat häiriötöntä toimintaympäristöä. Se on ollutkin yksi suomalaisen yhteiskunnan valttikorteista liiketoiminnassa. Mahdolliset häiriötekijät riippuvat esimerkiksi toimialasta ja sijoituspaikasta. Yleistä on, että asiakkaat tekevät arvion siitä, millaisia uhkia heidän toimintaansa kohdistuu, miten todennäköisiä ne ovat ja tämän arvion perusteella tekevät ratkaisun, millä tavoin niiltä suojautuvat.

Vaihtoehtoja suojautumiseen on tarjolla runsaasti. Mikkosen jaottelun mukaan toimitilaturvallisuudessa on kolme toisiaan täydentävää osa-aluetta: rakenteiden turvallisuus, tekninen valvonta ja turvallisuuspalvelut. Rakenteellisilla ratkaisuilla tarkoitetaan rakennusten seiniä, suoja-alueita, aitoja, portteja, ovia, lukkoja, ikkunoita ja muita vastaavia. Teknisellä valvonnalla tarkoitetaan esimerkiksi kulunvalvonta-, tv-valvonta- ja rikosilmoitinjärjestelmiä. Turvallisuuspalveluja puolestaan ovat esimerkiksi hälytyskeskuspalvelu, piiri- ja paikallisvartiointi ja vastaanottovirkailijatoiminta.

Kuluttajilla kyse tunnebisneksestä

Jarmo Mikkosen näkemyksen mukaan kuluttajatkin ostavat tietyllä tavalla häiriötöntä toimintaa. Kun yrityksillä ja laitoksilla häiriö voi aiheuttaa tuotannon keskeytyksiä ja taloudellisia menetyksiä, kuluttajilla häiriö voi liittyä enemmän omaisuuden tunnearvoihin. Kodit, kesämökit, autot ja veneet ovat ihmisille tärkeitä muussakin kuin varallisuusmielessä, ja niitä halutaan suojata.

– Kuluttajat haluavat ostaa mielenrauhaa. Ennen vanhaan naapuriyhteisö oli kiinteämpi ja myös toisen omaisuudesta huolehdittiin; valvonta oli luontevaa. Enää tällainen yhteisöllisyys ei ole niin voimakkaasti mukana valvontamekanismissa. Toisaalta myös omaisuuden varallisuusarvot ovat nousseet. Lisäksi kodin hälytyspalvelusta on tulossa joka kodin tuote. Kustannustensa puolesta se on jo lähes jokaisen saavutettavissa. Myös tämä on luonut sitä, että halutaan varmuutta ja häiriöttömyyttä, Mikkonen arvioi kysynnän kasvua.

– Rikostilastot sinänsä eivät ole pahentuneet. Toki häiriökäyttäytyminen näkyy entistä enemmän ja tehdään sellaista ilkivaltaa, jossa ei ole mitään järkeä. Huumeidenkäytön tilastot kertovat omaa kieltään. Varmaan näillä on vaikutuksensa, mutta ne eivät mielestäni ole ainoa faktinen syy kuluttajien tuloon turvapalveluiden piiriin.

Mikkosella on mielikuva, että yleisesti ottaen pelolla ei markkinoida turvallisuuspalveluja. Hän myöntää, että varmaan ylilyöntejäkin on ollut, koska asiasta on keskusteltu ajoittain. Alan kanta tällaiseen markkinointiin on tietenkin ehdottoman kielteinen. Hän uskoo, että myös ostajan mielenkiinto syntyy muista seikoista kuin peloista.

Hän muistuttaa, että vartiointi ja hälytyslaitteet eivät sinänsä estä rikosta. Laitteilla saadaan kuitenkin tapahtumasta välitön havainto ja siihen voidaan reagoida nopeasti. Siinä tapauksessa, että varas huomaa hälytyslaitteet ja menee pois, ne voivat tietysti myös estää. Ennaltaehkäisevä vaikutus onkin keskeinen.

Mikkonen ei usko Suomen kehityksen menevän Amerikasta tuttujen aidattujen asuinalueiden suuntaan tai ihmisten jakautumiseen turvallisuuden suhteen A- ja B-luokan kansalaisiin, mitä julkisuudessa on joskus pidetty uhkana.

– Merkit tällaiseen laajamittaisena yhteiskunnallisena ilmiönä ovat olleet aika vähäisiä. Esimerkiksi aidatut alueet ovat lähinnä yksittäistapauksia ja liittyvät valinnanvapauteen omatoimisen suojautumisen toteuttamisessa.

Yrityksen kansainvälisyys vahvuus

Yksityinen turvallisuusala on keskittynyt vahvasti Suomessa ja isoimmat yritykset ovat kansainvälisiä. Suomen Securitakselle konsernin kansainvälisyydellä on erittäin suuri merkitys.

– Yhtäältä meidän yrityksenä on helppo tuoda palveluja ja ratkaisuja kotoisille markkinoille, kun niistä on jo saatu kokemusta kansainvälisen verkon kautta. Toinen seikka on, että henkilöstölle tämä tarjoaa monipuolisia uramahdollisuuksia. Meillä on esimerkiksi stipendijärjestelmä, jossa yksittäisiä vartijoita lähetetään toiseen maahan tutustumaan tiettyyn toimintaan. Lisäksi se luonnollisesti helpottaa kansainvälisten asiakkuuksien hoitamista, Mikkonen arvioi.

Euroopan mittakaavassa turvallisuuspalveluissa ollaan hänen mukaansa menossa samaan suuntaan. Erityisesti Pohjoismaissa turvallisuuspalveluiden kysyntä on hyvin samankaltaista. Pohjoismaat poikkeavat jonkin verran Etelä- ja etenkin Itä-Euroopasta. Näissä maissa käytetään enemmän pelkkää vartiointipalvelua. Pohjoismaissa taas laitteistot ja henkilöstöpalvelut ovat pitkälle integroitu; fyysisen työn ja teknisten järjestelmien yhteiskäyttö on tehokasta.

– On hyvä, että myös viranomaiset ovat nyt kehittelemässä Euroopan tason tarkastelua – mikä osa on kansallista lainsäädäntöä ja onko ylikansallista lainsäädäntöä. Nyt alan sääntely on vielä hyvin paljon kansallisella puolella.

Rikollisuuden ehkäisyyn panostamista tarvitaan

Yksityisen turva-alan näkökulmasta katsottuna suomalaiset viranomaiset ja poliittiset päättäjät ovat onnistuneet kriminaalipolitiikan hoitamisessa kohtalaisen hyvin.

– En edes halua lähteä lausumaan, ovatko esimerkiksi rangaistuskäytännöt liian rankkoja vai liian lieviä. Sitä paitsi jos aste olisi toinen, keskustelua käytäisiin yhä suuntaan ja toiseen. Sopimusyhteiskunnassa tarvitaankin tällaista keskustelua. Myös tutkinnan ja syyteharkinnan luvut puhuvat puolestaan viranomaisten onnistumisesta, Jarmo Mikkonen pohtii.

– Ovatko ennaltaehkäisevät toimenpiteet sitten riittävän laajoja ja kovia? Minusta ennaltaehkäisystä keskustellaan nykyään aktiivisesti. Sitä osoittaa esimerkiksi sisäasiainministeriön hanke elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteisestä strategiasta yrityksiin kohdistuvien rikosten torjumiseksi, kaikki paikalliset rikoksentorjuntahankkeet sekä monet EU:n kannanotot. Ennaltaehkäisyä kehittämässä on järjestöjä, viranomaisia ja elinkeinoelämää. Ainakin on tehty enemmän kuin aikaisemmin. Toisaalta korostetaan myös omatoimisen suojautumisen merkitystä, joka sekin on hyvä asia rikoksia vähentävänä tekijänä.

Mikkonen nostaa esille, ettei Suomessa ole sellaista kovaa rikollisuutta kun esimerkiksi Ruotsin arvokuljetusryöstöt. Hän ei usko sen olevan aivan sattumaa, vaan viranomaisten ja muun yhteiskunnan toiminnalla on siinä oma merkityksensä. Kriminaalipolitiikan ennaltaehkäisevää työtä voi verrata ennakoivaan terveydenhuoltoon, jossa panostamalla terveyden ylläpitämiseen vähennetään sairauksia.

 
Julkaistu 9.6.2006