Esa Tuominen

Venäjän vankien olot yhä huonot

Olot venäläisissä vankiloissa ovat parantuneet neuvostoajoista, mutta humaaneja ne eivät ole vielä lähimainkaan. Näin luonnehtii tilannetta pietarilainen ihmisoikeusaktivisti Gennadi Tshernjavski, joka on viime vuosina ajanut useiden vankien asiaa venäläisen vankilahallinnon sokkeloissa – ilman varsinaista juristin koulutusta.

Hyvää on se, että vankeja on enää "vain" 800 000, kun neuvostoaikoina Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan alueella oli toista miljoonaa vankia. Selleissä nukuttiin jopa kolmen tason kerrossängyissä, nyt on päästy jo lähes normien mukaiseen asumistiheyteen. Jotkut vangit ovat saaneet remontoida koppejaan inhimillisemmiksi. Tshernjavski kertoo nähneensä jo "luksussellinkin", jossa on oma kunnollinen toiletti eikä pelkkä reikä maassa.

- Sekin on edistystä, että vankiloiden johtajat suostuvat keskustelemaan ihmisoikeusaktivistien kanssa ja tulevat tilaisuuksiimme.

Rahalla saa palveluja

Gennadi Tshernjavski syntyi Muurmanskin alueella ja ansaitsi leipänsä kuoron ja orkesterin johtajana. Viime vuosikymmenellä hän ryhtyi harrastamaan ihmisoikeusasioita. Nykyään hän työskentelee mediamarkkinoinnissa, mutta kaikki hänen vapaa-aikansa kuluu vankien asioiden ajamiseen.

– Yleensä tyydyn pelkkiin kulukorvauksiin. Ovat jotkut karskinnäköiset tyypit tarjonneet minulle säkkikaupalla rahaakin, jos pystyn hoitamaan heidän kaverinsa vapaaksi. Mutta tällaisia rahoja on vaarallista ottaa vastaan.

Tshernjavskin mukaan Venäjän vankiloissa rehottaa edelleen korruptio. Vartijat myyvät vangeille jos jonkinlaisia palveluksia. Matkapuhelinta ei vangeilla saisi periaatteessa olla, mutta sellaisen pystyy itselleen rahalla junailemaan. Paljon riippuu myös vankilanjohtajan hyväntahtoisuudesta: hänellä on suuri valta myöntää helpotuksia tai kiristää oloja.

– Mutta ei meidän vankiloissamme edelleenkään ole mitään kuntosaleja kuten teillä Suomessa. Kunnosta huolehditaan perinteisellä tunnin mittaisella päivittäisellä kävelyllä. Ja sillekin on osattava lähteä heti kun kutsu karjaistaan tai seuraava mahdollisuus ulkoiluun on vasta seuraavana päivänä.

Läheisiään voi tavata kerran kolmessa kuukaudessa muutaman tunnin ajan. Perhetapaaminen onnistuu kerran vuodessa. Silloin saa asua vankilan alueella yhdessä puolisonsa kanssa kolmesta viiteen päivään, edellyttäen tietenkin että käyttäytyminen on ollut moitteetonta.

Armahduksista tullut harvinaisia

Elinkautinen tuomio Venäjällä ymmärretään sananmukaisesti: tuomittu viettää loppuelämänsä telkien takana. Vain uudet todisteet ja uusi oikeuskäsittely voivat muuttaa tuomion pituutta.

– Onhan meillä yhä periaatteessa olemassa armahduskäytäntö. Ennen armahdettiin useammin, mutta muutama vuosi sitten käytäntöä kiristettiin, ja nyt vain ani harvassa tapauksessa tuomittu saa armahduksen, Tshernjavski kertoo.

– Lomia ei venäläisissä vankiloissa tunneta. Ei myöskään minkäänlaista vangin valmistamista vapauteen pääsyyn. Yleensä tuomionsa istunut hakeutuu sukulaistensa luo rahattomana ja ilman työtä tai asuntoa. Tarvitseeko erikseen mainita, että tällaisissa tapauksissa rikoksen uusiminen on kiusaus, jonka torjuminen on todella vaikeaa.

Venäjän vankiloista voi päästä ehdonalaiseen vapauteen, kun kolme neljännestä tuomiosta on istuttu. Tämä edellyttää, että käytösrangaistuksia ei ole. Tai ainakin sitä, että käytösrangaistukset on voinut kumota kunnostautumalla jollain tavalla.

Venäjän tunnetuin vanki, entinen öljypohatta, Mihail Hodorkovski on saanut jo kaksi käytösrangaistusta. Ensimmäinen tuli siitä, että häneltä löydettiin "luvatonta materiaalia", joka osoittautui kopioksi Venäjän vankien oikeuksia käsittelevästä lakitekstistä. Toisen rangaistuksen Hodorkovski sai juotuaan teetä "väärässä paikassa".

– Näyttää siltä, että jotkut eivät haluaisi laskea Hodorkovskia ehdonalaiseen vapauteen. Mutta veikkaukseni on, että hänet lasketaan, kunhan kolme neljännestä tuomiosta on kulunut, Tshernjavski ennustaa.

Tutkintavankeuden kohtuuton venyminen on asia, johon venäläiset - ja ulkomaalaisetkin - ihmisoikeusjärjestöt ovat toistuvasti kiinnittäneet huomiota. Joskus "tutkinnallisissa isolaattoreissa", kuten niitä venäjäksi nimitetään, saattaa istua vankeja, joiden oikeusprosessi on kestänyt vuosia.

– Toisinaan käy niin, että tutkintavankeuden jälkeen tulee vapauttava päätös ja vanki pääsee vapauteen. Periaatteessa hän voi nostaa oikeusjutun valtiota vastaan ja hakea korvauksia tutkintavankeusajaltaan. Mutta vain ani harva ryhtyy tällaiseen. Yleensä vapautuneet ovat niin iloisia poispääsystä, että he eivät jaksa ajatella korvauksia. Sitä paitsi korvaukset, jos niitä päätetään maksaa, ovat erittäin pieniä.

Tarttuvat taudit ongelma

Oma lukunsa venäläisissä vankiloissa ovat vakavat tarttuvat sairaudet, kuten HIV, hepatiitti ja tuberkuloosi.

– Ei ole aivan harvinaista, että oikeuksistaan kiinni pitävä ja valituksia kirjoittava vanki siirretään koppiin, jossa on ennestään esimerkiksi tuberkuloosia sairastava sellitoveri. Eipä tule toisille mieleen enää tehtailla valituksia, kun näkevät, miten kollegalle kävi!

Gennadi Tshernjavski kertoo tapauksesta, jossa vangit olisivat halunneet eristää tuberkuloosia sairastavan kaverinsa vuoteen kankaalla muista, jotta tämän pärskiminen ei olisi tartuttanut tautia vielä terveisiin kopin asukkaisiin. Tähän ei suostuttu, koska vartijoiden piti kaiken aikaa nähdä, mitä kukin vanki puuhailee. Kun vangit valittivat tästä, määrättiin heidät kylmään eristyskoppiin.

Joskus asioihin puuttuminen kuitenkin tuo tulosta. Tshernjavski kirjoitti eurooppalaiseen lehteen siitä, että erään vankilan lääkäreillä ei ollut käytössään röntgen-laitteita. Pian artikkelin julkaisemisen jälkeen sellaiset hankittiin. Toisen kerran eräässä vankilassa kunnostettiin vessat – taas lehtijutun ansiosta.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Vankien määrä laskussa

Vankien määrä on laskenut viime vuosina Venäjällä. Vuonna 1998 vankeja oli yli miljoona (1 009 863), kun tämän vuoden huhtikuussa määrä oli alentunut 847 000:een. Vuonna 1998 suhteellinen vankiluku (vankeja 100 000 asukasta kohti) oli 688, tällä hetkellä se on 594.

Tutkintavankeja vangeista on noin 17 prosenttia. Naisvankien osuus on 6,5 prosenttia, alle 18-vuotiaiden vankien osuus on 2,5 prosenttia ja ulkomaalaisten vankien osuus on 1,7 prosenttia.

Vankiluvun laskun taustalla on laaja rikosoikeusuudistus. 1990-luvun lopulla vankilahallinto siirrettiin sisäasiainministeriöstä oikeusministeriöön, rangaistuslainsäädäntöön tehtiin 1990-luvulla suuria muutoksia ja tutkintavankeudesta päättäminen siirrettiin syyttäjä- ja tutkintaviranomaisilta tuomareille. Erityisesti vankiluku onkin vähentynyt tutkintavankiloissa, jotka ovat olleet eniten ylikansoitettuja ja joissa on ollut kurjimmat olosuhteet. /RK

Lähde: www.prisonstudies.org .

 
Julkaistu 9.6.2006