Annele Saikkala

Ranskassa nuorten jutut käsittelee erikoistunut tuomari

Ranskan nuoriso-oikeusjärjestelmä luotiin 60 vuotta sitten. Nuoret ja lapset kuuluvat järjestelmän piiriin sekä rikosten ja huonon kohtelun uhreina että rikoksentekijöinä, ja nuorisotuomarit tekevät sekä yksityis- että rikosoikeudellisia päätöksiä. Seuraavassa kerrotaan nuorten tekemien rikosten käsittelystä Ranskassa nuortentuomari Marie-Pierre Hourcaden haastattelun perusteella.

Nuorten tekemien rikosten käsittelyssä tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa: "Ranskassa ei ole niin paljon lapsia, että sillä olisi varaa jättää huomiotta mitään, mikä voi tehdä heistä terveitä ihmisiä". Näin todetaan vuoden 1945 nuorten rikoksia koskevan asetuksen johdannossa. Asetuksella luotiin pohja nuorten tekemien rikosten selvittämiselle ja käsittelylle Ranskassa.

Nuoriso-oikeusjärjestelmän peruspilareita ovat erikoistuneet tuomarit, alaikäisille tarkoitetut tuomioistuimet sekä kasvatuspalvelut. Myös osa syyttäjistä on erikoistunut alaikäisten rikoksiin. Pariisissa ja muutamissa muissa suurissa kaupungeissa on lisäksi alaikäisiin erikoistunut asianajajakunta. Järjestelmän keskeinen hahmo on nuortentuomari, joka seuraa koko oikeusprosessia tutkinnasta tuomion antamiseen ja on henkilökohtaisessa yhteydessä lapseen tai nuoreen.

Käytössä kasvatuksellisia seuraamuksia

Nuorten rikosoikeusjärjestelmässä halutaan ensi sijassa muistuttaa nuorta hänen velvollisuuksistaan muita ihmisiä ja yhteiskuntaa kohtaan, tehdä hänet tietoiseksi käyttäytymisestään ja sen motiiveista sekä ehkäistä uusintarikollisuutta. Keskeistä on siis pyrkimys nuoren sosiaalistamiseen. Tämä ei tietenkään sulje pois rangaistusta, mikäli teon vakavuus sitä vaatii. Rikosoikeudellinen ja lastensuojelullinen näkökulma ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, ja kasvattajalla on yhtä tärkeä rooli kuin tuomarilla.

Ranskassa jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa teoistaan iästä riippumatta. Seuraamukset jaetaan rangaistuksiin ja kasvatuksellisiin seuraamuksiin. Alle 10-vuotiaalle voidaan antaa varoitus, alle 13-vuotias voidaan tuomita kasvatuksellisiin seuraamuksiin ja 13–17-vuotiailla on alennettu rangaistusasteikko.

Tuomarilla on laaja harkintavalta määrättäessä nuorille seuraamusta. Hän ei ratkaise kaikkia tapauksia yksin, vaan nuoriso-oikeuden kokoonpano riippuu rikoksen vakavuudesta ja syytetyn iästä. Esimerkiksi kasvatuksellisen laitosseuraamuksen ja vankeusrangaistuksen välinen valinta tehdään yhden tuomarin ja kahden lautamiehen kokoonpanossa. Pienimmät rikkeet voidaan ratkaista kansliassa.

Oikeus hankkii selvityksen nuoren persoonallisuudesta, elämäntilanteesta ja sosiaalisesta taustasta, ja tuomari tekee tiivistä yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Kasvatuksellisen ohjelman avulla pyritään ratkaisemaan nuoren ongelmia, joita ovat useimmiten perhe- ja muut ihmissuhdeongelmat, väkivaltaisuus sekä päihdeongelmat.

Kasvatuksellisia seuraamuksia on lukuisia. Niitä voivat olla esimerkiksi nuhtelu, joka on rikosrekisteriin merkittävä seuraamus, ja valvonta, joka tarkoittaa, että nuori jatkaa asumista omassa perheessään samalla kun hänelle suunnitellaan kasvatuksellinen ja koulutuksellinen ohjelma. Nuori voidaan myös sijoittaa sijaisperheeseen tai erityyppisiin avo- ja suljettuihin laitoksiin. Kotoa pois lähtenyt nuori voidaan palauttaa vanhempiensa huostaan.

Muita kasvatuksellisia seuraamuksia ovat rikosvälineen takavarikoiminen, kielto tavata tiettyä henkilöä tai käydä tietyssä paikassa ja velvollisuus osallistua kansalaiskasvatukselliseen ohjelmaan. Vuonna 1994 otettiin käyttöön ennallistava seuraamus, joka tarkoittaa aiheutuneen vahingon hyvittämistä joko suoraan uhrille tai yhteiskunnalle. Kaikki kasvatukselliset seuraamukset merkitään rikosrekisteriin, mutta ne voidaan myöhemmin poistaa oikeuden päätöksellä.

Mikäli teko on niin vakava, että kasvatuksellisten seuraamusten ei katsota olevan riittäviä, tuomitaan rangaistus. Niihin kuuluvat sakko, ehdoton ja ehdollinen vankeus ja yhdyskuntapalvelu. Ehdolliseen vankeuteen voidaan liittää valvontaa eri muodoissa sekä velvollisuus osallistua koulutukseen, käydä hoidossa tai maksaa uhrille hyvitystä. Mikäli velvoitetta ei täytetä, rangaistus voidaan panna täytäntöön. Yhdyskuntapalvelua, jota käytetään yleensä vankeusrangaistuksen vaihtoehtona, voidaan tuomita 16–18-vuotiaalle, ja sen käyttö edellyttää nuoren suostumusta.

Tuomari Hourcade tuntee nuorison ongelmat

Marie-Pierre Hourcade työskentelee nuortentuomarina Pariisin oikeuspalatsissa. Työhuoneen ovessa on paksut äänieristeet, jotka paitsi suojelevat yksityisyyttä, myös mahdollistavat äänekkäänkin asioiden selvittelyn muiden häiriintymättä. Pariisin oikeuspalatsin pylväiden, maalausten ja ornamenttien keskellä voi vain hämmästyä saapuessaan nuortentuomarin työhuoneeseen: se on pieni huone, jonka ainoita koristuksia ovat huoneen täyttävät paperipinot.

Houcade aloittaa työpäivänsä kello 7.00 ja päättää sen noin kello 20.00; lounastaukoa hän ei yleensä ehdi pitää. Yhden työpäivän aikana Hourcade voi kohdata Pariisin lasten ja nuorten murheiden, pelkojen ja aggressioiden kirjon – toivoakaan unohtamatta. Huomattava osa käsiteltävistä jutuista on lapsen hoidon laiminlyöntiin perustuvia lastensuojeluratkaisuja, ja yli kolmasosa koskee nuorten tekemiä rikoksia. Tyypillisiä nuorten rikoksia Pariisissa ovat ryhmässä tehdyt ryöstöt, varkaudet ja väkivallanteot sekä huumausainerikokset.

Vain pieni osa Hourcaden työstä on varsinaista tuomitsemistoimintaa. Nuorten rikosjutuissa käytetään paljon aikaa neuvotteluihin, joissa tuomari keskustelee ja antaa neuvoja ja tukea. Nuoret tulevat tuomarin tapaamisiin harvoin yksin. Hourcade pyrkii saamaan ratkaisuilleen perheen tuen, ja hän tapaakin useimmiten koko perheen, ja afrikkalaisten nuorten ja lasten tapauksessa hän saattaa kutsua koolle koko suvun.

Vaikka kasvatukselliset toimet ovat aina etusijalla rangaistukseen nähden, päänsilittelystä ei Hourcaden mielestä ole lainkaan kysymys. Jokaisen täytyy ottaa vastuu teoistaan; vaikeinta on tietysti tietää, mikä on kunkin nuoren kohdalla tehokkain keino. Tärkeintä on lapsen tai nuoren myönteinen kehitys ja uusintarikollisuuden estäminen sekä tietysti uhrin kohtaaminen ja hyvittäminen.

Nuortentuomarin on oltava monitaituri, sillä hänen täytyy olla samalla kertaa juristi, psykologi ja pedagogi ja jopa äiti- tai isähahmo. Hän kuuntelee, kehottaa, moittii, kannustaa, selvittää, palkitsee ja rankaisee. Tuomari ja nuori eivät jää toisilleen anonyymeiksi, vaan tutustuvat toisiinsa koko prosessin ajan; tämä on nuorisotuomarin työn ydin.

– Nuortentuomarin työ on kutsumusammatti, sillä siihen hakeutuvat vain lasten ja nuorten elämästä kokonaisvaltaisesti kiinnostuneet, Hourcade kertoo.

Hourcade pitää työtään vaativana ja palkitsevana. Vaikka hän näkee päivittäin surullisia ja järkyttäviäkin lasten ja nuorten kohtaloita, hän saa olla pysäyttämässä, ojentamassa ja tukemassa heitä.

– Iloitsen jokaisesta myönteisestä muutoksesta nuoressa ihmisessä. Tässä työssä on kuitenkin oltava nöyrä, sillä mikä onkaan maailmassa vaikeampaa kuin ihmisen käytöksen muuttaminen, hän huokaa ja vilkaisee asiakirjapinojaan.

Kirjoittaja on oikeustieteen lisensiaatti, joka työskentelee Belgiassa.

 
Julkaistu 9.6.2006