John Spencer (Suomennos: Kauko Aromaa)

Ihmisten laiton kuljettaminen rajojen yli Euroopassa

Artikkelissa esitetään joitakin tuloksia kolmen EU-maan tutkimushankkeesta, joka koskee laitonta maahanmuuttoa. Tähän Euroopan Unionin AGIS-ohjelman rahoittamaan hankkeeseen osallistuvat Viro, Suomi ja Iso-Britannia.

Euroopan Unionissa ihmisten tulee saada liikkua vapaasti jäsenmaasta toiseen. Tarkoituksena on edistää työvoiman vapaata liikkuvuutta ja varmistaa, että työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Kuten viimeaikainen tutkimus on osoittanut, kaupalliset markkinat ja työmarkkinat eivät kuitenkaan kehity tasatahtiin. Ihmisten vapaa liikkuvuus taloudellisen kehityksen edistämiseksi tuo mukanaan uhkia, joista yksi koskee työmarkkinoiden hyväksikäyttöön tähtäävää laitonta maahantuloa.

Yksi vastaus, jonka EU on kehittänyt laitonta maahanmuuttoa vastaan, on ollut kiristää rajavalvontaa erilaisten yhteistyöratkaisujen avulla. Eräät yksittäiset jäsenmaat ovat tiukentaneet maahanmuuttoa koskevia rajoituksia. EU on myös ryhtynyt toimenpiteisiin ulkorajojensa turvaamiseksi, jotta voitaisiin sallia ihmisten vapaa liikkuminen EU:n sisällä. Nämä reaktiot osoittavat, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat huolestuneita rajojen pitävyydestä. FRONTEXin perustaminen on yksi ratkaisu, jolla EU on halunnut varmistaa ulkorajojaan. Jäsenmaiden kahdenvälisiä sopimuksia on puolestaan tehty selkeästi rajojen turvaamista silmällä pitäen. Jälkimmäisistä esimerkkejä ovat molemminpuoleisten kontrollien käyttöönotto Englannin ja Ranskan kesken vuonna 2005 ja niin sanottu PTR-yhteistyö (poliisi-tulli-raja) Suomen ja Venäjän kesken.

Euroopassa lähtö-, kauttakulku- sekä kohdemaita

Sekä EU:n että yksittäisten jäsenvaltioiden tasoilla on siis toteutettu lukuisia ratkaisuyrityksiä. Lisäksi jäsenvaltioiden ja naapurimaiden kesken on kehitetty huomattavaa lainvalvonta- ja politiikkayhteistyötä. Kaikista toimenpiteistä huolimatta laiton maahanmuutto näyttää edelleen muodostavan ongelman kolmesta syystä. Ensiksikin EU:n alueelle laittomasti saapuvien henkilöiden todellinen määrä on tuntematon, ja sitä voidaan vain yrittää arvioida. Toiseksi on tiedossa, että ihmisiä kuljetetaan laittomasti rajojen yli, ja tunnetaan useita suosittuja rajanylityspaikkoja. Kolmanneksi on myös jonkin verran havaintoja naisia ja lapsia koskevasta ihmiskaupasta (miehiä koskevaa ihmiskauppaa on tutkittu hyvin vähän eikä siitä siksi ole juuri tietoa).

Ei voida olettaa, että kaikki EU:n jäsenmaat olisivat yhtä suosittuja kohdemaita. Niinpä toiset maat ovat kohdemaita, kun taas toiset voidaan määritellä lähtö- tai läpikulkumaiksi. Suomi näyttää sekä läpikulku- että kohdemaalta, Viro tuntuu olevan sekä lähtö-, läpikulku- että kohdemaa, kun taas Iso-Britannia toimii pääasiassa kohdemaana.

Laittomasti maassa oleskelevien määrää on erittäin vaikea arvioida. Ison-Britannian hallitus on rahoittanut useita tutkimushankkeita, jotta tätä kyettäisiin jollakin tarkkuudella arvioimaan. Monikulttuurisessa Isossa-Britanniassa on vaikea tunnistaa laittomasti maassa oleskelevia sen enempää ulkoisten ominaisuuksien kuin kielitaidonkaan perusteella.

Eräs menetelmä laittoman väestön määrän arvioimiseksi on ns. jäännösmenetelmä. Sen lähtökohtana on Ison-Britannian väestönlaskennassa kirjattu ulkomaalaissyntyinen väestö huhtikuussa 2001. Tästä luvusta vähennetään maassa laillisesti asuvan ulkomaalaissyntyisen väestön määrä. Erotus on laittomasti maassa oleskelevien arvioitu määrä.

Tällainen arviointimenetelmä kärsii huomattavista ongelmista. Jo Woodbridge (2005) esittää, että tämä luku olisi Isossa-Britanniassa suuruusluokaltaan 430 000, eli 0,7% maan koko väestöstä. Ei ehkä kuitenkaan ole syytä takertua maassa laittomasti oleskelevien henkilöiden täsmällisiin määriin – on selvää, että EU tarjoaa monille ihmisille mahdollisuuksia, joita heillä ei ole omassa kotimaassaan. On myös ilmeistä, että EU houkuttelee monia ihmisiä EU:n ulkopuolisista maista, ja laittomasti maahan tulemisen sekä laittomasti maassa oleskelemisen etuja tavoitellaan niihin liittyvistä vaaroista ja vaikeuksista huolimatta.

Ihmisten kuljettamiseen rajojen yli monia malleja

EU:n tarjoamat taloudelliset mahdollisuudet luovat edellytykset ihmisten salakuljettamiselle ja ihmiskaupalle. Salakuljetus ja rajan yli avustaminen tulevat kuvaan, kun henkilö päättää muuttaa ja tällä on varoja – tai perhe tai suku pystyy lainaamaan matkarahat – ostaa matkansa ja siihen tarvittavat asiakirjat. Näin syntyvät rikollisten ryhmien ja verkostojen samoin kuin yksittäisten rikollisten mahdollisuudet liiketoimintaan. On todisteita siitä, että laajat rikollisverkostot liikuttelevat ihmisiä Lähi-idästä, Iranista ja Irakista Euroopan halki Isoon-Britanniaan ja Ranskaan. Tämä avustamisen muoto, jossa muuttoaikeissa oleva henkilö tekee aloitteen matkalle lähtöön ja pystyy ostamaan matkansa, on alan markkinoiden paremmasta päästä.

AGIS-hankkeessa olemme havainneet, että on monia eri tapoja, joilla ihmisiä avustetaan rajojen yli. He eivät aina pysty ostamaan lentolippua ja väärennettyjä asiakirjoja; sen sijaan he voivat joutua turvautumaan maareitteihin kätkettyinä rahtikuljetuksiin tai paketti- ja henkilöautoihin. Köyhimmille kyse voi olla vaarallisesta merimatkasta, joka päätyy jollekin EU:n alueen syrjäiselle seudulle, johon heidät jätetään oman onnensa nojaan jatkamaan matkaansa Euroopan halki määräänpäähänsä. Ison-Britannian tapauksessa tämä merkitsee, että he joutuvat uuteen vaaraan, kun yrittävät kätkeytyä rekkaan päästäkseen Kanaalin ylittävään lauttaan tai junaan.

Voidaan erottaa kolmentyyppisiä rikollisia rakenteita, jotka tukevat ihmisten kulun järjestämistä rajojen yli. Ensimmäinen tyyppi on kiinteä verkosto. Verkoston jäsenet eivät välttämättä tunne toisiaan mutta ovat toiminnallisessa yhteydessä. Tällainen verkosto on tavallinen huumausaineiden salakuljetuksessa, koska aineet on siirrettävä konkreettisesti paikasta toiseen. Niinpä tässä avustamisen muodossa, jossa henkilö ostaa räätälöidyn matkapaketin, verkoston jäsenten täytyy siirtää hänet turvapaikasta toiseen, kunnes hän saavuttaa määränpäänsä. Verkoston täytyy myös pystyä hankkimaan väärennetyt asiakirjat ja tarpeen mukaan lahjomaan viranomaisia, jotta matkanteko sujuisi. Tätä mallia voidaan kutsua "organisoiduksi avustamiseksi".

Toinen avustamisen tyyppi on sellainen, jossa henkilö ostaa matkansa kohdemaahan erillisinä osina. Siten hän esimerkiksi ostaa väärennetyt asiakirjat tai kätköpaikan ajoneuvossa päästäkseen rajan yli. Voidakseen tehdä tämän hänen on saatava yhteys rikollisryhmiin, verkostoihin tai rikollisiin yksilöihin. Tätä muotoa voidaan nimittää "omatoimiavustamiseksi". Tätä tyyppiä luonnehtii se, että avustajat voivat antaa matkustajalle yhteystietoja seuraaviin tahoihin, jotka voivat eri vaiheissa edistää hänen matkantekoaan.

Verkostot, joille nämä kaksi avustamisen muotoa perustuvat, ovat erilaisia. Organisoidussa avustamisessa verkosto suojelee henkilöä lähtöpaikasta perille saakka. Toisessa muodossa suojaa tarjotaan vain matkan tietyille osille. Henkilö on suojaton matkan kriittisten vaiheiden välissä, kuten esimerkiksi kahden rajanylityspaikan välissä. Siksi tällä menetelmällä matkustavat henkilöt ovat edellisiä alttiimpia joutumaan rikosten uhreiksi tai tulemaan vedetyiksi mukaan rikolliseen toimintaan.

Kolmas avustamisen muoto on "opportunistinen avustaminen". Tämä tulee kysymykseen, kun henkilö ostaa vain yhden palvelun. Kyseessä on kahdenvälinen liiketoimi, eikä siihen osallistu monia henkilöitä. Henkilölle ei tarjota suojaa ennen palvelun järjestämistä eikä sen jälkeen.

Kussakin näistä kolmesta tyypistä erilaiset rikolliset menetelmät tekevät avustamisen helpommaksi ja vähentävät sen riskejä. Väärien asiakirjojen käyttö on yksi tällainen rikollinen menetelmä. Asiakirjojen väärentäminen oli ennen Internetin leviämistä yleensä ryhmä- ja aluespesifiä. Laiton maahanmuuttaja hankki tuolloin väärät asiakirjansa lähtömaassaan toimivalta väärentäjältä. Nykyisin kun organisoitu rikollisuus käyttää hyväkseen Internetiä, laitonta maahanmuuttoa auttavat väärät asiakirjat ovat tulleet entistä helpommin saataviksi, korkeatasoisemmiksi ja yleisemmiksi.

Ihmiskauppa eri toimintaa

Ihmiskauppa on erilainen rikollisen toiminnan muoto kuin avustaminen. Ihmiskaupan erityispiirre on nuorten naisten (ja muiden ihmisten) houkutteleminen matkustamaan, ja kun he pääsevät perille, heidät pakotetaan työskentelemään prostituoituina tai orjatyössä painostaen uhkailuin ja väkivallalla taikka velkasuhteella. Rikollinen toiminta ihmiskaupan yhteydessä muistuttaa luultavasti paljossa muuta organisoitua rikollisuutta. Henkilöä suojellaan, kun häntä siirretään kohdemaahan. Usein avustaminen sekoitetaan ihmiskauppaan, kun tosiasiassa nämä kaksi eroavat toisistaan selvästi, koska avustamisessa ei ole mukana pakkoa tai painostusta.

Johtopäätökset

On erittäin paljon ihmisiä, jotka joko yrittävät ylittää rajoja laittomasti tai onnistuvat siinä. Suurin osa heistä on avustettu rajan yli. Avustamisella on monia muotoja. Se voi olla pitkälle organisoitua ja tarjota räätälöidyn palvelukokonaisuuden. Alkeellisimmillaan se taas merkitsee vain sitä, että tarjotaan yksittäisiä palveluja, joita henkilö tarvitsee päästäkseen rajan yli.

On myös selvää, että rikoksia edistetään käyttäen lahjuksia ja korruptiota kriittisissä kohdissa – kuten rajoilla – ja rikollisryhmärakenteita käytetään henkilöiden toimittamiseksi rajan yli.

Ilmeistä on myös, että naiskauppaa prostituutiotarkoituksiin tapahtuu, ja rikolliset rakenteet, jotka ovat sekaantuneet ihmiskauppaan, muistuttuvat rakenteiltaan järjestäytyneitä rikollisryhmiä.

Kuvioon sisältyy kuitenkin lukuisia tuntemattomia tekijöitä. Paljon mielenkiintoa on esimerkiksi kohdistunut prostituutiotarkoituksiin kaupattuihin naisiin mutta vain vähän lapsia ja miehiä koskevaan ihmiskauppaan. Samoin on vain vähän tutkimusta, joka selvittäisi, mitä ihmisille tapahtuu sen jälkeen kun heidät on avustettu kohdemaahansa, tai siitä miten käy ihmisille, jotka "juuttuvat" johonkin läpikulkumaahan. Näyttää esimerkiksi siltä, että niin lailliset kuin laittomatkin työmarkkinat käyttävät maahanmuuttajatyövoimaa, mutta sitä ei tiedetä, missä määrin laittomat maahanmuuttajat ovat tiettyjen työmarkkinoiden välttämätön tai olennainen osa.

Kirjoittaja on Manchesterin yliopiston rikosoikeudellisen tutkimusyksikön johtaja.

Lähteet saa toimituksesta .

 
Julkaistu 9.6.2006