Kauko Aromaa

IHMISKAUPPA JA IHMISTEN SALAKULJETUS

Ihmiskauppa on maailmalla eri arvioiden mukaan yleistä ja sitä tapahtuu moniin tarkoituksiin. Prostituutio ja seksuaalinen hyväksikäyttö on näistä yksi, mutta ei ainoa, eikä globaalisti edes hallitseva. Laiton työnteko ja pakkotyö ovat monilla alueilla ilmeisesti näitä yleisempi ihmiskaupan tarkoitus. Myös ihmisten salakuljetus on yleistä. Laittoman maahantulon tarkoitukset ovat vaihtelevia kuten ihmiskaupassakin.

Suomessa uskotaan mielellään, että ongelmaa ei meillä juuri ole. On kuitenkin tunnettua, että vastaanottokeskuksista katoaa vuosittain paljon väkeä, eikä näytä olevan juurikaan tietoa siitä, mihin he joutuvat. Usein halutaan uskoa, että he ovat jo alun perin tulleet Suomeen päästäkseen johonkin muuhun maahan, jossa heillä on tuttavia tai sukulaisia, tai että he ovat itse lähteneet muualle laittomiin töihin tai parempien sosiaalietuuksien perässä. Yhtä hyvin on kuitenkin voinut käydä niin, että he ovat joutuneet petetyiksi ja hyväksikäytetyiksi, kauppatavaraksi – joko jo alun perin tai vasta matkan varrella.

Suomeen tulee jatkuvasti ihmisiä ilman papereita tai väärillä papereilla, siis salakuljetettuina tai muuten laittomasti. Ilman uskottavia papereita tulevat ovat erityisen heikko ryhmä. Sen kokoa tai sisältöä ei tunneta, mutta se on olemassa. Erilaiset maahanmuuttajayhteisöt, humanitaarisin perustein toimivat yksilöt ja tahot, mutta myös maahanmuuttajia hyväksikäyttävät tahot voivat järjestää heille piilopaikkoja ja suojelua.

Tällaisia seikkoja sivutaan tässä lehdessä Jon Spencerin artikkelissa, joka selostaa meneillään olevaa ihmisten salakuljetusta koskevaa tutkimushanketta. Suomikin on siinä mukana. Suomea koskevia alustavia tuloksia esitellään Mika Junnisen kirjoituksessa. Suomen osuutta toteutettaessa saamiemme tietojen mukaan monilla tahoilla - ainakin seurakunnilla, eräillä yhdistyksillä, rajavartiolaitoksella, tullilla, ulkomaalaiskeskuksella, vastaanottokeskuksilla ja poliisilla – on havaintoja laittomasti maassa oleskelevista ihmisistä. Tieto on kuitenkin hataraa ja kokonaiskuva puuttuu. Viranomaisten keskinäiset näkemyserot myös haittaavat kuvan tarkentumista.

Laittoman maassa oleskelun syyt ovat sellaisia, että ilmiön saaminen näkyväksi on vaikeaa. Joukossa voi olla piileskelijöitä, jotka ovat paossa lähtömaansa uhkaajia, ja niitä jotka eivät muista syistä voi tai halua palata lähtömaahansa. Ilman henkilöllisyyttä, ilman sosiaaliturvaa ja terveyspalveluja, koulutusta ja asuntoa laittomasti maassa olevat henkilöt eivät nauti mitään tavallisen kansalaisen normaalietuuksia. Ilman rahaa ja henkilöllisyyttä ovat lailliset vaihtoehdot vähissä. Rikollisen hyväksikäytön ja laittomaan toimeentuloon turvautumisen vaara on suuri.

Nykyisin tällä alueella toimivat edustavat lähinnä kolmatta sektoria, samalla kun viranomaiset edustavat näille ihmisille uhkaa, eivät turvaa. Ihmisoikeudet ovat jääneet kolmannen sektorin huoleksi, ja vieläpä niin, että sen edustajat voivat joutua suojautumaan viranomaisilta sen sijaan että olisi ryhdytty luomaan toimivia yhteistyömuotoja. Suomen asenne ei ole tässä kovin omaperäinen vaan samanlainen kuin monien muidenkin hyväosaisten maiden.

 
Julkaistu 9.6.2006