Rose-Marie Äikäs Suomennos Riikka Kostiainen

Vankien psykiatrinen hoito Suomessa ja Yhdysvalloissa

Suomessa ja Yhdysvalloissa on erilainen vankeinhoitofilosofia, joka heijastuu myös mielenterveysongelmaisten vankien valvontaan ja hoitoon. Suomessa vallitsee humaani, kuntouttava ote verrattuna Yhdysvaltain rankaisevampaan malliin. Artikkelissa kuvaillaan hoitokäytäntöjä Vantaan vankilan psykiatrisessa sairaalassa ja Northern State -vankilassa New Jerseyssä.

Haastattelin väitöstutkimustani varten mielenterveysongelmien vuoksi hoidettuja vankeja sekä laitosten henkilökuntaa kyseisissä laitoksissa. Vantaan vankilan psykiatrisessa sairaalassa on vallalla humaani lähestymistapa. Korkeatasoiseen psykiatriseen hoitoon yhdistetään monenlaisia tukevia terapioita. Tällaiset interventiot ovat myös kustannustehokkaita, sillä suomalaiset vankilat näyttävät hyödyntävän hoitotiimeissä koko henkilökuntaa, myös vanginvartijoita. Mielenterveysongelmaisiin vankeihin kiinnitetään yksilöllistä huomiota. Hoidon saatavuus ja laatu voivat vaikuttaa positiivisesti vankien vapautumisen jälkeisiin kokemuksiin, mm. vähentää uusintarikollisuutta ja väkivaltaisuutta.

Havaintojeni mukaan Vantaan psykiatrinen sairaala näyttää olevan monille vangeille rikosoikeudellisen järjestelmän läpi kierrättämisessä ensimmäinen paikka, jossa psykiatriset oireet havaitaan ja sitten diagnosoidaan ja hoidetaan. Monet suomalaiset kaupungit näyttävät epäonnistuneen psyykkisesti sairaiden hoitovastuun toteuttamisessa. Vastaavia ongelmia on Yhdysvalloissakin. Hyvä psykiatrinen hoito on hyvää turvallisuutta ja hyvä turvallisuus on hyvää hoitoa – niin yhteiskunnassa kuin vankilassakin. Sekä Yhdysvalloissa että Suomessa vankilat saattavat kuitenkin olla ainoita paikkoja, joissa hoitoa tarvitsevat saavat sitä.

Suomalaisilla vangeilla on jo pitkään ollut oikeus saada sairaanhoitoa, myös mielenterveyshoitoa. Yhdysvaltalaiset vangit saivat tämän oikeuden vasta 1976. Sekä liittovaltion että osavaltioiden tuomioistuimet ovat vakiinnuttaneet mielenterveysongelmaisille vangeille tietyt perusoikeudet.

Northern State -vankilassa kolmitasoinen järjestelmä

Northern State -vankila Essexin piirikunnassa on keskikokoinen laitos, joka on tarkoitettu aikuisille miesvangeille. Vankila on aloittanut toimintansa vuonna 1987. Siellä on tällä hetkellä noin 2700 vankia. Vankilassa työskentelee noin 150 siviiliä ja 600 vartijaa. Terveydenhuolto on yksityistetty. Arviolta 16 prosentilla vangeista on mielenterveysongelmia.

Mielenterveysongelmista kärsivät vangit sijoitetaan kolmelle erilaiselle asunto-osastolle. Vakautusyksikkö (Stabilization Unit) on suunniteltu vangeille, jotka kärsivät akuutista mielenterveyskriisistä. Kun oireet ovat tasaantuneet, heidät siirretään asuinyksikköön (Residential Treatment Unit) psykososiaaliseen kuntoutukseen. Sen jälkeen he voivat päästä siirtymäyksikköön (Transitional Care Unit), jossa on tavoitteena asteettainen paluu normaaliväestön pariin. Oletuksena on, että psyykkiset oireet ovat vakautuneet ja he voivat aloittaa jonkinlaisen vankiohjelman.

Yhdysvalloissa vanginvartijoilla ei ole mielenterveysalan koulutusta, eikä heidän oleteta tekevän hoitopäätöksiä. Asiantuntijan luo ohjataan, jos käyttäytymisen tai muun vaikutelman perusteella riski näyttää olevan olemassa. Ammattilaisen tekemä mielenterveysarviointi on yleensä toinen askel hoitoon pääsyssä. Vankilavirkailijan seulontavälineen pitäisi sisältää vähintään kysymykset, jotka paljastavat affektiivisten ja psykoottisten häiriöiden oireet, psyykkisen hoidon historian, nykyisen lääkityksen ja itsemurhariskin. Tämän tyyppistä järjestelmää ei Vantaan vankilassa ollut ainakaan keväällä 2003. Kursorinen mielenterveyden ja päihteidenkäytön arviointi olisi kuitenkin hyvä sisällyttää välineistöön. Lisäksi on suositeltavaa, että mielenterveyden ammattilainen on mukana arviointiprosessissa.

Vantaalla monipuolista kuntoutusta

Vantaan vankila on ollut toiminnassa muutaman vuoden. Se edustaa uudenlaista hallintokulttuuria. Psykiatrisen sairaalan sulautuminen muuhun vankilarakenteeseen on vielä käynnissä. Sulautuminen voidaan ymmärtää uuden ympäristön rajojen vahvistamiseksi maksimaalisen turvallisessa suljetussa vankilassa. On luonnollista, että tässä tilanteessa organisatoriset ja rakenteelliset esteet voivat hankaloittaa mahdollisimman tehokkaiden mielenterveyspalveluiden antamista vangeille.

Vantaan vankilan psykiatrisen sairaalan hoitofilosofia perustuu tavallisen mielisairaalan psykososiaalisen kuntoutuksen malliin. Kokonaisvaltainen hoito kohdistuu tarpeen mukaan päihteiden käyttöön, mielenterveysongelmiin tai fyysisiin sairauksiin. Hoito voi sisältää akupunktiota, taide- ja musiikkiterapiaa, keskusteluryhmiä tai opiaattiriippuvuushoitoa. Suomessa nykyään vankeinhoitolaitos on ensisijaisesti vastuussa mielenterveysongelmaisille vangeille tuomion jälkeen tarjottavasta hoidosta. Lisäksi näiden palveluiden toteutus on yleensä rikosoikeudellisen järjestelmän valvonnassa, joka on hyvin samankaltainen toimintatapa kuin Northern State -vankilassa New Jerseyssä.

Keskimääräinen hoitoaika Vantaalla on yksi kuukausi, mikä rajoittaa hoitovaihtoehtoja ja usein vain kaikkein akuuteimpiin tilanteisiin voidaan tarttua. Näin ollen jälkihoidon merkitys korostuu erityisesti. Mielisairaanhoitajat ja muut mielenterveysammattilaiset informoivat jatkuvasti vankiloita potilaiden kotiuttamisista ja/tai siirtopäivistä, lääkityksestä, nykyisestä käyttäytymisestä ja intervallihoidon aikatauluista. Kuitenkin olen huolissani niistä potilaista, jotka ilman vapautumisen jälkeistä arviointia jättävät psykiatrisen sairaalan ja palaavat vankilan erillisille asunto-osastoille, joissa päätetään sijoittamisesta. Eräässä mielessä vankilapohjainen sijoittamispolitiikka voi olla ristiriidassa psykiatrisen sairaalan kotiuttamissuunnitelman kanssa. Tätä näkökulmaa vankilapohjaisessa jälkihoidossa täytyy tutkia tarkemmin.

Vankien haastattelun perusteella Vantaan vankilan psykiatrisessa sairaalassa tarjottu hoito on yleisesti ottaen ensiluokkaista. Hoito koostuu lyhyestä ammattimaisesti räätälöidystä ja organisoidusta psykososiaalisesta kuntoutuksesta, jossa potilaalla on joka askeleella itsemääräämisoikeus. Tämäntyyppinen hoitomalli on tärkeä kroonisille mielenterveyspotilaille, jotka eivät kärsi vain moninaisista psykiatrisista oireista, vaan myös tarvitsevat apua erilaisissa taidoissa pärjätäkseen normaaliväestön parissa. Sairaala ei määrää psykiatrista lääkitystä pelkästään itseilmoitettujen oireiden perusteella, vaan käyttäytymistä arvioidaan jatkuvasti. Tuloksena ovat yksilöllisesti räätälöidyt hoito- ja kotiuttamissuunnitelmat. Tätä lähestymistapaa noudatetaan myös kuntoutusryhmissä. Potilaita ei osoiteta niihin pelkästään diagnoosien vaan myös päivittäisten selvitystaitojen ja verbaalisten kykyjen perusteella.

Potilaasta takaisin vangiksi

Kun potilaat jättävät sairaalan, he palaavat normaaliväestön pariin joko alkuperäiseen vankilaansa tai heidät vapautetaan kokonaan vankilasta. Henkilökunnan ja taloudellisten resurssien vähyyden vuoksi entisten potilaiden tilannetta ei sairaalasta pääsemisen jälkeen seurata. Jälkihoidon taso vankiloissa jäi minulle epäselväksi, mutta monien suomalaisten vankiloiden henkilökuntaan ei kuulu kokoaikaista psykiatria. Melkein jokaisessa vankilassa työskentelee kuitenkin psykologi, jolla on olennainen rooli vankien mielenterveysongelmien tunnistamisessa ja hoitamisessa. Heillä on havaintojeni mukaan myös merkittävä rooli vankien ohjaamisessa muista vankiloista hoitoon Vantaan psykiatriseen sairaalaan.

Vantaan psykiatrisella sairaalalla on hoitoideologiana, että ketään potilasta ei kotiuteta kadulle, jos se vain on mahdollista, koska se olisi ristiriidassa ihmisoikeuksien kunnioittamisen kanssa. Henkilökohtaisen potilas-hoitajasuhteen onnistuminen näyttää olevan avain siirtymisessä takaisin yhteiskuntaan tai toiseen vankilaan, koska hoitaja ottaa "jatkuvuusagentin" (continuity agent) tai "rajanylittäjän" (boundary spanner) roolin. Rajanylittäjät liittävät yhteen kaksi tai useampia järjestelmiä, joiden tavoitteet ovat ristiriidassa. Näin voidaan estää potilaista joutumasta toistuvasti sairautensa uhreiksi. Itsekin todistin silloin tällöin, kuinka mielenterveyshenkilökunta omaksui itselleen nämä roolit. Kunnallisissa mielenterveyspalveluissa Suomessa (sekä New Jerseyssä) ollaan havaintojeni mukaan jossain määrin vastentahtoisia palvelemaan tätä moniongelmaista väestöä kaksoisdiagnooseineen ja rikosrekistereineen, joten asiantuntijuutta sekä suostuttelu- ja puolustustaitoja todella tarvitaan potilaiden optimaalisen jälkihoidon varmistamiseksi.

Taulukko 1. Taustatietoa haastatelluista vangeista

Northern State vankila (N=40)

Haastattelujen keski-ikä: 34,5 vuotta

Päihteiden käytyön hirtoria: 62,5%

Koulutuksen pituus: 11,3 vuotta

Aikaisempien pidätysten määrä: 6,5

Aikaisemmat vankeuskerrat: 1,95

Vantaan vankilan psykiatrinen sairaala (N=30)

Haastattelujen keski-ikä: 27,3 vuotta

Päihteiden käytyön hirtoria: 97,5%

Koulutuksen pituus: 7 luokkaa

Aikaisempien pidätysten määrä: -

Aikaisemmat vankeuskerrat: 2

Keskimääräinen hoitoaika ko: sairaalassa: 35,8 päivää

Kirjoittaja tekee väitöskirjaa mielenterveysongelmaisten vankien hoidosta Suomessa ja Yhdysvalloissa New Jerseyssä Rutgersin yliopistolla.

 
Julkaistu 10.6.2005