Minna Piispa ja Mari Voutilainen

Nuorisokokeilusta pysyviä vaikutuksia

Nuorten 15–17-vuotiaiden rikosasiat käsitellään 1,5 kuukautta aikuisten rikosasioita nopeammin. Erityisen myönteisiä tulokset olivat niillä paikkakunnilla, jotka olivat mukana nuorten rikoskäsittelyä nopeuttamaan pyrkineessä kokeilussa. Ensivaiheeseen osallistuneista käräjäoikeuksista Helsinki, Tampere, Turku ja Joensuu käsittelevät nuorten rikosasiasiat edelleen aikuisia nopeammin, vaikka kokeilu on loppunut jo kolme vuotta sitten. Kokeilun vaikutusten voidaankin sanoa jääneen pysyviksi.

Oikeusministeriö toteutti vuosina 2000–2001 kokeilun, jonka tavoitteena oli nopeuttaa nuorten tekemien rikosten käsittelyä, tehostaa viranomaisyhteistyötä, kytkeä huolto- ja tukijärjestelmät entistä tiiviimmin oikeusprosessiin sekä tehdä lainvalmistelualoitteita. Kokeilussa olivat mukana Helsinki, Tampere, Turku, Vaasa ja Joensuu. Tulokset olivat hyviä. Käsittelyajat lyhenivät Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan parhaimmillaan puoleen entisestä ja yhteistyö viranomaisten välillä lisääntyi.

Hyvien tulosten kannustamana nopeutetun prosessin toimintamalli pyrittiin säilyttämään näissä kaupungeissa kokeilun päättymisen jälkeen. Tämän lisäksi toimintaa päätettiin laajentaa uusille paikkakunnille. Sellaisiksi valittiin kaupunkeja, joissa nuorten rikosjuttujen käsittelyajat olivat pitkiä ja joissa tilastoidun nuorisorikollisuuden taso oli korkeampi kuin Suomessa yleensä. Myös alueellinen kattavuus otettiin huomioon. Näin hankkeeseen tulivat mukaan Rovaniemi, Oulu, Kokkola, Jyväskylä, Lahti ja Tuusulan käräjäoikeuspiiri (Järvenpää, Kerava ja Tuusula).

Nuorten rikosasioiden käsittelyaikoja ei kokeilupaikkakunnilla ole seurattu systemaattisesti vuoden 2001 jälkeen. Tämän artikkelin tulokset pohjautuvat oikeusministeriön Rikosketjutyöryhmän pyytämään selvitykseen nuorten rikosasioiden käsittelystä. Työryhmän tehtävänä on rikosasioiden käsittelyn nopeuttaminen ja tehostaminen esitutkinnan alkamisesta rangaistuksen täytäntöönpanon päättymiseen asti. Työryhmä pyrkii selvittämään rikosasioiden eri käsittelyvaiheessa ilmeneviä ongelmia ja korjaamaan havaittuja epäkohtia.

Artikkelissa verrataan 15–17-vuotiaiden rikosasioiden kokonaiskäsittelyaikoja kokeilun jälkeen muiden (18 vuotta täyttäneiden) rikosten käsittelyaikoihin. Rikosprosessin kokonaisaikaa tarkastellaan rikosilmoituksen tekohetkestä käräjäoikeuden päätökseen saakka. Rikosprosessiketjuun kuuluvat poliisin suorittama esitutkinta, syyttäjän suorittama syyteharkinta ja rikosasioiden käsittely käräjäoikeudessa. Lähteenä on käytetty Tilastokeskuksen Statfin-tietokannasta saatuja tietoja. Tarkastelu on tehty vuodelta 2004.

Nuorten käsittelyajat muita lyhyemmät kokeilupaikkakunnilla

Nuorten, 15–17-vuotiaiden, rikosasioiden käsittely kesti vuonna 2004 koko maassa keskimäärin 1,5 kuukautta lyhempään kuin aikuisten. Käsittelyaika rikoksen tekohetkestä käräjäoikeuden päätökseen kesti nuorten kohdalla keskimäärin runsaat seitsemän kuukautta, muilla vajaat yhdeksän kuukautta.

Nuorisokokeilun ensimmäisen vaiheen paikkakunnista useimmissa (Helsinki, Tampere, Turku, ja Joensuu) nuorten käsittelyajat olivat edelleen kolme vuotta kokeilun jälkeen lyhyemmät kuin muiden. Erityisen nopeaa nuorten käsittely oli Joensuussa, jossa prosessi kesti kokonaisuudessaan vain 3,4 kuukautta. Vain Vaasassa nuorten rikosasioiden käsittely kesti vuonna 2004 pitempään kuin aikuisten.

Nopea käsittely perustuu ennen kaikkea käräjäoikeuksien joutuisaan toimintaan. Poliisin ja syyttäjän käsittelyajoissa ei ollut suurta eroa aikuisten ja nuorten välillä. Tosin Joensuussa ripeä käsittely selittyy osin poliisin nopealla esitutkinnalla.

Rikosasioiden oikeudenkäynnistä annetun lain 5 luvun 13 §:n mukaan nuorten jutut on käsiteltävä käräjäoikeudessa kahden viikon kuluessa rikosasian vireilletulosta, jos rikoksesta on vallitsevissa olosuhteissa tehtynä mahdollista seurata yli kuuden kuukauden rangaistus. Kahden viikon määräaika on omiaan nopeuttamaan nuorten rikosasioiden käsittelyä käräjäoikeudessa. Syyttäjällä ja poliisilla ei ole vastaavaa määräaikaa.

Käsittelyajat vaihtelivat kokeilussa mukana olleilla paikkakunnilla suuresti vuonna 2004. Kokeilun aikana kokonaiskäsittelyaika oli Joensuussa keskimäärin 54, Vaasassa 79, Tampereella 108, Turussa 110 ja Helsingissä 172 vuorokautta. Joensuussa nuorten kokonaiskäsittelyaika oli kolme vuotta myöhemmin edelleen lyhin, kahdeksan kuukautta lyhyempi kuin pisimmän käsittelyn Vaasassa (11,4 kk). Vaasan tulos oli yllättävä, sillä nuorisokokeilun aikana siellä oli toiseksi lyhin käsittelyaika. Myös Helsingissä nuorten rikosasioiden käsittely kesti pitkään (10,5 kk) mutta kuitenkin selvästi lyhyempään kuin aikuisten. Helsingissä nuorten rikosasioiden käsittely kesti tuomioistuimessa 3,4 kuukautta. Helsingissä rikosasioiden käsittely kestää yleisesti muuta maata pidempään, kun taas Joensuussa rikosasioiden selvittelyajat olivat maan lyhimpiä kaikenikäisten rikosasioissa.

Nuorisokokeilua edeltäneenä vuonna Tampereella oli Matti Marttusen tutkimuksen mukaan 15-17-vuotiaiden tekemiksi epäiltyjä rikoksia 1391 ja Turussa 1681. Rikokset olivat kasautuneet paljolti samoille nuorille, erityisesti Turussa, jossa rikoksia oli nuorta kohden 3,3 (Tampereella 2,1). Vuonna 2004 oikeuden käsittelyyn asti päätyneitä nuorten rikosasioita oli Tampereella 198 ja Turussa 112. Kun nuorisokokeilun aikoihin käsittelyajoissa ei ollut juurikaan eroa Turun suuremmasta epäiltyjen määrästä huolimatta, vuonna 2004 kokonaiskäsittelyaika oli Turussa kolmisen kuukautta pitempi kuin Tampereella. Mahdollinen selitys Turun pitkille käsittelyajoille voi löytyä rikosasioiden sisällöstä, mutta sitä ei käytettävissä olevalla aineistolla pystytty selvittämään. Marttusen mukaan 15–17-vuotiaiden tekemien erilaisten rikosten käsittelyajat vaihtelivat jonkin verran käsittelyketjun eri vaiheissa, esim. tuomioistuimessa huumausainerikosten käsittely oli yli puolet nopeampaa kuin liikennerikosten.

Nuorisokokeilusta ja Statfin-tietojärjestelmästä laskettuja kokonaiskäsittelyaikoja ei voi suoraan verrata toisiinsa. Statfin-tietojärjestelmässä rikoksen käsittelyaika lasketaan rikoksen tekohetkestä ja kokonaiskäsittelyaika on laskettu summaamalla poliisin, syyttäjän ja käräjäoikeuden käsittelyajat yhteen. Marttusen tutkimuksessa ajat laskettiin näiden yksiköiden ilmoittaman keston mukaan, jolloin käsittelyaikaan on laskettu vain todellinen työaika, ei asiakirjojen odotusaikaa käsittelyjen välillä.

Kokeilun laajentaminen tuottanut hyviä tuloksia

Myös kokeiluun myöhemmin mukaan tulleiden kuntien (Rovaniemi, Oulu, Kokkola, Jyväskylä, Lahti ja Tuusula) nuorten käsittelyajat olivat yhdestä neljään kuukautta aikuisten käsittelyaikoja lyhyempiä. Näillä paikkakunnilla nuorten rikosasioiden käsittelyajat vaihtelivat viiden ja kahdeksan kuukauden välillä. Lyhin käsittelyaika oli Tuusulassa (4,9 kk) ja pisin Oulussa (7,5 kk). Oulu poikkesi muista paikkakunnista siinä, että kun 15–17-vuotiaiden tekemien rikosasioiden osuus kaikista prosessin läpikäyneistä rikoksista oli yleensä neljä-kuusi prosenttia, Oulussa niitä oli 7,3 prosenttia. Oulun tulosta voidaan pitää hyvänä.

Kokkolassa nuorten rikosasioiden käsittely oli erityisen nopeaa aikuisiin verrattuna; kokonaiskäsittelyaika oli vajaat neljä kuukautta lyhyempi kuin muiden. Käsittely oli nuorten kohdalla nopeampaa kaikissa ketjun vaiheissa.

Toimintakulttuuri vaikuttaa käsittelyn kestoon

Tulokset perustuvat rikosasioiden käsittelyketjun tilastolliseen tarkasteluun. Pelkästään sen perusteella on vaikea sanoa, mistä paikkakuntien väliset erot johtuvat. Selvitystä tehtäessä ei ole pystytty ottamaan huomioon sitä, miten nuorten tekemät rikokset vaihtelevat rikostyypeittäin alueittain ja miten tämä vaikuttaa asioiden käsittelyyn. Oletettavaa kuitenkin on, että paikkakuntien erot eivät selity pelkästään nuorten rikosasioiden määrillä, rikosasioiden laadulla tai käytettävissä olevilla syyttäjäresursseilla.

Toimintakulttuurilla on merkittävä osuus siinä, miten nopeasti rikosasiat käsitellään ketjun eri vaiheissa. Pienemmillä paikkakunnilla on perinteisesti poliisin ja syyttäjän yhteistyö tiiviimpää, koska toimitaan saman kihlakunnanviraston alaisuudessa ja usein jopa fyysisesti samassa rakennuksessa. Niillä paikkakunnilla, joissa on erillisvirastot, on perinteisesti ollut vähemmän yhteistyötä eri viranomaisten välillä. Toimintakulttuuria ollaan pyritty muuttamaan parantamalla esitutkintayhteistyötä, mikä on otettu sekä poliisin että syyttäjien tulostavoitteeksi.

Käsittelyn kestoon voi vaikuttaa myös käräjäoikeuden ja syyttäjän työtilanne. Sopivan istuntopäivän löytäminen voi joissakin tapauksissa olla hankalaa ja aiheuttaa viivästyksiä.

Erilaiset käytännöt rikosasioiden käsittelyssä vaikuttavat myös ketjun nopeuteen. Paikkakunnittain on eroja, missä vaiheessa lastensuojeluviranomaiset tulevat mukaan nuorten rikosasioiden käsittelyyn. Sosiaaliviranomaisten mukaan tulon ajankohta voi vaikuttaa käsittelyaikaan esimerkiksi silloin, kun henkilötutkinta tilataan vasta syyteharkintavaiheen lopussa ja sen valmistumista joudutaan odottamaan.

Kuvio 1. Nuorten rikosasioiden käsittelyajat vuonna 2004 nuorisokokeilussa mukana olleilla paikkakunnilla.

Kuvio 2. Nuorten rikosasioiden käsittelyajat vuonna 2004 nuorisokokeiluun myöhemmin mukaan tulleilla paikkakunnilla.

Kirjoittajat työskentelevät oikeusministeriön kriminaalipoliittisella osastolla.

 
Julkaistu 10.6.2005