Taija Stoat

Persoonallisuuspiirteet ennustavat väkivaltarikollisten uusimista

Uusi tutkimus osoittaa persoonallisuuspiirteiden yhteyden väkivaltarikollisten riskiin syyllistyä uusiin rikoksiin. Tutkimus myös tuotti uusia työkaluja rikostentekijöiden yksilötason arviointityöhön.

Joka kolmas suomalaisessa vankilassa oleva vanki on tuomittu väkivaltarikoksesta. Tämä luo suuria haasteita sekä rangaistusten turvalliselle täytäntöönpanolle että uusintarikollisuuden vähentämiselle. Uusi vankeuslaki edellyttää yksilöllistä rikoksentekijöiden riskien, tarpeiden ja voimavarojen kartoittamista sekä yksilöllisiä rangaistusajan suunnitelmia. Vankeuden aikana ja sen jälkeen tulisi kartoitettujen riskitekijöiden ja tarpeiden kohdata oikeinmitoitettuja, rikostentekijöiden elämänhallintaa edesauttavia toimenpiteitä. Samalla on syntynyt suuri tiedon tarve yksilöllisten ominaisuuksien yhteyksistä rikosten uusimiseen. Helsingin yliopiston psykologian laitoksen kriminaali- ja oikeuspsykologian tutkijoiden Rikosseuraamusvirastolle tekemässä tutkimuksessa selvitettiin väkivaltarikollisten persoonallisuudenpiirteiden yhteyksiä rikosten uusimiseen ja sovellettiin arviointimenetelmiä, joita voidaan hyödyntää yksilötason arviointityössä.

Valtaosa syyllistyi uuteen rikokseen

Tutkimus toteutettiin kyselylomaketutkimuksena, jonka aineisto koostui väkivaltarikoksesta ehdottomaan vankeuteen tuomituista henkilöistä (n=195). Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Naisia oli 12 % tutkimukseen osallistuneista. Tutkimuksessa vankilasta vapautuneiden (n=90) uusintarikollisuutta seurattiin yhden vuoden ajan ja uusintarikollisuutta koskevat tiedot haettiin poliisin rikosilmoitusjärjestelmästä.

Vankilasta vapautuneiden henkilöiden uusintarikollisuus on esitetty rikostyypeittäin oheisessa taulukossa. Seuranta-aikana 61 % vankilasta vapautuneista syyllistyi johonkin rikoslain määrittämään rikokseen. Uusiin rikoksiin syyllistyttiin nopeasti: 38 % teki uuden rikoksen kuukauden kuluessa ja 86 % puolen vuoden kuluessa vankilasta vapautumisesta. Henkirikostuomiolta vapautuneista 39 % ja pahoinpitelytuomiolta vapautuneista 69 % syyllistyi johonkin uuteen rikokseen. Uuteen väkivaltarikokseen syyllistyi 43 % vankilasta vapautuneista henkilöistä. Henkirikoksesta tuomituista yksikään ei ollut tehnyt seuranta-aikana uutta henkirikosta, kun puolestaan pahoinpitelijöistä 38 % syyllistyi uuteen pahoinpitelyyn. Tutkimukseen osallistuneilla pahoinpitelijöillä vaikuttaakin olevan korkea riski uusia väkivaltarikoksensa.

Rikoksenuusijat syyllistyivät seuranta-aikana myös muun tyyppisiin rikoksiin kuin väkivaltarikoksiin. Omaisuusrikoksiin syyllistyi enemmän kuin joka kolmas (37 %) ja liikennerikoksiin syyllistyi enemmän kuin joka neljäs (28 %) vankilasta vapautuneista. Huumausainerikoksiin puolestaan syyllistyi noin joka kuudes (16 %) vankilasta vapautuneista henkilöistä. Vankilasta vapautuneista yksi prosentti syyllistyi seksuaalirikokseen. Vaikka väkivaltarikollisilla on siis suuri riski syyllistyä uuteen väkivaltarikokseen, riskinä on yhtälailla se, että uusi rikos on jonkin muuntyyppinen rikos.

Taulukko 1. Vankilalasta vapautuneiden väkivaltarikollisten uusintarikollisuus rikosnimikkeittäin.

Uusijoilla enemmän impulsiivisuutta ja psykopaattisia piirteitä

Persoonallisuuspiirteitä tutkimuksessa kartoitettiin erilaisten itsearviointiin perustuvien kyselylomakkeiden avulla. Ns. viiden suuren persoonallisuuspiirteen (tunne-elämän tasapainottomuus, ulospäin suuntautuneisuus, avoimuus kokemuksille, sovinnollisuus ja tunnollisuus) lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin suuttumuksen kokemista ja suuttumuksen hallintaa, impulsiivisuutta ja psykopatiaa. Tutkimuksessa kartoitettiin myös sitä, miten väkivaltarikolliset ottavat vastuuta tekemästään väkivaltarikoksesta ja missä määrin he kokevat syyllisyyttä tekemästään rikoksesta (attribuutiot).

Kyselylomakkeiden avulla löydettiin selkeitä eroja rikoksen uusijoiden ja ei-uusijoiden välillä kaikkien kartoitettujen piirteiden osalta. Rikoksen uusijat mm. olivat persoonallisuudeltaan vähemmän avoimia uusille kokemuksille ja omille tunteilleen, omasivat heikompia vuorovaikutuksellisia keinoja ja olivat piittaamattomampia suhteessa muihin ihmisiin. Rikoksen uusijoilla myös ilmeni enemmän suuttumuksen kokemuksia ja heillä oli ei-uusijoita enemmän vaikeuksia hallita suuttumustaan ja impulsiivisuuttaan. Uusijoilla oli myös enemmän psykopaattisia piirteitä, erityisesti tunnekylmyyttä ja manipulatiivisuutta.

Attribuutioiden osalta yhtä selviä eroja uusijoiden ja ei-uusijoiden välille ei löytynyt. Ei-uusijoilla oli kuitenkin rikoksen uusijoita enemmän taipumusta kohdentaa syy tehdystä väkivaltarikoksesta itseensä liittyviin tekijöihin ja kokea teostaan enemmän syyllisyyttä kuin rikoksen uusineilla henkilöillä.

Pahoinpitelijät selkeä riskiryhmä

Erityisesti pahoinpitelijät näyttäytyivät korkean riskin ryhmänä, jolla ilmeni enemmän epätasapainoisuutta tunne-elämässä kuin henkirikoksen tehneillä henkilöillä. Henkirikoksen tehneillä oli pahoinpitelijöitä enemmän itsekuria ja he toimivat enemmän omien suunnitelmiensa ja periaatteiden mukaisesti. Pahoinpitelijöillä oli myös henkirikoksia tehneitä enemmän suuttumuksen kokemista ja enemmän ongelmia suuttumuksenhallinnassa. Pahoinpitelijät olivat myös henkirikoksen tehneitä impulsiivisempia. Lisäksi pahoinpitelijöillä oli henkirikoksen tehneitä enemmän psykopaattisia piirteitä, he olivat manipulatiivisempia ja heillä oli havaittavissa henkirikoksen tekijöitä enemmän kuljeksivaa elämäntapaa. Henkirikoksen tekijöihin verrattuna pahoinpitelijät olivat epätasapainoisempia, impulsiivisempia ja he kokivat vähemmän syyllisyyttä tekemästään väkivaltarikoksesta.

Eri tiedot yhdistetään ennustemallissa

Yhdistämällä persoonallisuutta, suuttumusta ja sen hallintaa, impulsiivisuutta ja psykopatiaa kartoittavia piirteitä luotiin tilastollinen monimuuttujamalli, joka ennusti uusintarikollisuutta tilastollisesti merkitsevällä tasolla. Malli sisälsi näitä piirteitä kartoittavien menetelmien summapistemäärät sekä tiedot henkilöiden aikaisemmasta rikostaustasta ja päärikoksesta. Mallin avulla oli mahdollista ennustaa oikein 72 % rikoksen uusijoista ja ei-uusijoista. Käänteisesti tämä tarkoittaa myös sitä, että ennustukseen sisältyi 28 %:n virhemarginaali.

Paras yksittäinen rikoksen uusimista ennustava tekijä oli se, että henkilö oli päärikoksenaan syyllistynyt pahoinpitelyrikokseen. Tulos vahvistaa havaintoa siitä, että tutkimukseen osallistuneilla pahoinpitelijöillä oli korkeampi riski syyllistyä uuteen rikokseen kuin henkirikoksen tehneillä. Pahoinpitelijöillä rikoksen uusimisriski oli lähes kolminkertainen suhteessa henkirikostuomiota suorittaneisiin. Tulokset tukevat lähestymistapaa, jossa uusintarikollisuuden ennustamiseen sisällytetään monenlaisia tietoja henkilön ominaisuuksista, piirteistä ja historiatiedoista, joilla on todettu olevan yhteys uusintarikollisuuteen.

Työkaluja yksilötason arviointityöhön

Tutkimus tuotti uutta tietoa suomalaisten väkivaltarikollisten uusintarikollisuudesta ja nosti esiin rikoskohtaisen uusintarikollisuuden tutkimuksen tärkeyden ja uusien rikosten monimuotoisuuden. Jokaisen tutkimuksessa käytetyn menetelmän avulla voitiin lisäksi erotella rikoksenuusijoita ja ei-uusijoita toisistaan. Näin ollen tutkimuksessa käytetyt menetelmät tarjoavat työkaluja rikosseuraamusalan ammattilaisille seulomaan esiin väkivaltarikollisten uusintarikollisuuteen liittyviä riskitekijöitä, sekä tunnistamaan ne ominaisuudet, joihin seuraamusten sisältöjen ja toimintojen avulla on mahdollista vaikuttaa.

Stoat, Taija & Häkkänen, Helinä: Väkivaltarikollisten persoonallisuuspiirteiden ja attribuutioiden yhteydet rikosten uusimiseen. Rikosseuraamusviraston julkaisuja 2/2008. Tutkimus on verkossa sivulla www.rikosseuraamus.fi .

Kirjoittaja työskentelee psykologina ja tekee väitöskirjaa uusintarikollisuudesta.


 
Julkaistu 8.12.2008