Riikka Kostiainen

Nuorten katuväkivaltaa ehkäisisi välittämisen kulttuuri

Aikalisä-projekti järjesti marraskuussa Helsingissä seminaarin katuväkivallasta, jossa keskityttiin väkivallantekijöiden auttamiseen. Seminaarin pääpuhuja oli entinen jengipomo Gustavo Cifuentes Guatemalasta. Hän kertoi seminaarissa oman historiansa ja ehdotti Suomeenkin välittämisen kulttuuria katuväkivallan ehkäisemiseksi. Toinen pääluennoitsija, lontoolainen oikeuspsykiatri Philip Lucas keskittyi Suomen ja Englannin hyvinvointi- ja väkivaltatason vertailuun: englantilaista kymmenen prosenttia on köyhiä, kun taas suomalaisista vain kaksi prosenttia, mutta silti Suomessa murhien ja itsemurhien määrät ovat kaksinkertaisia Englantiin verrattuna. Keskustelussa kuitenkin arvioitiin, ettei taloudellisilla tekijöillä ole Suomessa niin paljon merkitystä kuin väkivallan hyväksyvällä kulttuurilla. Esimerkiksi psykoanalyytikko Gustav Schulmanin mielestä Suomessa on aika ottaa käyttöön nollatoleranssi kodeissa, koulussa ja päiväkodeissa tapahtuvaan väkivaltaan. Tällä tavalla piilossa oleva väkivalta tulisi näkyviin ja se voitaisiin paremmin hoitaa ja tarjota apua.

HelsinkiMission nuorten kriisityön johtaja Olavi Sydänmaanlakan mukaan tehokasta väkivallan ehkäisyä olisi löytää keinot väkivallan tekijään vaikuttamiseksi. Väkivallantekijöiden kanssa eivät yleensä tee työtä kuin poliisi ja vankilaviranomaiset. Järjestöillä hän näki merkittävän roolin toimintamallien kehittäjänä. Esimerkiksi Aikalisä-projektin etuna väkivaltatyössä on se, että kolmannen sektorin toimijana siltä puuttuvat viranomaisvelvoitteet. Siksi myös asiakkaat ovat vapaampia puhumaan. Projekti syntyi etsimään keinoja väkivallan takia vaikeuksiin ajautuneiden nuoren elämää tuhoavan kierteen pysäyttämiseksi. Laajaan yhteistyöhön ja kumppanuuteen perustuva nelivuotinen projekti tarjoaa nuorille uutta mahdollisuutta. Poliisi ja kriminaalihuoltolaitos ohjaavat vakaviin väkivaltarikoksiin syyllistyneitä nuoria hankkeen asiakkaiksi.

Nuorisotutkimusverkoston tutkija Mikko Salasuon mukaan Suomessa ei ole pariinkymmeneen vuoteen ollut nuorten katujengejä, joihin väkivallan voisi paikantaa. Hän näki kuitenkin vaaran kaupunginosajengien uudelleen syntymiseen, jos polarisoitumiskehitys jatkuu niin, että osa nuorisosta syrjäytyy. Saman huolen esittivät monet muutkin.

 
Julkaistu 8.12.2009