Reetta Toivanen

Nuorallakävelyä – terrorismin vastaisen toiminnan ihmisoikeusongelmat

Terrorismin vastaisia toimia on vaikea arvostella. Tämä johtuu siitä, että terrorismi on eräänlainen inhimillisen pahan äärimuoto. Jokaisen kriittisen terrorismitutkijan on aloitettava esitelmänsä ja artikkelinsa vakuuttamalla, ettei hänen sanomaansa saa tulkita missään määrin terrorismin puolustamiseksi.

Terrorismin vastaisia toimia on vaikea arvostella. Tämä johtuu siitä, että terrorismi on eräänlainen inhimillisen pahan äärimuoto. Jokaisen kriittisen terrorismitutkijan on aloitettava esitelmänsä ja artikkelinsa vakuuttamalla, ettei hänen sanomaansa saa tulkita missään määrin terrorismin puolustamiseksi.

Kun ihmisoikeusaktivistit herättelevät pohtimaan terrorismin vastustamisen "sivutuotteen", vakavien ihmisoikeusrikkomusten määrää, saavat he usein kuulla olevansa naiiveja: eiväthän terrorijärjestön jäsenetkään ajattele uhrejaan tai aiheuttamaansa kauhua vaan toimivat oman päämääränsä hyväksi niin häikäilemättömästi kuin voivat. Ja joskus ei terrorismin päämääräkään ole mikään muu kuin pelon lietsonta.

On kuitenkin syytä muistaa, että terrorismia voidaan vastustaa ja kritisoida ainoastaan niin kauan kuin vastustajat itse kunnioittavat kansainvälistä oikeutta, ihmisoikeuksia, pakolaisoikeuksia ja kansainvälistä humanitääristä oikeutta. Terrorismia vastustavat valtiot ja muut toimijat eivät voi omaksua terroristien keinoja.

Terrorismiin ei yleispätevää määritelmää

Terrorismista kirjoittamisen pääongelma on, ettei terrorismia ole kyetty yleispätevästi määrittelemään. Toisin sanoen on vaikea vastata kysymykseen, milloin toimitaan esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavia ryhmiä tai poliittisia vapautusliikkeitä ja rikollisliigoja vastaan, milloin taas terroristisia järjestöjä vastaan?

Usein kuulee sanottavan, että "yhden terroristi on toisen vapaustaistelija". Koska terrorismin määritelmät muuttuvat koko ajan, on tärkeää, että ihmisoikeuksia puolustavat järjestöt ja aktivistit seuraavat valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen terrorismin vastaista toimintaa tarkasti. Samoin on tärkeää, että kansainvälinen yhteisö yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa valvoo eräiden valtioiden tapaa tukea terroristista toimintaa niiden johdolle sopivissa kysymyksissä.

Ihmisoikeusnäkökulmasta on selvä, että terrorismin avoin määritelmä on hyödyllinen monille hallituksille ja toimijoille. Se tarjoaa mahdollisuuden käydä sotaa valtion viholliseksi määriteltyjä ryhmiä vastaan (usein ilman kansainvälistä kritiikkiä) niillekin valtioille, jotka muuten korostavat ihmisoikeuksien tärkeyttä. Terrorismin vastaiset toimet ovat usein mittavia sotilaallisia toimia, joissa turvallisuuden väitetään menevän ihmisoikeuksien edelle.

Voiko kuka tahansa siis leimata terroristiksi kenet tahansa? Käytännössä kyllä, mutta ei tietenkään kansainvälisen oikeuden eikä kansainvälisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan.

Usein on jouduttu toteamaan, että terrorismin vastaisen sodan retoriikka palvelee parhaiten hallituksia, jotka sen varjolla säätävät uusia syrjiviä lakeja ja poliittisia ohjeita tai tulkitsevat vanhoja lakeja tavoilla, jotka parhaiten palvelevat vallanpitäjien intressejä.

Viime vuosina kansainvälinen yhteisö on herännyt arvostelemaan maita ja hallituksia, jotka selvästi käyttävät terrorismin vastustamista vähemmistöjen ja toisinajattelijoiden syrjimisen, vangitsemisen tai jopa tappamisen mahdollistavana retoriikkana. Terrorismin vastaiset toimet "tuottavat" ihmisoikeusloukkauksia kuten kidutuksen käyttöä kuulusteltaessa "terroristiepäiltyjä" tai henkilöiden palauttamisia maihin, joissa he ovat vaarassa kadota tai joutua kidutetuiksi. Vangittuja ei kansainvälisten säännösten mukaan myöskään saisi siirtää maasta toiseen ilman asianmukaista oikeusmenettelyä tai ilman virallista luovutuspyyntöä, mutta varsinkin Guantanamo Bayn vankileiri on muodostunut symboliksi sekä salaisille "muilutuslennoille", joihin myös Euroopan valtiot osallistuivat, että tuntemattomissa paikoissa sijaitseville vankileireille eri puolilla maailmaa.

Terrorismi eroaa kuitenkin sodasta

Terrorismin määrittelyn jäädessä yrityksistä huolimatta avoimeksi, voidaan silti todeta, että tavallisen sodan ja terroritoiminnan välillä on selkeä ero. Terroristiset hyökkäykset tavoittelevat suurta määrää uhreja ja provosoivat mediaa uutisoimaan terroristien toimista näyttävästi. Tästä kertoo myös lisääntynyt naispuolisten itsemurhaterroristien määrä, onhan naisten media-arvo mieheen verrattuna moninkertainen.

Yleistäen voi todeta, että terrorismiin turvaudutaan tavallisesti silloin kun vastapuoli on selvästi voimakkaampi. Esimerkiksi tutkija Peter Waldman on kuvannut baskiterrorismia yhdeksi poliittisen kommunikaation muodoksi. Itsemurhaiskuja on myös käytetty yrityksissä pakottaa kohdeyhteiskunnan jäseniä vaatimaan hallitukseltaan poliittisia muutoksia. Terrorismia käytetään yhtäältä poliittisten valtasuhteiden muuttamiseksi, toisaalta koko maailmanjärjestyksen muuttamiseksi.

Vaikka varsinkin islamistinen terrorismin retoriikka sisältää runsaasti uskonnollisia elementtejä, terrorismi tähtää aina poliittisen muutokseen. Terroristinen järjestö haluaa näkyvyyttä ja se pyrkii aiheuttamaan yhteiskuntajärjestelmän kannattajien keskuudessa negatiivisen psykologisen vaikutuksen. Tätä voi hyödyntää myös terroristisen järjestön vastapuoli: terroristeja pelkäävä kansa on helposti valmis myymään vapautensa ja ihmisoikeutensa jos niiden tilalle tarjotaan turvallisuutta.

Ihmisoikeudet vaarassa terrorismin torjunnassa

Yleismaailmallisten ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallinen terrorismin torjunnassa käytettävä menetelmä on muun muassa profilointi, varsinkin sellainen, jossa terroristien löytämiseksi käytetään etnistä taustaa ja fenotyyppiä. Ihmisoikeuksista kiinnostuneen on syytä olla huolissaan myös uusista laeista ja vanhojen lakien uudenlaisesta tulkinnasta, jossa pidätysoikeutta on löyhennetty ja pidätysaikaa pidennetty. Yleisen turvallisuuden takaamiseen liittyy runsaasti ihmisoikeusongelmia kuten viranomaisille (ja ulkoistamisen myötä osittain yksityisillekin toimijoille) annettu laajempi oikeus seurata sähköpostia, tekstiviestejä ja puhelinkeskusteluja, pankkitietojen tallentaminen, videovalvonta, biometriset mittaukset ja henkilötunnukset, kasvokuvaukset ja sormenjälkitietojen tallennus. Kaikkiin tällaisiin tietoihin liittyy myös pyrkimyksiä vaihtaa informaatiota eri maiden välillä terrorismin ehkäisemiseksi, vaikka tietosuojalait eri maissa ovat hyvin erilaisia.

Tällaisella toiminnalla on toisaalta tarkoitus tuottaa turvallisuutta, mutta toisaalta myös tunnetta, että kansalaisten turvallisuudesta huolehditaan. Samalla kasvaa riski, että loukataan ihmisen oikeutta yksityisyyteen, vapaaseen liikkuvuuteen, oikeudenkäyntiin, sananvapauteen, perhe-elämään ja pahimmillaan elämään.

Kansalaisjärjestöt kuten Amnesty International, Human Rights Watch ja erityisesti International Commission of Jurists (ICJ) puolustavat näkyvästi ihmisoikeuksia myös terrorismin torjuntaan liittyvien kysymysten ympärillä. ICJ pitää yllä toimikuntaa (Eminent Jurists Panel on Terrorism, Counter-Terrorism, and Human Rights), joka vierailee eri maissa, tuottaa omia tutkimuksia sekä tiedottaa näkyvästi ihmisoikeusongelmista. Nämä ja muut kansalaisjärjestöt ovat kampanjoineet terrorismin vastaisen sodan nimissä tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia vastaan.

Terrorismin vastainen kansainvälinen oikeus

Kun terrorismin vastaista kansainvälistä oikeutta alettiin luoda 1970-luvulla, oli valtioiden helppo löytää yhteinen linja eräiden tekojen ja tiettyjen kohteiden terrorisoinnin tuomitsemisessa. Näin sovittiin ilma-aluksiin kohdistuvien rikosten ja diplomaatteja sekä diplomaattisia edustustoja kohtaan suunnattujen väkivallantekojen laittomuudesta. Erimielisyyttä sen sijaan aiheutti muun muassa kysymys poliittisen itsemääräämisoikeuden ja terrorismin välisestä rajasta. Vasta 1990-luvulla YK sai aikaan dokumentin, jossa terrorismi tuomitaan riippumatta siitä mistä syistä ja missä tarkoituksessa siihen syyllistytään.

YK:n pyrkimyksiä luoda terrorisminvastaista kansainvälistä oikeutta kuvaa tietty ristiriitaisuus. Esimerkiksi 1997 säädetty terrorististen pommi-iskujen torjumista koskeva kansainvälinen yleissopimus painottaa, että terroristit saattavat saapua pakolaisina jolloin kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan heidän tunnistamisekseen. Näin dokumentti vaarantaa pakolaisten ihmisoikeuksien toteutumisen.

Vasta vuonna 2006 YK:n yleiskokous hyväksyi terrorisminvastaisen strategian. Yksimielisesti käyttöönotettu strategia painottaa, että köyhyys, epätasa-arvo ja ihmisoikeusloukkaukset vaikuttavat terrorismin syntyyn samoin kuin pidentyneet selvittämättömät konfliktit, terrorismin uhrien epäinhimillinen kohtelu, oikeusvaltion toiminnan puutteellisuus, syntyperään ja uskontoon perustuva syrjintä, taloudellinen syrjäytyminen ja hyvän hallinnon puute. Asiakirjan mukaan mikään näistä ei voi oikeuttaa terroristiseen tekoon, mutta epäoikeudenmukaisuuksiin on puututtava, jotta terrorismin uhasta päästään.

Yksi merkittävimmistä ihmisoikeuksia valvovista toimijoista on vuodesta 2005 olemassa ollut YK:n erityisraportoija, joka seuraa ihmisoikeuksien suojelua terrorismin vastaisessa toiminnassa. Tätä luottamustehtävää on hoitanut suomalainen kansainvälisen oikeuden professori ja ihmisoikeusaktivisti Martin Scheinin. Hän on mandaattinsa puitteissa kiinnittänyt huomiota etniseen profilointiin, itsemurhaterrorismin torjuntaan, taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin, pakolaiskysymyksiin sekä oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tiedustelupalvelutoimintaan liittyviin ihmisoikeusongelmiin. Hän on myös vieraillut Turkissa, Etelä-Afrikassa, Yhdysvalloissa, Israelissa ja Espanjassa tutkimassa millaisia ihmisoikeuskysymyksiä maiden terrorisminvastainen toiminta aiheuttaa ja tehnyt ehdotuksia, kuinka maat voisivat yleistä turvallisuutta vaarantamatta paremmin suojella ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeusloukkaukset kasvupohja terrorismille

Kansainvälinen yhteisö ja valtiot sen jäseninä ovat siis tiedostaneet terrorismin, terrorisminvastaisen taistelun ja ihmisoikeuksien toteutumisen keskinäisen suhteen: ihmisoikeusloukkaukset ovat hedelmällinen kasvupohja terrorismille. Nyt tarvitaan selkeää valvontaa, ettei tämä yhtälö pääse hetken kauhussa unohtumaan keneltäkään.

Ihmisoikeudet tulee tässä "taistelussa" nähdä terrorismin torjunnan keskiönä. Ei ole syytä yhtyä Euroopan Neuvostonkin levittämään käsitykseen ihmisoikeuksista, oikeusvaltiosta ja hyvästä hallinnasta erityisesti eurooppalaisina arvoina.

Ihmisoikeudet eivät ole osa minkään tietyn valtion tai alueen perinnettä eivätkä sovi sen paremmin tai huonommin millekään tietylle maailman alueelle. Ne haastavat olemassa olevia valtarakenteita kaikkialla.

Myös ihmisoikeuksien toteutuminen on mahdollista kaikkialla. Kun globalisaation myötä ymmärretään, että terrorismin torjunta on koko ihmiskunnan yhteinen tehtävä, ymmärretään samalla toivottavasti myös, että terrorismin torjunta ilman ihmisoikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa synnyttää vain uusia ongelmia.

Kirjoittaja on vanhempi tutkija Globaalin hallinnan tutkimuksen huippuyksikössä Helsingin yliopistossa.

Lähteet saa toimituksesta haaste(at)om.fi.

 
Julkaistu 8.12.2008