Kauko Aromaa

Mihin rikollisuutta koskevaa tietoa tarvitaan

Haaste on perustettu edistämään tutkittuun tietoon perustuvaa kriminaalipolitiikkaa ja rikoksentorjuntaa. Sellainen tieto ei ole mitä tahansa. Sen on oltava hyödyllistä ja eettisesti kestävää. Hyödyllisyys on tässä yhteydessä avainkäsite: on kysyttävä, mihin tarkoitukseen hyödyllisyysvaatimus liittyy. Rikollisuusongelma kuuluu monille eri toimijoille, ja rikollisuutta koskevan tiedon hyödyllisyyttä on arvioitava tätä taustaa vasten.

Demokraattisessa moniarvoisessa yhteiskunnassa hyödyllisyyden idea on hyvin monitahoinen. Kysymys ei ole vain poliittisista päättäjistä, lainsäätäjistä ja täytäntöönpano- ja kontrolliviranomaisista, vaan yhtä paljon muista toimijoista, joihin kuuluvat niin elinkeinoelämä kuin myös kansalaiset eri rooleissa. Kansalaiset voivat olla osallisia ongelmiin uhreina, sivustakatsojina ja myös syrjäytettyinä ja rikoksentekijöinä. Demokraattinen päätöksenteko ei saisi toimia enemmistön diktatuurin periaatteilla, vaikka niin usein tapahtuukin.

Rikoksentorjunnan tulee olla myös köyhien ja syrjäytettyjen rikoksentorjuntaa, kuten kriminalipolitiikan tulee olla kaikkien, ei vain hyväosaisten kriminaalipolitiikkaa. Vain sillä tavoin voi rikollisuutta koskevien yhteiskunnallisten instituutioiden legitimiteetti syntyä ja säilyä, niin että luottamus järjestelmään nojaa laajaan pohjaan. Esimerkiksi poliisia, syyttäjiä, tuomareita ja vankiloita – koko rikoskontrolli- ja seuraamusjärjestelmää – kohtaan tunnetun luottamuksen tulee perustua eettisesti kestävään, ihmisoikeuksia kaikissa oloissa kunnioittavaan toimintaan. Ilman luottamusta viranomaisilla ei ole yleisön tukea, jota ilman ne puolestaan ovat voimattomia – ellei voimakeinojen varaan voida laskea. Demokraattisen järjestelmän toimintakyky perustuu luottamukseen, joka on ansaittava.

Järjestelmän eri toimia koskeva julkinen arvostelu on luottamuksen syntymiselle hyväksi, vaikka erilaisten uudistusten kritiikki mediassa onkin monesti varsin kärkevää; voipa moni olla silläkin kannalla, että sellainen on omiaan nakertamaan järjestelmän uskottavuutta. Julkiselle kiistelylle on kuitenkin asetettava sama vaatimus kuin päätöksentekijöillekin: sen tulee perustua mahdollisimman kestävään tietoon, ei toiveajatteluun tai vastapuoleksi mielletyn tahon mustamaalaukseen. Tässä suhteessa julkinen keskustelumme ei aina yllä kohtuulliselle tasolle. Haaste tarjoaa aineistoa, joka auttaa tässä ongelmassa.


 
Julkaistu 8.12.2008