Riikka Kostiainen

Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy valokeilassa

Poliisiasiain neuvottelukunta järjesti marraskuussa seminaarin lapsiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta. Neuvottelukunta halusi kiinnittää erityisesti huomiota viranomaisten välisen tiedonkulun esteisiin.

– Jokaisen viranomaisen on syytä tarkastaa osaltaan, onko yhteistyön tiivistämiselle todellisia esteitä. Jos puutteita löytyy, niitä koskevat lainmuutokset on käynnistettävä pikimmiten, neuvottelukunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tapani Tölli sanoi.

Hänen mukaansa viranomaisten on keskityttävä korjaavien toimenpiteiden sijaan yhä enemmän ennalta ehkäisyyn, siitäkin huolimatta että sen vaikuttavuuden mittaaminen on erittäin vaikeaa. Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan torjua ennakkoon vain hyvällä yhteistyöllä. Kun poliisia tarvitaan paikalle, ollaan jo myöhässä.

Rikosylikomisario Kari Tolvasen mukaan poliisin tietoon tulleiden, pieniin lapsiin kohdistuneiden rikosten määrä on lisääntynyt viime vuosina. Kasvun odotetaan jatkuvan, sillä sosiaaliviranomaisten on pitänyt tehdä tämän vuoden alusta lähtien poliisille rikosilmoitus, jos lapsen epäillään joutuneen väkivaltarikoksen kohteeksi. Nykyään vuodessa kuolee 5–6 lasta väkivallan uhrina, poliisin tietoon tulee yli 2000 alle 15-vuotiaan pahoinpitelyä, joista yli 200 alle 6-vuotiaiden, ja yli 1000 lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Piilorikollisuus on kuitenkin suurta.

Tolvasen mukaan viranomaisilta puuttuu kuitenkin yhä yhteinen konkreettinen toimintamalli ja koulutus lasten pahoinpitelyjen tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen. Ohjelmat toimivat ylätasolla, eivätkä jalkaudu kentälle vaikkapa päiväkodin toimintamalliksi lapseen kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi.

Vastaava ylilääkäri Pentti Kallio esitteli seminaarissa yhtä tällaista mallia, HUS:n mallia lasten pahoinpitelyn määrittämiseksi, tunnistamiseksi ja selvittämiseksi. Se perustuu Stakesin vuoden 2003 suosituksiin.

– Olennaista on keskittyä selvien tapaturmien ja tahallisten pahoinpitelyjen väliseen harmaaseen vyöhykkeeseen. Tietyt kriteerit laukaisevat toiminnan aina tasapuolisesti, mikä helpottaa vanhempien suhtautumista viattomissa tapauksissa. Epäily herää esimerkiksi, kun alle 1-vuotiaalla on luunmurtuma, alle 3-vuotiaalla kylkiluun murtuma tai eräitä muita murtumia, voi epäilla ravisteluvammaa, avun hakeminen on viivästynyt tai tarina tapahtuneesta on epäuskottava, hän kertoi.

– Suhtauduin aluksi epäillen poliisin keskeiseen rooliin ja pelkäsin, ettei tapauksia tule hoidettavaksi. Nyt olen tyytyväinen, ettei lääkärin tarvitse toimia tutkinnanjohtajana rikosasiassa. Tilanne on paljon parempi kuin viisi vuotta sitten.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio puolestaan kommentoi tietosuojaesteitä viranomaisyhteistyössä. Hänen mukaansa esteet ovat joskus väärintulkintoja eivätkä perustu lainsäädäntöön. Olennaista on säätää lait niin, että ne vastaavat viranomaistoiminnan tarpeisiin.

 
Julkaistu 8.12.2009