Outi Roivainen & Elina Ruuskanen

Järjestyslaki ja julkinen paikka

Järjestyslain vaikutuksia on selvitetty Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksessa. Poliiseilta ja kaupunkilaisilta kysyttiin näkemyksiä mm. ympäristön viihtyisyyden lisääntymisestä ja katuturvallisuuden parantumisesta. Kaupunkilaiset pitävät yleisten paikkojen kontrollia tärkeänä, vaikka niillä ei koetakaan yleisesti turvattomuutta. He liittävät yleisten paikkojen häiriöt lähinnä alkoholin käyttöön, jonka valvonta ja kontrollointi halutaan pitää poliisilla.

Järjestyslaki korvasi kunnalliset järjestyssäännöt lokakuussa 2003. Laki sisältää yleisiä ja erityisiä säännöksiä siitä, mitä yleisillä paikoilla ei ole sallittua tehdä. Järjestyslaki kieltää yleisen järjestyksen häiritsemisen ja turvallisuuden vaarantamisen metelöimällä ja käyttäytymällä uhkaavasti. Päihdyttävän aineen nauttiminen yleisillä paikoilla taajamassa ja julkisen liikenteen kulkuneuvoissa on kiellettyä, mutta puistossa tai vastaavalla yleisellä paikalla alkoholin nauttiminen sallitaan. Järjestyslain säännösten rikkomisesta seuraa yleisimmin rikesakko tai sakko.

Katuturvallisuuden muutoksia vaikea arvioida

Järjestyslain tavoitteena on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden edistäminen yleisillä paikoilla. Tämä yleisluontoinen tavoite tarkennettiin mm. Hallituksen esityksessä (HE 20/2002) koskemaan esimerkiksi ympäristön viihtyisyyttä sekä katuturvallisuutta. Juuri järjestyslain vaikutusta näihin on kuitenkin hyvin vaikea havaita. Mm. alkoholin hinnan alennus on todennäköisesti vaikuttanut järjestyslakia enemmän siihen, miten julkisilla paikoilla käytetään alkoholia ja miten (viihtyisäksi) julkinen paikka koetaan. Sekä ympäristön viihtyisyyden lisääntymistä että katuturvallisuuden parantumista kysyttiin poliiseilta ja kaupunkilaisilta.

Poliisien ja kaupunkilaisten mielestä järjestyslain tavoitteiden toteutumista on vaikea arvioida. Poliisilla on työnsä puolesta kokemusta yleisestä turvallisuustilanteesta ja järjestyslaista, kun taas kansalaisten näkemykset perustuvat usein subjektiivisiin kokemuksiin.

Tavoitteiden toteutumisen arvioinnin hankaluus tuli esille tutkimuksessamme. Lähes puolet vastanneista poliiseista arveli, että järjestyslaki oli lisännyt jonkin verran julkisten paikkojen viihtyisyyttä, mutta toisaalta lähes yhtä moni ei osannut arvioida, oliko näin tapahtunut. Etenkin suurimmissa kihlakunnissa työskentelevien poliisien mukaan viihtyisyys ei ollut lisääntynyt. Nämä vastaajat kokivat myös muita useammin, ettei katuturvallisuus ollut parantunut. Kaupunkilaiset taas kokivat julkisten paikkojen viihtyisyyden lisääntyneen hieman, mutta katuturvallisuudesta kysyttäessä noin puolet koki turvallisuuden huonontuneen.

Koska katuturvallisuuteen ja sen muutoksiin on vaikea ottaa kantaa, halusimme selvittää yksityiskohtaisemmin, millä julkisilla paikoilla kaupunkilaiset kokevat turvattomuutta.

Kyselyssä emme sitoneet turvattomuuden tunnetta esimerkiksi rikoksen kohteeksi joutumiseen. Kuten kuviosta 1 käy ilmi, julkiset paikat koettiin useammin turvallisiksi kuin turvattomiksi, lukuun ottamatta alikulkutunneleita. Vaikka turvallisuuden ja turvattomuuden kokemuksia kartoitettiin vain tietyillä julkisilla paikoilla, voidaan sanoa, että yleisesti julkisia paikkoja ei koeta turvattomiksi. Turvallisimmiksi kaupunkilaiset kokivat katualueet sekä ravintolat ja baarit.

Kuvio 1. Miten turvalliseksi julkiset paikat koetaan myöhään illalla ja yöllä
viikonloppuisin (%).

Ihmiset pitävät erilaisia asioita häiritsevinä

Häiriöiden ja turvattomuuden kokeminen riippuu paitsi vastaajan sukupuolesta ja iästä myös esimerkiksi vuorokauden ajasta. Lisäksi paikka vaikuttaa siihen, mitä pidetään häiritsevänä ja miten se koetaan. Kysyimme kaupunkilaisilta, mitkä ihmisryhmät olivat aiheuttaneet heille häiriötä omassa kaupungissa (kuvio 2). Yli puolet vastaajista oli kokenut juopuneiden aiheuttamaa häiriötä julkisilla paikoilla. Noin kolmannekselle kaupunkilaisista kaupustelijat, autoilijat ja nuoret olivat aiheuttaneet häiriötä. Asunnottomia ja katusoittajia pidettiin vähiten häiritsevinä.

Kuvio 2. Häiriötä oman kaupungin julkisilla paikoilla vastaajalle aiheuttaneet ihmisryhmät (%).

Tutkimusta varten haastateltiin asunnottomia ja nuoria, koska heidän oletettiin käyttävän julkista tilaa enemmän ja eri tavoin kuin ns. keskivertokansalaisten. Lisäksi asunnottomilla ja alaikäisillä nuorilla ei ollut mahdollisuutta vastata kaupunkilaiskyselyyn. Asunnottomat haastateltavat olivat sitä mieltä, että väkivaltaisuus ja meluaminen on häiritsevää yleisillä paikoilla ja että usein häiriön aiheuttajat ovat alkoholisteja. He kuitenkin korostivat itse olevansa rauhallisia ja harmittomia. Lisäksi monet halusivat erottautua narkomaaneista, joiden sanottiin olevan arvaamattomia. Asunnottomat kokivat, että heidän olemiseensa julkisella paikalla puututaan herkästi. Puuttumisen perusteena haastatellut asunnottomat pitivät pikemminkin rähjäistä ulkonäköään kuin häiritsevää käyttäytymistä.

Nuorten haastateltavien käsitykset yleisten paikkojen häiriöistä ja häiritsijöistä olivat osin samoja kuin asunnottomien. Häiriöiden aiheuttajaksi määriteltiin usein oma viiteryhmä, eli nuoret, nuorisojoukot ja erityisesti humalassa olevat nuoret. Nuorten lisäksi etenkin juovuksissa olevia ihmisiä ja alkoholisteja – "känniläisiä, spurguja, pulipappoja" – pidettiin häiritsevinä. Nuorten ja alkoholistien aiheuttamaan häiriöön yleisillä paikoilla liittyy haastateltujen nuorten mukaan lähes aina alkoholin käyttö ja päihtyneenä oleminen. Nuorista lähes kaikki olivat sitä mieltä, että nuoret aiheuttavat häiriötä julkisessa tilassa. Nuorten kerrottiin olevan äänekkäitä ja riehuvan, rähinöivän, tappelevan, hajottavan paikkoja ja tönivän muita ihmisiä humalassa. Kuten asunnottomat haastateltavat, myöskään haastatellut nuoret eivät katsoneet itse kuuluvansa häiritsijöiden joukkoon.

Yleisen paikan valvontaa halutaan

Tutkimuksemme perusteella yleisten paikkojen kontrolli koetaan tärkeäksi, vaikka näillä paikoilla ei koetakaan yleisesti turvattomuutta. Kaiken kaikkiaan kaupunkilaiset liittävät yleisten paikkojen häiriöt lähinnä alkoholiin ja sen käyttöön, jonka valvonta ja kontrollointi halutaan pitää poliisilla. Kaupunkilaiset suhtautuvat myönteisesti poliisin ja vartijoiden läsnäoloon kaupunkikuvassa. Toisaalta tutkimukseen osallistuneilla asunnottomilla oli runsaasti negatiivisia kokemuksia vartijoista. Nuorten ja asunnottomien haastatteluiden perusteella vaikuttaa siltä, että niihin ihmisryhmiin, jotka käyttävät paljon julkista tilaa joko omasta tahdostaan (nuoret) tai elämäntilanteensa pakottamina (asunnottomat), kohdistetaan paljon paitsi virallista myös epävirallista valvontaa. Tämä "kaksinkertainen" valvonta saattaa oleellisesti vaikeuttaa nuorten ja asunnottomien mahdollisuuksia käyttää julkista tilaa.

Julkisen tilan tulisi olla kaikkien käytössä tasapuolisesti. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, vaan julkiset tilat, joissa erilaiset ja erilaisista taustoista tulevat ihmiset voisivat olla vuorovaikutuksessa keskenään, ovat vähentyneet. Julkisten ja puolijulkisten tilojen yhä keskeisemmäksi toiminnoksi on tullut kuluttaminen, ja julkista tilaa on myös yksityistetty. Tutkimuksessamme kävi ilmi, että asunnottomiin ja nuoriin saatetaan suhtautua varautuneesti kaupoissa ja ostoskeskuksissa jopa silloin, kun he ovat paikalla maksavina asiakkaina.

Väestön ikärakenteen muutos voi tulevaisuudessa vaikuttaa yleisen paikan kontrollointiin. Se voi marginalisoida aikaisempaa vahvemmin esimerkiksi nuorison yleisten paikkojen käyttäjinä. Myös se, että vanhemmat ihmiset kokevat turvattomuutta nuoria useammin ja eri paikoissa, voi vaikuttaa siihen, millaisia vaatimuksia tulevaisuudessa yleisen paikan kontrollointiin kohdistetaan. Jos turvattomuuden kokemus liittyy enemmän muihin seikkoihin kuin esimerkiksi rikoksen kohteeksi joutumiseen tai henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, tulisi siihen puuttua muilla keinoin kuin poliisin tai yksityisten turvapalveluiden suorittaman kontrollin lisäämisellä. On hyvä muistaa myös, että joillekin lisääntynyt valvonta merkitsee turvallisuuden tunnetta, mutta joidenkin mielestä kontrolli ja valvonta muuttavat julkisia tiloja turvattomiksi ja vähemmän julkisiksi.

Poliisilla on järjestyslain lisäksi mahdollisuus ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta myös muiden lakien perusteella. Monen järjestyslain sääntelemän vähäisen rikkomuksen kohdalla lain voi nähdä lähinnä ohjeena siitä, miten yleisillä paikoilla olisi soveliasta käyttäytyä. Kriminalisointi ei vaikuta ennaltaehkäisevästi ja käyttäytymistä ohjaavasti, jos kansalaiset eivät tunne järjestyslakia. Toisaalta kansalaisilla on myös oikeus julkiseen tilaan. Vaikka esimerkiksi nuorten tavat käyttää julkista tilaa ovat erilaisia kuin aikuisten, tulisi nuorilla ja aikuisilla olla yhtäläinen oikeus julkiseen tilaan.

Roivainen, Outi & Ruuskanen, Elina: Laki ja järjestys? Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 32/2008.


 
Julkaistu 8.12.2008