Annika Suominen

Eurojustia kehitetään edelleen

Eurooppalaista syyttäjäyksikköä Eurojustia koskevaa päätöstä ollaan tällä hetkellä uudistamassa. Uusi päätös selventää tilannetta ja yksikön roolia rikosoikeudellisessa yhteistyössä. Samalla se tehostaa Eurojustin kautta tapahtuvaa rikosoikeudellista yhteistyötä.

Idea eurooppalaisen syyttäjäyksikön perustamisesta syntyi vuoden 1999 Tampereen neuvoston kokouksessa. Samassa kokouksessa lanseerattiin vastavuoroisen tunnustamisen periaate myös rikosoikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi. Eurojust perustettiin vuonna 2002 vakavan rajat ylittävän rikollisuuden torjumisen tehostamiseksi unionissa. Eurojustin tavoitteena on parantaa ja helpottaa rikosoikeudellista yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä. Yksikkö koostuu jäsenvaltioiden lähettämistä kansallisista jäsenistä. Nämä ovat syyttäjiä, tuomareita tai vastaavaa toimivaltaa käyttäviä poliiseja. Jäsenet ovat jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien alaisia.

Eurojustin toimivaltaan kuuluu vakava rajat ylittävä rikollisuus. Tämä sisältää mm. ihmiskaupan, terrorismin, laittoman huumausainekaupan, rahapesun, lahjonnan sekä petokset, jotka vaikuttavat yhteisön taloudellisiin intresseihin. Tutkinnan tai syytetoimien tulee koskea ainakin kahta jäsenvaltiota, jotta asia voi kuulua yksikön toimivaltaan. Eurojustin tehtäviin kuuluu mm. jäsenvaltioiden viranomaisten välisen yhteistyön koordinointi ja tukeminen, avustaminen syytetoimien ja tutkimusten aloittamisessa sekä ratkaisuehdotusten tekeminen toimivaltakonflikteissa. Yksiköllä ei ole operatiivista toimivaltaa tutkinnan tai syytetoimien aloittamiseen itse. Eurojust toimii joko kansallisten jäsenten kautta tai yhdessä, kollegiona. Yhteistyö yhteisten tutkintaryhmien kanssa ja muiden EU:n rikosoikeuden toimintayksiköiden, Europolin, Euroopan oikeudellisen verkoston (EJN) sekä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF), kanssa on aktiivista.

Eurojust koordinoi rikosoikeudellista yhteistyötä tapauksen tarpeiden mukaan. Koordinointi laajojen rikosvyyhtien tutkinta- ja syytevaiheessa saattaa olla erittäin olennaista. Yksikkö voi esimerkiksi järjestää jäsenvaltioiden viranomaisten välisiä kokouksia. Useissa tapauksissa on hyödyllistä tarkistaa Eurojustin kansalliselta jäseneltä esimerkiksi lisätietopyynnön sisältö. Eurojustista on ollut hyötyä kiireellisissä tapauksissa. Esimerkiksi eräässä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanotapauksessa yhteistyö kesti yhden yön ja johti henkilön pidättämiseen. Eurojust tekee yhteistyötä rajat ylittävien rikosten selvittämisessä ja syyttämisessä myös kolmansien maiden, kuten Norjan, Sveitsin sekä Yhdysvaltojen, viranomaisten kanssa.

Uudistamiseen on tarvetta

Eurojustin perustamisesta on vasta kuusi vuotta, mutta yksikköä ollaan jo kehittämässä edelleen, jotta se voi vastata paremmin vakavan järjestäytyneen rikollisuuden muutoksiin. Tällaisen rikollisuuden ehkäisemiseen tarvitaan yhä järeämpiä keinoja. Nykytilanteessakin on parantamisen varaa. Ensinnäkin Eurojustin kansallisten jäsenten toimivaltasäännösten epäyhtenäisyys on johtanut käytännön ongelmiin. Esimerkiksi eroja on kansallisten jäsenten pääsyssä kansallisiin rikos- ja muihin rekistereihin. Lisäksi Eurojustin voimavaroja ei ole hyödynnetty mahdollisuuksien mukaan, koska sitä ei tunneta tarpeeksi hyvin. Myöskään Eurojustin käytettävyys kiireellisissä tapauksissa ei aina ole toiminut moitteettomasti, vaikka näyttöä myös päinvastaisesta on.

Eurojustia koskevaa päätöstä ollaankin parhaillaan uudistamassa. Uusi päätös tuo mukanaan tervetulleita uudistuksia.

Kansallisille jäsenille samat oikeudet

Kansalliset jäsenet pysyvät edelleen kansallisten oikeusjärjestelmien alaisina. Heidän toimivaltaansa pyritään yhdenmukaistamaan, jotta kaikilla olisi samat oikeudet. Toimikauden vähimmäiskestoksi säädetään neljä vuotta. Tämä on Eurojustin toiminnan jatkuvuuden kannalta äärimmäisen tärkeää. Kansallisten jäsenten tulee myös päästä kansallisiin rikosrekisteriin sekä muihin tehtävien kannalta olennaisiin rekistereihin. Kansallisten jäsenten tehtäviä sekä toimivaltaa laajennetaan muutenkin kattamaan käytännön asioita, jotka liittyvät kaikkiin vastavuoroisen tunnustamisen instrumentteihin sekä muiden oikeudellisten yhteistyöpyyntöjen vastaanottamiseen, edelleen lähettämiseen, lisätietojen antamiseen jne. Tilanteessa, jossa pyynnön toimeenpano on estetty, jäsenellä tulee olla mahdollisuus tiedustella oman maansa viranomaisilta tarvittavia lisätietoja sen toteuttamiseksi. Kansalliselle jäsenelle voidaan lisäksi myöntää toimivalta pyyntöjen lähettämiseen ja toimeenpanoon sekä tutkinnan aloittamiseen omassa jäsenvaltiossa. Niissä kiireellisissä tapauksissa, joissa toimivaltaisiin viranomaisiin on mahdotonta ottaa yhteyttä, jäsenellä tulee olla oikeus pyynnön toimeenpanoon.

Yleinen toimivalta kattavammaksi

Eurojustin yleistä toimivaltaa tehostetaan entisestään kattamaan kaikki vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvät asiat. Lisäksi viranomaiset voivat ilmoittaa Eurojustille kaikenlaisista mahdollisista ongelmista rikosoikeudellisessa yhteistyössä, riippumatta instrumentista. Yksikkö saa laajemman toimivallan tarpeellisten tutkintaan tai syytetoimiin liittyvien päätösten tekemiseen. Eurojust voi pyydettäessä antaa kirjallisen suosituksen siitä, miten toimivaltaristiriita sekä muut mahdolliset ristiriidat viranomaisten välillä tulisi ratkaista. Tämä suositus ei ole sitova. Toimivaltaisten viranomaisten tulee myös ilmoittaa Eurojustille, jos ne kieltäytyvät jostakin päätöksessä määritellystä tehtävästä tai päättävät olla noudattamatta yksikön suositusta. Myös tiedonkulku jäsenvaltiosta kansalliselle jäsenelle tehostuu. Joissakin tapauksissa kansalliselle jäsenelle on aina ilmoitettava, jos jäsenvaltio on yhteistyössä ainakin kahden muun jäsenvaltion kanssa. Nämä tapaukset liittyvät erityisen vakavaan rikollisuuteen, rikollisuusjärjestöihin tai rikoksiin, joilla voi olla vaikutuksia myös muihin kuin näihin jäsenvaltioihin. Yhteistyötilanteista, joissa on ilmennyt toimivaltakonflikti tai useita pyyntöjä ei ole toimeenpantu, tulee informoida kansallista jäsentä. Jäsenvaltioiden tulee nimetä henkilö vastaamaan kansallisesta koordinoinnista. Tämä selventää mm. Eurojustin ja Euroopan oikeudellisen verkoston tehtävänjakoa sekä oikeiden toimivaltaisten viranomaisten nopeaa selvittämistä. Yksikköön perustetaan kiireellisiä tapauksia varten päivystyspalvelu (on-call coordination), jonka avulla kansalliset edustajat ovat käytettävissä ympäri vuorokauden.

Muut olennaiset uudistukset

Näiden lisäksi päätös sisältää säännöt uusista tietopankeista sekä niiden hakemistoista, jotka selventävät tilannetta nykyiseen verrattuna. Myös yhteisten tutkintaryhmien tukeminen Eurojustin kautta tehostuu. Kaikki mainitut muutokset tehostavat Eurojustin toimintaa sekä lisäävät kansallisten viranomaisten yhteistyötä yksikön kanssa. Uudella päätöksellä mukautetaan myös Eurojustia Lissabonin sopimuksen muutoksiin. Eurojustin kehittäminen voidaan nähdä rinnakkaisena vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen kehittämiselle. Periaate on saamassa yhä olennaisemman osan EU-rikosoikeudessa, ja tämä kehitys näkyy selvästi myös Eurojustin tulevaisuudessa. Ideana on jatkaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen etabloitumista sekä eurooppalaisen rikosoikeudellisen alueen perustamista.

Lissabonin sopimus tuo uusia mahdollisuuksia

Lissabonin sopimus muuttaa voimaan tullessaan koko unionin rakennetta. Kaikki rikosoikeudelliset säännökset siirtyvät uuteen, Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen. Tämä korvaa nykyisen sopimuksen Euroopan yhteisöstä. Sopimus sisältää uuden oikeusperustan Eurojustille. Yksikön tehtäviin voi tämän mukaan sisältyä rikostutkinnan aloittaminen, ehdotuksen tekeminen syytetoimien vireillepanosta, rikosoikeudellisen yhteistyön tehostaminen sekä toimivaltaristiriitojen ratkaiseminen. Nämä eivät eroa edellä esitetystä lukuun ottamatta rikostutkinnan aloittamista.

Lissabonin sopimus sisältää lisäksi mahdollisuuden Euroopan syyttäjäviraston perustamiseen Eurojustin pohjalta. Sen ensisijaisena tehtävänä olisi tutkia ja asettaa syytteeseen rikoksentekijät ja osalliset, jotka syyllistyvät rikoksiin unionin taloudellisia intressejä vastaan. Toimivalta voisi myös kattaa muita vakavia rajat ylittäviä rikoksia. Euroopan syyttäjävirasto tulisi todennäköisesti toimimaan koordinoivana virastona, jolla olisi jäsenvaltioissa toimivat syyttäjät. Nämä syyttäjät toimisivat kunkin jäsenvaltion oikeusjärjestelmän puitteissa. Viraston perustaminen on aiemminkin aiheuttanut vilkasta keskustelua, koska EU:lla ei ole nimenomaista rikosoikeudellista toimivaltaa. Jos syyttäjävirasto nähdään enemmän koordinointityötä tekevänä EU:n instanssina kansallisten syyttäjien toimiessa jäsenvaltioiden lainsäädännön puitteissa, sen perustaminen ei kenties ole niin mahdoton ajatus.

Tulevaisuus

Eurojustin tulevaisuus näyttää melko positiiviselta. Ongelmat tullaan paljolti ratkaisemaan uuden päätöksen avulla. Yksiköstä tulee näin yhä tunnetumpi, toimivampi ja olennaisempi osa EU:n rikosoikeudellista yhteistyötä. Merkityksen kasvuun viittaa jo vuoden 2007 tapausmäärä. Eurojust oli mukana 1085 tapauksessa, kasvu edellisvuoteen oli 41 prosenttia. Todennäköisesti tämä kehitys tulee jatkumaan. Vaikka Eurojustin kehittäminen voidaan nähdä yhä tihenevän repressiivisen rikosoikeudellisen yhteistyön tuloksena, on myös kiistatonta, että siitä on yhä enemmän hyötyä. Yksikköä kehitettäessä mahdollisesti jopa Euroopan syyttäjävirastoksi on tärkeää pitää mielessä myös syytetyn oikeudet. Nämä ovat jääneet taka-alalle, kun unioni on keskittynyt tehokkaaseen rikoksentorjuntaan. Tässä suhteessa esim. Eurodefensor, puolustusasianajajien organisaatio, jonka tehtävänä olisi ylläpitää tasapainoa ja prosessin tasapuolisuutta rajat ylittävissä rikosoikeudenkäynneissä (ideoitu ns. Schünemannin projektissa, ks. Frände, Haaste 2/2008 ), olisi hyvä vastapaino.

Kirjoittaja on eurooppalaisen rikosoikeuden tutkija Bergenin yliopistossa.

 
Julkaistu 8.12.2008