Olli Poutanen, Marketta Kyttä & Aija Staffans

Virtuaalinen turvallisuuskävely testissä

Suunnittelulla voidaan parantaa rakennetun ympäristön tosiasiallista ja koettua turvallisuutta, ehkäistä väkivaltaa ja muita rikoksia sekä asuinalueilla että julkisissa ja puolijulkisissa kaupunkitiloissa. Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan rahoittaman Lähiympäristö 2.0 -hankkeen tavoitteena oli tuottaa suunnitteluperusteita ja esimerkkejä suunnittelun strategisista ja operatiivisista ohjauskeinoista, joiden avulla voidaan lisätä lähiympäristön turvallisuutta ympäristön laadun avulla. Osana hanketta kokeiltiin virtuaaliympäristöä turvallisuuskävelyn järjestämisessä.


Yksi hankkeen osakokonaisuuksista oli arvioinnin ja osallistamisen toimintatavat. Tehtävänä oli testata ja kehittää turvallisuusarviointiin ja vuorovaikutukseen sopivia menetelmiä. Valitsimme lähempään tarkasteluun turvallisuuskävelymenetelmän digitalisoinnin ja siihen liittyvät mahdollisuudet asemakaavaprosessissa. Tietääksemme virtuaalisia turvallisuuskävelyjä on aikaisemmin toteutettu rakennushankkeiden osana, mutta ei aluetasolla.

Turvallisuuskävely voidaan nähdä johdannaisena 1980-luvulla Pohjoismaissa kehitetystä gåtur-menetelmästä, jota käytetään asuinalueiden laadun arvioinnissa. Turvallisuuskävelyn tavoitteena on jakaa tietoa asukkaiden ja viranomaistahojen välillä kohdealueella järjestettävän kävelyn ja keskustelutilaisuuden avulla. Kävelyllä kuullaan mahdollisimman laaja-alaisesti erilaisia ihmisryhmiä, kartoitetaan heidän turvallisuuden kokemuksiaan ja dokumentoidaan konkreettisia kehittämisehdotuksia alueen parantamiseksi. Myöhemmin toteutetaan seurantakävely, jolla todetaan tehdyt korjaustoimenpiteet ja niiden vaikutus.

Kävely toteutetaan etukäteen määriteltyä reittiä. Yleensä turvallisuuskävelyillä kerätään kommentteja erityisistä reitin varrelta valituista pysähdyspaikoista ja niiden lähiympäristöstä. Kävelyn päätteeksi kävelyn suorittanut ryhmä tai ryhmät kokoontuvat sisätilaan, jossa lomakkeiden avulla kerätään tietoa osallistujien turvallisuuden kokemuksista yleisellä tasolla.

Tapaustutkimuksena oli Vantaan Myyrmäen hanke

Turvallisuuskävelymenetelmän testiä varten etsittiin käynnissä olevaa hanketta, jossa joukkoliikenteen solmukohtaan, aseman yhteyteen, suunnitellaan uusia asumisen ja kaupan palveluja. Tutkimustapaukseksi valikoitui Myyrmäen keskustahanke, jossa suunnitellaan asuinkerrostalojen kortteleita sekä liike- ja palvelutiloja. Kohde sijaitsee Vantaalla, Kehäradan varressa, Myyrmannin ja Myyrinpuhoksen kauppakeskusten tuntumassa.

Turvallisuuskävelyn reitin määrittelyssä tausta-aineistona hyödynnettiin Myyrmäki-kyselyä, Myyrmäen julkisen ulkotilan yleissuunnitelmaa ja Myyrmäen kaavarungon osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa. Myyrmäki-karttakyselyssä epämiellyttäviksi koettuja paikkoja Myyrmäen keskustassa olivat mm. asema-aukio eli Punamultatori, vilkkaan markkinatorin, Paalutorin, pysäköintialueeseen rajoittuva osa ja Paalukylänpuisto. Virtuaalisen turvallisuuskävelyn reitti ohjelmoitiin kulkemaan näiden paikkojen kautta.

Virtuaaliympäristönä toimi Aalto-yliopiston Otaniemessä sijaitseva 3D CAVE -virtuaalitila ja Myyrmäen keskustan julkisen ulkotilan suunnittelussa käytetty virtuaalimalli. Malli oli laadittu Unity 3D -pelialustalle. Turvallisuuskävelytyöpajan tavoite oli menetelmän testaaminen yhdessä turvallisuusalan asiantuntijoiden kanssa. Tulevaan Myyrmäen keskustaan sijoittuva turvallisuuskävely muodosti työpajan osallistujille jaetun kokemuksen, joka mahdollisti menetelmän laadullisen arvioinnin ja kehittämisen.

Työpajassa osanottajat jaettiin neljään työryhmään. Jokaisessa ryhmässä oli tutkimustiimiin kuuluva vetäjä. Osa tutkimusryhmästä havainnoi tilaisuutta ja teki muistiinpanoja tilaisuuden aikana.

Aineiston analyysissa luokittelimme turvallisuuskävelyn aikaisia kommentteja hankkeessa tunnistettujen turvallisen ympäristön suunnitteluperiaatteiden alle. Tavoitteena oli selvittää, missä määrin virtuaaliympäristö tukee Lähiympäristö 2.0 -hankkeessa tunnistettujen suunnitteluperiaatteiden arviointia. Suunnitteluperiaatteiden joukko muodostettiin tunnetuista periaatteista, jotka pohjautuvat kriminologian ja kaupunkisuunnittelun tutkimuskirjallisuuteen sekä tapaustutkimuksiin.

Virtuaalimallissa on sekä hyviä että huonoja puolia

Tutkimuksen tuloksena totesimme, että virtuaaliympäristö tukee keskustelua turvallisen ympäristön suunnitteluperiaatteista, sillä määriteltyjä periaatteita pystyttiin työpajassa arvioimaan varsin kattavasti. Arvioinnissa päästään syvemmälle tasolle lisäämällä tarkasteluun täydentävää tietoa esimerkiksi alueen väestöjakauman monipuolisuudesta, asuntotyyppien sekoittamisesta ja sosiaalisten tarjoumien tyypeistä. Käytännössä virtuaalitilan kolmella näytöllä voisi sopivissa kohdin esittää rinnakkain täydentävää tietoa, joka valottaa tarkasteltavaa kohdetta tai ilmiötä eri näkökulmista. Asukkaiden, suunnittelijoiden, kaavoittajien, poliisin, palo-ja pelastusviranomaisten ja ylläpidon edustajien läsnäolo on tilaisuuksissa eduksi.

Testi osoitti, että turvallisuuden kokemusta ei ole helppo tavoittaa virtuaaliympäristön avulla. Myyrmäen turvallisuuskävelyssä turvallisuuden kokemuksen sijaan korostuivat viihtyisyyteen liittyvät kommentit. Mallia pidettiin kliinisenä ja elämän rosoisuus nähtiin poissaolevana. Ihmiskohtaamisten ja äänimaiseman puuttuminen häiritsi immersiota. Mallien hyödyntämisen rinnalla suosittelemme hyödynnettävän kohdekäyntejä, jos mahdollista, sekä videota ja valokuvia.

Menetelmän esteettömyydestä totesimme, että virtuaalisesti toteutettu kävely parantaa liikuntarajoitteisten ihmisten osallistumista, mutta estää tai heikentää näkö- ja kuulovammaisten mielekästä osallistumista kohdeympäristön arviointiin. Virtuaalisen turvallisuuskävelyn vahvuus on menetelmän hyödyntäminen suunnittelun apuna ennen, kuin rakennetussa ympäristössä on mahdollista järjestää kävelyä.

Menetelmän jatkokehittämisessä olennaista on viedä työskentely hankesuunnittelun yhteyteen. Myyrmäen turvallisuuskävely toteutettiin irrallaan suunnitteluhankkeesta, joten kokemusta menetelmän vaikuttavuudesta suunnitteluun ei voitu arvioida. Suunnittelun yhteydessä tapahtuvassa arvioinnissa huomiota tulee kiinnittää siihen, että virtuaalimallia pystytään pitämään ajantasaisena ja virtuaalimallin avulla kerätyt kommentit saadaan tehokkaasti siirrettyä suunnittelijoiden tietoon.

Kirjoittajat työskentelevät Aalto-yliopistossa.

 
Julkaistu 22.3.2019
Sivun alkuun |