Elsa Saarikkomäki

Turvallisempi lähiympäristö – kenelle?

Tässä numerossa tarkastellaan lähiympäristön turvallisuutta. On myös hyvä pysähtyä miettimään, minkä ryhmien turvallisuudesta olemme huolissamme ja kenet puolestaan näemme turvallisuuden uhkana. Turvallisuus määrittyy usein keskiluokkaisten, työssäkäyvien aikuisten näkökulmasta. Tällöin uhkana saatetaan pitää nuoria, asunnottomia, maahanmuuttajia, huono-osaisia ja marginaaliryhmiä. Tilaa pyritään toisinaan hallitsemaan karkottamalla eri keinoin ei-toivottuja ryhmiä. Esimerkiksi alaikäiset nuoret nähdään herkästi uhkaavina tai häiriönä, kun he viettävät vapaa-aikaa kaveriporukassa. Niinpä nuoret usein häädetään pois kaupunkitilasta ja kauppakeskuksista. Ulossulkeminen johtaa kuitenkin siihen, että alaikäiset nuoret joutuvat viettämään aikaa ulkona valvomattomissa tiloissa, jotka he itse kokevat vaarallisiksi.

Eri väestöryhmien kokemuksia lähiympäristön turvallisuudesta onkin tärkeä kuulla. Tässä numerossa esitellään eri-ikäisille ja eri paikkakunnilla, sekä virtuaalimaailmassa, järjestettyjä turvallisuuskävelyitä ja turvallisuuden parantamiseen tähtääviä hankkeita. Turvallisuusuhkaksi määriteltyjen ihmisten turvattomuuden kokemuksiin on myös kiinnitettävä huomiota. Sanna Sunikka ja Katja Kivipuro tarkastelevat asunnottomien kokemuksia turvallisuudesta. Kirjoittajat huomauttavat, että asunnottomat ihmiset koetaan turvallisuusriskiksi, vaikka asunnottomuus on suurin riski henkilölle itselleen. Julkisen tilan kaventamisen sijaan asunnottomuuteen tulisi puuttua syvällisemmin, esimerkiksi erilaisin tukipalveluin. Asunnottomien mukaanotolla turvallisen ympäristön suunnitteluun heille ja muille ihmisille on saatu myönteisiä tuloksia naapurustossa.

Usein ajatellaan, että ihmisten yleinen turvallisuuden kokemus heijastelee rikollisuuden kehitystä. Turvallisuuden kokemus on kuitenkin monen asian summa, siihen vaikuttaa paitsi ihmisten omat kokemukset myös kulloinenkin yhteiskunnallinen keskustelu. Myös median rikosuutisoinnilla on vaikutusta koettuun turvallisuuteen, kuten tulee esiin tässä numerossa Matti Näsin kirjoituksessa. Vaikka väkivallan yleisyys on pysynyt vakaana, ihmisten mielikuvissa väkivalta on lisääntynyt ja turvallisuus vähentynyt.

Teemu Kemppainen kirjoittaa turvattomuutta aiheuttavista paikoista ja toisaalta siitä, että lähiöiden huonoa mainetta on toisinaan liioiteltu. Ratkaisut ongelmiin eivät löydy aina paikallisen lähiympäristön tasolla vaan taustalla olevat laajemmat tekijät, kuten sosio-ekonominen huono-osaisuus, on myös huomioitava. Lähiympäristön turvallisuuden parantamiseksi ei siten riitä pelkät paikalliset innovaatiot, vaikka niiden merkitys eri väestöryhmien turvallisuuden lisäämisessä ja heidän kuulemisessa on tärkeää. Näiden lisäksi tarvitaan pitkän tähtäimen hankkeita ja rakenteellisten tekijöiden huomiointia.

 
Julkaistu 22.3.2019
Sivun alkuun |