Markus Alanko

Rikoksentorjuntaa ympäristösuunnittelun keinoin

Rikoksentorjunta-palstalla pohditaan, millaisia ongelmia CPTED-malliin liittyy ja miten ne voi ottaa Suomessa huomioon.

Rikosten tilannetorjunnassa ja rakennetun ympäristön suunnittelua koskevassa CPTED-lähestymistavassa (Crime Prevention Through Environmental Design) keskitytään rikoksentekoympäristöön. CPTED-kirjallisuudesta löytyy useita hieman toisistaan poikkeavia periaatteita, mutta yhteistä niille kaikille on, että lähestymistapa korostaa rikollisuuden johtuvan ainakin osittain rakennetun- ja luonnonympäristön eli ns. fyysisen ympäristön tarjoamista rikoksentekomahdollisuuksista. Tavoitteena onkin suunnitella ja muokata rakennettua ympäristöä siten, että todennäköisyys tai mahdollisuus rikolliseen toimintaan pienenee. Samalla vähennetään koettua turvattomuutta.

CPTED-lähestymistavan teoreettinen perusta on ympäristökriminologiassa ja sen keskeinen ajatus on, että erilaiset rakennetut ympäristöt "tuottavat" eriasteista rikollisuutta. Rikokset eivät jakaannu alueellisesti tasaisesti kaupungeissa, vaan usein ne kasaantuvat selvästi sekä tekijä- ja uhritasolla että maantieteellisesti kaupunkien sisällä. Tästä syystä on tärkeää kartoittaa nämä rikollisuuskeskittymät ja löytää ne piirteet, jotka ovat ominaisia korkean ja matalan rikollisuuden alueille. Näin on mahdollista suunnitella ja muuttaa kaupunkiympäristöä vähemmän otolliseksi rikollisuudelle. CPTED:ssä rakennettua ympäristöä ei suinkaan pidetä ainoana rikollisuuden alueellisia eroja selittävänä tekijänä. Rikollisuuden määrä ja sen vaihtelut johtuvat monista tekijöistä, joista rakennettu ympäristö on yksi.

Kun rikoksentorjunnalliset näkökulmat otetaan huomioon rakennetun ympäristön ratkaisuissa, voidaan saavuttaa pitkäkestoisia ja kustannustehokkaita positiivisia vaikutuksia turvallisuuteen ja sen tunteeseen. Tässä vaaditaan kuitenkin tapauskohtaista harkintaa ja asiantuntemusta – muuten seurauksena saattaa pahimmillaan olla turvallisuudentunteen heikkenemistä ja rikollisuuden kasvua.

Onko CPTED:llä pimeä puoli?

Paul Cozensin ja Terence Loven (2017) artikkeli CPTED:n pimeistä puolista on hyvä muistutus siitä, että asioissa voidaan mennä liian pitkälle joko tietoisesti tai vahingossa. Siinä tapauksessa tulokset eivät ole positiivisia ainakaan kaikkien alueen käyttäjien näkökulmasta. Vaikka yliampuvat ratkaisut eivät lisäisi tai jopa vähentäisivät tilastoitua rikollisuutta, ne ovat omiaan lisäämään koettua rikoksen pelkoa, syrjimään tiettyjä ihmisryhmiä tai heikentämään alueen viihtyisyyttä.

Artikkelissa kuvattu CPTED:n pimeä puoli onkin jotain aivan muuta kuin esimerkiksi Jane Jacobsin 1960-luvulla korostama urbaani sosiaalisuus. Jacobs näki, että rakennetun ympäristön suunnittelun tähtäimenä on luoda edellytyksiä vuorovaikutukselle ja eloisalle yhteisölle, mistä seuraa epävirallista sosiaalista kontrollia. Tätä hän piti keskeisenä tavoitteena turvallisuuden edistämisessä. Jacobsin työllä oli merkittävä vaikutus CPTED-lähestymistavan syntyyn. Toinen sen keskeinen vaikuttaja oli Oscar Newman, jonka 1970-luvulla kehittämä puolustettava tila -malli saattaa nimen perusteella kuulostaa linnoittautumiseen kannustavalta menetelmältä, mutta sen keskeiset ideat ovat aivan päinvastaiset. Esimerkiksi selkeällä tilahierarkialla ja matalilla pensasaidoilla tai istutuksilla pystytään symbolisesti osoittamaan tilan omistajuutta ilman korkeita aitoja tai muureja. Myös Newmanin tavoitteena oli lisätä yhteisöllisyyttä ja luonnollista valvontaa rakennetun ympäristön keinoin.

Havainnollistan lähestymistavan erilaista ideaa esimerkillä, jossa vieraaseen kaupunkiin muuttava henkilö etsii asuntoa. Asuntonäyttöön saapuessa hän huomaisi, että kerrostalon piha-alue on rajattu korkealla kalterimaisella teräsaidalla ja sen päällä on vielä piikkilankaa estämässä kiipeilyä. Lisäksi kerrostalon seinään on kiinnitetty valvontakameroita. Tämänkaltaisen linnoittautumisen seurauksena tilastoitu rikollisuus ja ilkivalta alueella todennäköisesti loistaisivat poissaolollaan, mutta niin myös viihtyisyys. Moni potentiaalinen asunnonostaja kääntyisi kannoiltaan jo kadulla. Tällaiset järeät tekniset ratkaisut saisivat aluetta vähemmän tuntevan ihmisen miettimään, että kerrostaloa ympäröivän alueen täytyy olla todella vaarallinen.

Kuvatusta esimerkistä päästään keskustelemaan siitä ongelmasta, miten CPTED-ajattelun mukainen rakennetun ympäristön suunnittelu erotetaan selkeämmin rakennetussa ympäristössä toteutetuista yksittäisistä kohteiden vahvistamiseen liittyvistä teknisistä suojauksista, joka on yksi rikosten tilannetorjunnan keskeinen menetelmä. Siinä tavoitteena on tehdä rikoksenteosta vaikeampaa ja lisätä kiinnijäämisriskiä niin, että myös potentiaalinen rikoksentekijä sen havaitsee.

Turvallisuutta kaikille?

Itse koin, että Cozens ja Love eivät artikkelissaan pyrkineet kovin tarkkaan erotteluun CPTED:n ja teknisenä suojauksena toteutetun kohteen vahvistamisen välillä. Yksi syy siihen on, että perinteisesti teknisiä suojauksia on tarvittaessa käytetty CPTED:ä täydentämään. Cozens ja Love kuitenkin esittelevät kärjistettyjä esimerkkejä erityisesti kodittomiin kohdistuvista tilannetorjunnan keinoista ilman viittausta alueen CPTED-kokonaissuunnitteluun. Mielestäni pienimuotoiset ratkaisut, joissa piikeillä, tapeilla ja ristikoilla pyritään vähentämään kodittomien nukkumista tietyllä jopa vain muutamien neliöiden kokoisella alueella, eivät ole CPTED:ä.

Teknisen suojauksen käyttö osana CPTED:ä on perusteltua silloin, kun pehmeämpiä ratkaisuja on kokonaisuuden kannalta välttämätöntä tukea tilannetorjunnan keinoin. Näitä keinoja tulisi kuitenkin aina tarkastella tapauskohtaisesti, joten niistä on vaikea antaa yleisiä suosituksia. Tilannetorjunnan käyttö CPTED:n täydentäjänä on perusteltua esimerkiksi tilanteessa, jossa ympäristö asettaa rajoituksia sen menetelmien tehokkaalle hyödyntämiselle. Silloinkin täytyy olla tarkkana, ettei teknisen suojauksen keinojen käytössä tule ylilyöntejä eivätkä ne korostu liikaa kokonaisuudessa. Kärjistetysti sanoen sellaiset toimet, joissa ei korosteta alueen asukkaiden ja muiden käyttäjien roolia esimerkiksi luonnollisessa valvonnassa, eivät ole suomalaisessa yhteiskunnassa käytettyjen CPTED-periaatteiden mukaisia. Sellaisia laajamittaisia CPTED:ä hyödyntäviä asuinalueita, joissa tekniset suojaukset ovat pääosassa, löytyy erityisesti Etelä-Amerikan valtioissa ja Etelä-Afrikassa. Näissä maissa on rakennettu aidattuja yhteisöjä (Gated-Community), joissa kokonainen asuinalue on eristetty ympäröivästä alueesta muurilla tai vastaavalla esteellä ja sisäänpääsy tapahtuu kulunvalvonnan kautta.

Suomessa on nähty tilannetorjunnan ratkaisuja, joiden on toivottu vähentävän nuorten oleskelua alueella. Näitä ovat olleet mm. rullalautailua haittaavien esteiden lisääminen rakenteisiin ja jopa klassisen musiikin soittaminen. Ristiriitaisia tunteita herättävät myös ratkaisut, joilla pyritään esimerkiksi vähentämään syrjäytyneiden päihteidenkäyttäjien nukkumismahdollisuuksia. Julkisessa ja puolijulkisessa tilassa sijaitsevia penkkejä on jaettu osiin käsinojilla, joilla estetään makaaminen penkillä. Julkisen liikenteen pysäkeillä näkee usein tankomaisia rakennelmia, joihin voi nojaten istua, mutta joiden päällä ei voi maata. Kansainvälisesti nämä pysäkkiratkaisut luokiteltaisiin usein Designing out Crime -lähestymistavan alle. Toisaalta syrjäytyneet päihteiden ongelmakäyttäjät herättävät pelkoa valtaosassa muita alueen käyttäjiä, jolloin yritykset saada heidät viettämään aikaansa muualla todennäköisesti parantavat alueella koettua turvallisuudentunnetta.

Kun julkisessa ja puolijulkisessa tilassa toteutetaan tilannetorjunnan keinoja, jotka kohdistuvat rajattuihin käyttäjäryhmiin, tulee ottaa huomioon perusoikeudellinen yhdenvertaisuus. Yhteiskunnan järjestyksenpito ei saisi tapahtua rajoittamalla tarkoituksella tiettyjen ihmisryhmien oikeutta julkisen kaupunkitilan käyttöön. Näistä ratkaisuista on helppo kirjoittaa kriittisesti, mutta ne ovat erittäin haastavia kysymyksiä alueen järjestyksenhallinnasta vastaaville tahoille, etenkin kun niiden käytölle saattaa olla enemmistön tuki.

Kuitenkaan se, että CPTED-menetelmää on käytetty sen perusidean vastaisesti erityisesti maissa, joissa taloudelliset erot ovat valtavat eikä ihmisten perusoikeuksia arvosteta korkealle, ei saisi Suomessa olla syy jättää hyödyntämättä menetelmän tarjoamia pitkäkestoisia ja kustannustehokkaita ratkaisuja.

Kaupunkisuunnittelun keinoin kyetään ohjaamaan ihmisten käyttäytymistä ja vaikuttamaan rikostilaisuuksien syntymiseen. Hyvillä ratkaisuilla vähennetään rikollisuutta, häiriökäyttäytymistä ja vahingontekoja. Turvalliselta tuntuva ympäristö lisää ihmisten luottamusta toisiinsa ja kannustaa heitä käyttämään julkista tilaa, mikä parantaa turvallisuutta entisestään lisäämällä luonnollista valvontaa.

Kirjoittaja on erityisasiantuntija oikeusministeriössä.

Lähteitä:

Cozens, P. & Love, T. (2017) The Dark Side of Crime Prevention Through Environmental Design (CPTED). Oxford Research Encyclopedia of Criminology. Online Publication Date: Mar 2017

Jacobs, Jane (1961) The Death and Life of Great American Cities. New York: Random House.

Newman, Oscar (1972) Defensible Space. People and Design in Violent City. Architectural Press, London.

www.rikoksentorjunta.fi/tilannetorjunta

 
Julkaistu 22.3.2019
Sivun alkuun |