Maiju Tanskanen

Onko parisuhdeväkivalta erityinen väkivallan muoto?

Kriminologia-palstan aiheena on se, onko parisuhdeväkivalta osa yleistä väkivalta-alttiutta vai erityinen väkivallan muoto. Erilaisia käsityksiä on koeteltu empiirisesti laajan uhritutkimusaineiston avulla.

Parisuhdeväkivallan erilaisilla tutkimussuuntauksilla on erilaiset käsitykset siitä, kuinka hyvin kriminologinen teoriakehys soveltuu parisuhdeväkivallan selittämiseen.

Feministiseen paradigmaan perustuvan sukupuolistuneen parisuhdeväkivallan näkökulman mukaan parisuhdeväkivallan pääsyy on patriarkaalinen sukupuolirakenne, minkä vuoksi kyse on muusta väkivallasta erillisestä väkivallan muodosta. Näin ollen yleiset rikollisuuden syitä koskevat teoriat eivät ole selitysvoimaisia parisuhdeväkivallan suhteen, vaan sen ja naisiin kohdistuvan väkivallan ymmärtäminen ylipäänsä vaatii omia teorioitaan.

Kaikki parisuhdeväkivallan tutkijat eivät kuitenkaan ole tätä mieltä. Konfliktilähtöisen näkökulman mukaan parisuhdeväkivalta ja muu väkivalta ovat samanlaisia ilmiötä siinä merkityksessä, että niiden syyrakenteet ovat pitkälti samanlaisia. Näin ollen samanlaisia teorioita voi lähtökohtaisesti käyttää molempien tutkimisessa.

Käsitys parisuhdeväkivallan erityisluonteesta on vaikuttanut siinä määrin parisuhdeväkivallan tutkimuskenttään, että sitä on pääosin tutkittu erillään muusta väkivallasta. Samoin empiiristä tutkimusta kriminologisten teorioiden selitysvoimasta parisuhdeväkivaltakontekstissa on toistaiseksi tehty verrattain vähän. Erilaisten tutkimussuuntausten arvioiminen vaatii kuitenkin nimenomaan vertailun ja teorioiden koettelemisen mahdollistavaa tutkimusta.

Kansallisesti edustavat uhritutkimukset tarjoavat hyvän välineen tarkastella parisuhdeväkivaltaa kontrollijärjestelmästä riippumatta. Tässä artikkelissa esitellyt tulokset perustuvat kansallisen rikosuhritutkimuksen (KRT) vuosien 2013–2017 yhdistetyn aineiston (N=31314) analyysiin.

Parisuhdeväkivallan uhriksi joutumisen riski ei satunnainen

Parisuhdeväkivallan syyrakennetta on mahdollista tarkastella sekä tekijä- että uhrinäkökulmasta. Parisuhdeväkivaltaa spesifisti selittävät teoriat keskittyvät kuitenkin tyypillisesti selittämään sen syitä puhtaasti tekijänäkökulmasta, tekijän motivaatioiden kautta. Riippumatta siitä, ovatko tällaiset selitykset oikeita, niiden voi todeta olevan puutteellisia ainakin siinä mielessä, etteivät ne tarjoa selityksiä sille, miksi joillakin ihmisillä on toisia suurempi riski joutua parisuhdeväkivallan uhriksi. Kun parisuhdeväkivaltaa selitetään esimerkiksi patriarkaalisen sukupuolirakenteen kautta, ei pystytä tarjoamaan selityksiä sille, miksei riski joutua uhriksi ole kaikille naisille sama.

Yleiset kriminologiset teoriat tarjoavat enemmän selityksiä myös vaihtelulle uhriksi joutumisen todennäköisyydessä, mutta niiden selitysvoima parisuhdeväkivallan suhteen on tietysti empiirinen kysymys. Se, että samat teoriat voivat olla hyödyllisiä sekä parisuhdeväkivallan että muun väkivallan selittämiseen, ei kuitenkaan vaikuta mahdottomalta sikäli, että tekijänäkökulmasta tehtyjen tutkimusten perusteella molempien riskitekijät ovat samanlaisia ja parisuhdeväkivaltaan syyllistyneillä henkilöillä on usein taustallaan myös muuta väkivaltarikoshistoriaa.

Onkin kiinnostavaa, että myös parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan uhriksi joutuminen ovat yhteydessä toisiinsa. KRT:n aineiston perusteella henkilöistä, jotka eivät olleet joutuneet muun väkivallan uhriksi viimeisen vuoden aikana, parisuhdeväkivallan uhriksi oli joutunut 3,1 %, siinä missä vastaava osuus muun väkivallan uhreille on 6,9 %. Koska muun väkivallan uhriksi joutuneilla on kohonnut riski joutua myös parisuhdeväkivallan uhriksi, hypoteesi siitä, että näiden väkivaltatyyppien syyrakenteessa on jotain samaa, on perusteltu.

KRT:n aineisto ei mahdollista kriminologisen teoriakehyksen kannalta kovin kattavaa analyysia parisuhdeväkivallan uhriksi joutumisen taustatekijöistä, mutta joitakin kiinnostavia huomioita on mahdollista tehdä. Kuviossa 1 väkivallan uhriksi joutumista viimeisen vuoden aikana on tarkasteltu kolmena ryhmänä: pelkästään muun väkivallan uhriksi joutumisena, pelkästään parisuhdeväkivallan uhriksi joutumisena ja sekä muun väkivallan että parisuhdeväkivallan uhriksi joutumisena.


Kuvio 1. Parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan uhriksi joutumisen riskitekijät (N=31314).

Multinomiaalinen logistinen regressioanalyysi; regressiokertoimien eksponentit (kaikki p<0,001). Vertailuryhmä: ei ole kokenut parisuhde- eikä muuta väkivaltaa viimeisen vuoden aikana. Sukupuoli, ikä ja koulutus vakioitu.


Regressioanalyysin perusteella omaisuusrikoksen uhriksi joutuminen, asuinalueen epäjärjestys ja taloudellisen toimeentulon vaikeudet ovat yhteydessä kaikkiin kolmeen uhriksi joutumisen tyyppiin; voimakkaimmin sekä parisuhdeväkivallan että muun väkivallan uhriksi joutumiseen, mikä on linjassa pelkästään parisuhdeväkivaltaa ja pelkästään muuta väkivaltaa koskevien tulosten kanssa. Parisuhdeväkivalta ja muu väkivalta muistuttavat tässä tarkastelussa huomioitujen riskitekijöiden osalta toisiaan, vaikkakin silkka yhteyksien osoittaminen jättää avoimeksi kysymyksiä siitä, minkälaisten mekanismien kautta nämä yhteydet selittyvät.

KRT:n aineiston perusteella naiset joutuvat miehiä useammin parisuhdeväkivallan uhriksi: viimeisen vuoden aikana naisista 4,5 % ja miehistä 2,3 % oli joutunut parisuhdeväkivallan uhriksi. Koska kysymys sukupuolen ja parisuhdeväkivallan yhteydestä on erilaisten tutkimussuuntausten näkökulmien vertailun kannalta erityisen tärkeä, on perusteltua tarkastella vielä parisuhdeväkivallan taustatekijöitä naisille ja miehille erikseen.

Kuviossa 2 esitettyjen regressioanalyysien tulosten perusteella samat tekijät ovat yhteydessä naisten ja miesten riskiin joutua parisuhdeväkivallan uhriksi. Muun väkivallan uhriksi joutuminen, omaisuusrikoksen uhriksi joutuminen, asuinalueen epäjärjestys ja taloudellisen toimeentulon vaikeudet lisäävät naisilla riskiä joutua parisuhdeväkivallan uhriksi, ja miehillä muun väkivallan uhriksi joutumista lukuun ottamatta vastaavat yhteydet ovat myös tilastollisesti merkitseviä. Kaiken kaikkiaan naisilla riskitekijöiden ja parisuhdeväkivallan yhteys on miehiä voimakkaampi. Tämä viittaa siihen, että tarkasteltujen riskitekijöiden osalta miesten joutuminen parisuhdeväkivallan uhriksi on naisia satunnaisempaa.


Kuvio 2. Parisuhdeväkivallan uhriksi joutumisen riskitekijät naisille (N=17049) ja

miehille (N=14265).

Binääriset logistiset regressioanalyysit; average marginal effects -estimaatit, tilastollisesti merkitsevät (p<0,05) lihavoitu. Ikä ja koulutus vakioitu.


Näiden tulosten perusteella parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan uhriksi joutuminen ovat yhteydessä toisiinsa, ja ne myös muistuttavat uhriksi joutumisen riskitekijöidensä osalta toisiaan. Lisäksi parisuhdeväkivallan uhriksi joutumisen riskitekijät ovat naisille ja miehille pitkälti samat. Tulokset osoittavat ennen kaikkea, ettei parisuhdeväkivallan uhriksi joutuminen ole satunnainen ilmiö: parisuhdeväkivaltaa ei siis näin ollen voi selittää kattavasti sellaisilla teorioilla, jotka sivuuttavat uhriksi joutumisen syyrakenteen.

Kriminologista tutkimusta parisuhdeväkivallasta tarvitaan

Kriminologiaa on tieteenalana kritisoitu siitä, että sen käyttämät teoriat perustuvat miesten tekemään ja miehiin kohdistuvaan rikollisuuteen, eivätkä ne näin ollen lähtökohtaisesti sovellu muunlaisen rikollisuuden selittämiseen. Tällaiseen kritiikkiin on syytä kiinnittää huomiota. On erittäin ongelmallista, jos tieteenalan teoriakehys on selitysvoimaltaan sukupuolisesti vinoutunutta etenkin, kun parisuhdeväkivallan kaltaisten tyypillisesti sukupuolten välisten rikollisuuden muotojen ei voi väittää olevan yhteiskunnallisen merkittävyytensä tai edes yleisyytensä puolesta marginaalisia ilmiöitä.

Edellä esitettyjen tulosten perusteella parisuhdeväkivalta muistuttaa muuta väkivaltaa siinä määrin, että kriminologisen teoriakehyksen hyödyllisyyden arviointia parisuhdeväkivaltakontekstissa voi pitää perusteltuna: mikäli parisuhdeväkivalta ei syyrakenteensa puolesta eroa muusta väkivallasta, voidaan olettaa, että sen selittämiseen kelpaavat samat teoriat kuin muuhunkin väkivaltaan. Se, kuinka hyvin tietyt teoriat ja kriminologinen käsitteistö soveltuvat parisuhdeväkivallan selittämiseen on kuitenkin oma empiirinen kysymyksensä, jota varten tarvitaan lisää tutkimusta.

Kirjoittaja on aloittamassa parisuhdeväkivaltaa käsittelevän väitöskirjan tekemistä Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa. Artikkelissa esitetyt tulokset perustuvat hänen maisterintutkielmaansa.

 
Julkaistu 22.3.2019
Sivun alkuun |