Mikael Albrecht

Netti – ihanteellinen ympäristö groomingille

Kyberrikokset-palstalla pohditaan groomingin ennaltaehkäisyä.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole uusi ilmiö. Myös grooming, uhrin houkuttelu hyväksikäytölle suotuiseen suhteeseen, on tietoverkkoja vanhempi ilmiö. Nykypäivän teknologia on kuitenkin antanut tekijöille uudet ja tehokkaat työkalut, joilla voi tavoittaa ja houkutella lapsia. Internet on olennainen osa lasten ja nuorten elämää ja heidän lähiympäristöänsä. Vapaus, nimettömyys ja vahvistamaton identiteetti kuuluvat netin peruspiirteisiin. Nämä ovat mieluisia ominaisuuksia sekä itsenäistyville teineille että heitä saalistaville hyväksikäyttäjille.

Hyväksikäyttö alkaa grooming-vaiheella

Internetin kautta tapahtuvan groomingin uhri on tyypillisesti 13–15-vuotias nuori. Tässä iässä nuori on jo taitava ja utelias netin käyttäjä, mutta silti vielä kokematon ja helposti johdateltavissa. Netti on tuonut aikuismaailman kielletyt hedelmät nuoren tietoisuuteen, kuten alkoholin, tupakan ja seksin, ja houkuttelu näillä on luonnollisesti yleistä hyväksikäyttösuhteen grooming-vaiheessa.

Mutta kielletyllä hedelmällä houkuttelu ei suinkaan ole tärkein tekijä, joka johdattaa nuoria epäterveelliseen suhteeseen. Selvitettyjen tapausten tutkiminen on osoittanut, että tekijät yleensä hyödyntävät nuoren kaipuuta saada rakkautta, ystävyyttä ja hyväksyntää. Suhde alkaa tyypillisesti kehumalla nuoren profiilikuvaa kauniiksi. Tämä on tehokas keino ympäristössä, jossa nuoret kokevat valtavia ulkonäköpaineita ja taistelevat huomiosta sosiaalisessa mediassa. Houkuttelu voi jatkua pyytämällä lisää kuvia, mahdollisesti luonteeltaan seksuaalisia. Tämä voi olla ensimmäinen uhrin koukuttava vaihe, koska tekijä saattaa uhkailla kuvien paljastamisella, jos uhri yrittää vetäytyä.

Useat nettialustat tarjoavat oivallisen ympäristön tällaiselle toiminnolle. Käyttäjän profiili näkyy laajalle joukolle, ja tekijät löytävät helposti lupaavilta näyttäviä nuoria. Lähempää tuttavuutta voidaan sitten hieroa henkilökohtaisilla viesteillä, jotka eivät näy ulkopuolisille. Käyttäjien integriteetti ja viestisalaisuus ovat tärkeitä perusoikeuksia, mutta niiden vaaliminen tässä tapauksessa valitettavasti auttaa hyväksikäyttäjiä.

Netin fundamentaaliset ongelmat

Tärkein internetin monista groomingia helpottavista piirteistä on puuttuva linkki netti- ja oikean identiteetin välillä. Käyttäjän identiteettiä ei tarkisteta tiliä luodessa, ja tili on yleensä varsin helppo luoda keksityllä nimellä. Myös ikä, sukupuoli, asuinpaikka jne. voivat olla täysin keksittyjä. Tämä on ensimmäisiä lapsenkin oppimia nettitaitoja: on pakko valehdella ikänsä, jos palvelun raja on esimerkiksi 13 vuotta. Mahdollisuus luoda mielikuvituksellisia hahmoja ei ole pelkästään huono asia, sillä aikuistuva nuori voi kokeilla erilaisia hahmoja ja löytää siten oikean identiteettinsä.

Nuoret ovat siis hyvin tietoisia siitä, että nettihahmon takana oleva ihminen voi olla jotain aivan muuta kuin miltä näyttää. Mutta tämä tuntuu unohtuvan, kun teininä esiintyvä aikuinen alkaa rakentaa ystävyyttä. Perinteiset "namusedät" esiintyivät omana itsenään, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Netin namusedät sen sijan naamioituvat usein saman ikäiseksi kuin tähtäimessä oleva uhri.

Puuttuva linkki oikeaan identiteettiin voi suojata kiinnijäämiseltä hyväksikäytön alkuvaiheessa, mutta fyysiseen kontaktiin pyrkivä tekijä joutuu jossain vaiheessa luopumaan tästä suojasta. Hän pystyy kuitenkin rakentamaan luottamuksellisen suhteen nuoreen netin anonymiteetin suojassa ennen kriittisen askeleen ottamista. Uhri on yleensä tässä vaiheessa niin henkisesti sitoutunut tekijään, että kynnys katkaista suhde ja tehdä ilmianto on korkea. Tässä olemme grooming-määritelmän ytimessä: tavoite on nimenomaan tämän tilan saavuttaminen.

Lapsi ja viestintäsalaisuus

Kokenut aikuinen tunnistaisi helposti epäterveet suhteet, jos pääsisi lukemaan nuoren viestintää. Tätä kuitenkin vaikeuttavat nuoren halua itsenäistyä, viestintävälineiden yksityisyystoiminnot sekä lainsäädäntö.

Viestintäsalaisuus on perustuslaillinen oikeus eikä Suomen lainsäädäntö aseta ikärajaa viestintäsalaisuudelle. Internetpalvelut noudattavat tätä periaatetta ja suojaavat käyttäjien viestit urkinnalta – myös tilanteessa, jossa tilin haltija on lapsi ja siihen pyrkivä taho on lapsen vanhempi. Tilanne ei käytännössä ole aivan näin mustavalkoinen. Vanhemmilla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia lapsen hyvinvoinnista. Tämä velvollisuus voi, yleisen tulkinnan mukaan, oikeuttaa vanhemmat rikkomaan lapsen viestintäsalaisuuden, jos on syytä epäillä, että lapsi on vaarassa. Perusteltu epäily grooming-suhteesta on ilman muuta tarpeeksi painava syy. Mutta on huomattava, että lapsen viestintäsalaisuuden rikkova vanhempi on heikoilla jäillä ilman epäilyä vaarasta. Houkutus seurata lapsen viestintää varmuuden vuoksi voi olla suuri, mutta rakentavampi tapa on tavoitella ilmapiiriä, jossa nuoren kanssa voi puhua hänen nettituttavistaan, ja vaatia pääsyä keskusteluihin vasta, jos nuori kertoo epäilyttävästä tuttavasta.

Onko jotain tehtävissä?

Netin perusongelmaan on käytännössä mahdotonta puuttua. Hyväksikäyttäjien toiminta olisi selvästi vaikeampaa ja kiinnijäämisriski suurempi maailmassa, jossa kaikki nettikäyttäjät olisi autentikoitu vahvasti heidän omilla identiteeteillään. Tässä maailmassa olisi myös lapsitilejä, jotka kytkeytyvät vanhempien tileihin ja sallivat viestiliikenteen tarkkailun. Tällainen maailma on kuitenkin täydellinen utopia, tai oikeastaan Orwellin 1984:n tapainen dystopia.

Mutta tilanne ei ole toivoton, sillä netti tarjoaa myös tapoja suojata lapsia ja saada hyväksikäyttäjät vastuuseen teoistaan. Yksi tärkeimmistä on se, että netti eristää fyysisesti uhrit ja tekijät toisistaan hyväksikäyttösuhteen alkuvaiheessa. Se poistaa hyväksikäyttäjän työkalupakista fyysisen väkivallan ja antaa nuorelle aikaa miettiä ja mahdollisesti nähdä huijauksen läpi, ennen kuin hän tapaa tekijän kasvotusten.

Nettikeskustelu on myös kirjallista viestintää, joka jättää jäljet. Nuorta uskotaan paljon helpommin, jos hän esittää näyttökaappauksia epäilyttävästä viestiketjusta kuin jos hän kertoo epäilyttävästä tyypistä, joka on puhutellut häntä kauppakeskuksessa. Puhumattakaan siitä, että löytyy konkreettista näyttöä, jos tehdään rikosilmoitus.

Netin anonymiteetti on myös harhaanjohtava käsite. Meidän pitäisi oikeastaan puhua vertaisanonymiteetista, tai jopa näennäisanonymiteetista. Se tarkoittaa, että on täysin mahdollista ylläpitää anonymiteettia järjestelmän muiden käyttäjien silmissä. Varomaton kirjoittelu tai esimerkiksi saman profiilikuvan käyttö muualla voi silti paljastaa käyttäjän oikean identiteetin. Vertaisanonymiteetin ylläpitäminen vaatii siis harkintaa ja tarkkuutta. Oikea identiteetti voi muuten olla selvitettävissä tavallisen nettikäyttäjän työkaluilla, ja kyseessä onkin näennäisanonymiteetti.

Kaikki muuttuu, jos tutkitaan rikosta. Viranomaisilla on huomattavasti laajemmat valtuudet vaatia lokitietoja järjestelmien ylläpitäjiltä ja internetoperaattoreilta. Muille käyttäjille anonyymin henkilön identiteetin selvittäminen voi olla rutiinia poliisille, ainakin jos sekä tekijä että käytetty palvelu sijaitsevat Suomessa. Käytännössä tämä toteutuu harvoin, koska suosituimmat palvelut ovat ulkomaalaisia. Tämä vaikeuttaa ja hidastaa poliisin työtä. Voikin sanoa, että nettirikollisen parhaita ystäviä ovat kansainväliset nettipalvelut ja kansallisesti toimiva poliisi. Taitava nettirikollinen voi toki häivyttää jäljet ja piiloutua myös poliisilta. Tämä vaatii kuitenkin osaamista, tarkkuutta ja kurinalaisuutta, joita ei välttämättä löydy tyypilliseltä hyväksikäyttäjältä. Puhumattakaan siitä, että anonymiteetti on kaksiteräinen miekka. Moni hyväksikäyttäjä on luullut keskustelevansa nuoren kanssa, kun toisessa päässä on ollut poliisi tai toimittaja.

Turvallinen perhe on paras suoja

Grooming on kahden ihmisten välistä kommunikaatiota, jota on vaikeata tunnistaa teknisesti. Järjestelmä ei pysty edes tunnistamaan luotettavasti, että viestiketjun osapuolina on nuori ja aikuinen. Sen takia on hyvin vaikeaa rakentaa teknisiä suojakeinoja tätä ilmiötä vastaan.

Tutkimuksen mukaan tekijät hyödyntävät tyypillisesti uhrin kaipausta saada rakkautta, ystävyyttä ja hyväksyntää. Tai käännetysti: tyypillinen uhri on nuori, joka ei pysty tyydyttämään näitä perustarpeita, ja on haavoittuva juuri sen takia. Vaikeudet perheen kanssa tai kokonaan puuttuva perheyhteisö saattavat siis altistaa hyväksikäytölle, kaikkien muiden ongelmien lisäksi.

Toinen riskitekijä on ilmapiiri, jossa lapsen nettikäyttöä tuomitaan ja rajoitetaan. Teknologia- ja nettivastaisuus on valitettavan yleinen asenne vanhempien piirissä ja netti nähdään usein pelkästään pahana ajansyöppönä. Tämä johtaa väistämättä siihen, että nuori käyttää nettiä piilossa vanhemmilta eikä halua kertoa nettituttavistaan.

Rakentavampi asenne on hyväksyä se, että lapset ja nuoret elävät maailmassa, jossa netti on keskeinen kommunikointikanava ja luonteva tapa hoitaa ystävyyssuhteita. Tällä asenteella voidaan myös saavuttaa avoin ilmapiiri, jossa lapsi tai nuori kysyy neuvoa vanhemmilta, jos kohtaa jotain epäilyttävää netissä. Luottamuksellinen suhde vanhempiin vähentää nuoren haavoittuvuutta groomingille, ja avoin dialogi helpottaa grooming-yritysten paljastumista. Tämä on erittäin tärkeää, koska teknologia ei pysty tarjoamaan suojakeinoja.

Kirjoittaja on tietoturvapäällikkö Svenska Handelshögskolanissa.

 
Julkaistu 22.3.2019
Sivun alkuun |