Pilvi Isotalus

Lähityö antaa vankilalle lisää työkaluja

Rikosseuraamuslaitos (Rise) sai mielenkiintoisia vieraita helmikuussa, kun Cambridgen yliopistosta saapui 14 opiskelijaa ja kaksi professoria Suomeen. He vierailivat muun muassa Käyrän ja Turun vankiloissa sekä Helsingin yhdyskuntaseuraamustoimistossa ja yhdyskuntapalvelupaikalla. Ihmetystä herätti erityisesti se, että yhdyskuntapalvelun suorittajia ei Suomessa merkata keltaisilla huomioliiveillä, vaan he ovat palvelupaikoilla kuin kuka tahansa työntekijä.

Lisäksi Cambridgen vieraiden kanssa järjestettiin yhteisseminaari Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa. Pääjohtaja Esa Vesterbacka avasi seminaarin ja sanoi, että hyvin koulutettu henkilökunta on Risen tärkein voimavara. Jatkokoulutusyhteistyö Cambridgen yliopiston kanssa vastaa juuri tähän tarpeeseen. Yhteistyö alkoi vuonna 2015 ja ensimmäiset suomalaiset ovat koulutusohjelmasta jo valmistuneet. Vesterbacka korosti, että rikosseuraamusjärjestelmän kehittämisen tulee perustua tieteellisesti tutkittuun tietoon siitä, mikä auttaa rikoksista irtautumista ja tekee yhteiskunnasta turvallisemman.

Hyvä vartija taitaa "puhejudon"

Cambridgen yliopiston professori Alison Liebling luennoi vankiloiden työkulttuurista, jota hän on tutkinut Iso-Britanniassa. Liebling etsi tutkimuksessaan vankien mielestä parhaat vartijat ja listasi heidän ominaisuutensa. Hyvän vartijan ominaisuudet olivat: hyvä puhetaito, rauhan turvaaja ja hyvä harkintakyky. Puhetaidosta hän käytti myös ilmaisua "verbal judo" eli sanallinen judo.

– Ilmaisu on otettu hollantilaisesta tutkimuksesta ja sillä tarkoitetaan taivuttelun taitoa: kuinka hyviä vartijat olivat taivuttelemaan vankeja puheen avulla, Liebling kertoo.

Liebling on tutkinut myös vankien ja vartijoiden välistä suhdetta ja sen merkitystä. Tuo suhde on avain kaikessa vankilatyössä ja hyvin toimivan suhteen avulla viranomainen pystyy toimimaan auktoriteettina ja käyttämään määräysvaltaansa.

– Hyvä vangin ja vartijan välinen suhde on kunnioittava, vartija on helposti lähestyttävä, mutta tietää omat rajansa ja vartijalla on hyvät vuorovaikutustaidot. Tiivistetysti voi sanoa, että hyvää vanki–vartija -suhdetta kuvaavat kunnioitus, inhimillisyys ja kuri – kuten hyvää vanhemmuutta, hän vertaa.

Avovankila ihastutti

Alison Liebling kertoi saaneensa yksikkövierailuilla ja seminaarissa jo jonkinlaisen kuvan myös suomalaisesta vankiloiden työkulttuurista.

– Pidimme kovasti teidän avovankilastanne, pitäkää kiinni siitä mallista, se on suuri voimanne.

Kuulemansa perusteella Liebling pohti, että ehkä Suomessa kannattaa luopua "lähityö"-sanasta, jos sen koetaan viittaavan sosiaalityöhön. Tästä keskusteltiin seminaarin työpajassa. Hän pohjaisi lähityön jalkauttamisen vahvasti tutkimustietoon ja antaisi sitä kautta tunnistetuille "osaaville" vartijoille mahdollisuuden puhua työstään omin sanoin. Monistamalla heidän parhaat käytäntönsä ja puhumalla samaa kieltä osaavien vartijoiden ja myös vankien kanssa, työ onnistuu.

– Työntekijät voivat kokea, että heiltä otetaan jotakin pois, kuten turvallisuudesta huolehtiminen. Sen sijaan heidän tulisi saada kokemus ja ymmärrys siitä, että heille annetaan lisää työkaluja eikä mitään oteta pois.

Lisäksi seminaarissa luennoi Cambridgen yliopiston tohtori Lucy Willmott persoonallisuushäiriöisten rikoksentekijöiden kanssa työskentelystä sekä Helsingin yliopiston professori Tapio Lappi-Seppälä vankiluvuista. Pohjoismaissa vankimäärät ovat pysyneet tasaisina tai laskeneet, toisin kuin Englannissa tai Yhdysvalloissa. Lappi-Seppälä veti yhteen, että vankien määrä ei ole verrannollinen rikollisuuden määrän kehitykseen.

 
Julkaistu 22.3.2019
Sivun alkuun |