Riikka Kostiainen

Työpaikkaväkivaltaa koetaan monella alalla

Naiset kokevat tutkimusten mukaan noin kaksi kertaa enemmän väkivaltaa ja sen uhkaa työtehtävissä kuin miehet. Väkivallan riskiammatteihin kuuluvat etenkin terveyden- ja sairaanhoitotyö, sosiaalialan hoitotyö sekä vartiointi- ja suojelutyö. Väkivallan uhka on ollut nousussa myös opetusalalla, liikenteessä, myynti- ja muussa asiakaspalvelutyössä.

Kuvio 1. Joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi työpaikalla. Työssäolotutkimukset 1990, 1997, 2003, 2008 ja 2013. Lähde: Tilastokeskus


Tilastokeskuksen Työolotutkimus kuvaa suomalaista työelämää monesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen tutkimus toteutettiin vuonna 1977 ja se on toistettu noin viiden vuoden välein. Viimeisimmät työllisten palkansaajien käyntihaastattelut tehtiin vuonna 2013. Työolotutkimuksessa kysytään myös fyysisen väkivallan tai sen uhkan kokemuksia. Sen mukaan naispalkansaajien kokema työpaikkaväkivalta on lisääntynyt viime vuosikymmeninä ja suurin hyppäys paikantuu 2000-luvun vaihteeseen. Miehet sen sijaan eivät kohtaa työssään väkivaltaa tai sen uhkaa paljonkaan yleisemmin kuin vuonna 1990. Kaikista palkansaajista prosentti kohtaa työssään väkivaltaa vähintään viikoittain ja kaksi prosenttia pari kertaa kuussa. Vuoden 2013 työolotutkimuksen mukaan naisista 29 prosenttia ja miehistä 12 prosenttia kohtaa työssään väkivaltaa tai sen uhkaa ainakin joskus. (Sutela & Lehto 2014)

Väkivaltaa kohdataan erityisesti tietyillä aloilla

Naisten ja miesten suuri ero työväkivallan kohtaamisen yleisyydessä selittyy Hanna Sutelan ja Anna-Maija Lehdon (2014) mukaan pitkälti ammattialojen jakautumisella sukupuolen mukaan. Väkivallan kanssa tosin joutuu tekemisiin työssään selvästi useimmin miesvaltainen suojelu- ja vartiointityöntekijöiden ammattiryhmä: alan työntekijöistä 28 % koki väkivaltaa tai sen uhkaa vähintään pari kertaa kuussa ja harvemmin melkein puolet vuonna 2013. Kuitenkin muut väkivaltauhkaiset ammattialat ovat pääsiassa naisvaltaisia. Joka kuudes hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijä, joka seitsemäs terveydenhuollon asiantuntija kuten sairaanhoitaja sekä joka kahdestoista sosiaali- ja kulttuuriala asiantuntija koki väkivaltaa ja uhkailua työtehtävissään vähintään pari kertaa kuussa ja noin puolet näissä ammateissa toimivista harvemmin. Lääkäreistäkin puolella oli väkivallan uhkan kokemuksia silloin tällöin, vaikka harvoilla jatkuvasti. Väkivallan riski on koholla myös sosiaalialan erityisasiantuntijoilla, opettajilla, palvelu- ja myyntityöntekijöillä, myyjillä ja asiakaspalvelun toimistotyöntekijöillä. (ks. riskiammateista myös Piispa & Hulkko 2010)

Ammattiluokitusten muutosten vuoksi vuoden 2013 työolotutkimuksen tuloksia ei voi verrata aiempiin vuosiin, mutta vuosien 1990–2008 kehitys osoittaa väkivallan ja sen uhkan kokemusten lisääntyneen viime vuosikymmeninä erityisesti terveydenhoitoalan, sosiaalityön, opetustyön, liikennetyön ja palvelutyön ammateissa.

Häirintä ja työpaikkakiusaaminen yleistä

Työolotutkimuksessa kysytään useassa eri kohdassa häirinnän ja epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutumisesta asiakkaiden ja työtovereiden taholta, tosin ei seksuaalisen häirinnän kokemuksia. Tutkimuksen mukaan naiset kohtaavat työssään häirintää ja epäasiallista kohtelua useammin kuin miehet. Vuonna 2013 häirintää tai epäasiallista kohtelua koki ainakin joskus 43 prosenttia naisista ja 25 prosenttia miehistä. Kiusaamiskokemukset keskittyvät pääasiassa samoihin ammattiryhmiin kuin väkivalta ja uhka.

Työpaikkakiusaamista työolotutkimuksessa on selvitetty paitsi omien kokemusten myös työpaikalla tehtyjen havaintojen perusteella. Työpaikkakiusaamista työpaikalla havainneiden määrä on kasvanut vuodesta toiseen ja eniten vuosien 2003 ja 2008 välillä, minkä Sutela ja Lehto arvioivat johtuvat julkisesta keskustelusta ja vuonna 2003 voimaan tulleesta työnsuojelulaista. Vuonna 2013 työpaikallaan kiusaamista havaitsi 44 prosenttia vastaajista. Noin neljännes palkansaajista on itse joutunut joskus työurallaan kiusaamisen kohteeksi, tutkimushetkellä ongelma oli ajankohtainen viidelle prosentille. Kiusaaminen yhdistyy ammattialasta riippumatta moniin työympäristön epäkohtiin kuten kiireeseen, töiden huonoon organisointiin ja vähäiseen keskusteluun työoloista.

Tuorein kysely työpaikkakiusaamisesta on työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometri 2017. Siinä kysytään havaintoja, ei siis kokemuksia, henkisestä väkivallasta tai työpaikkakiusaamisesta työtovereiden, esimiesten tai asiakkaiden taholta. Työtovereiden taholta tuleva kiusaaminen on yleisintä: 35 prosenttia arvioi, että sitä esiintyy työpaikalla joskus ja kolme prosenttia sanoi sitä tapahtuvan jatkuvasti. Reilu viidennes koki esimiesten joskus kiusaavan. Asiakkaiden taholta tuleva kiusaaminen on miltei yhtä yleistä kuin työtovereidenkin tekemä. Kiusaamisessa ei ole olennaisia muutoksia kuutena viime vuotena; barometri on toteutettu vuosittain vuodesta 2012. Kiusaaminen on selvästi yleisempää julkisella kuin yksityisellä sektorilla.

Työolobarometrissä kysytään myös asiakkaiden taholta tulevaa väkivaltaa ja sen uhkaa sekä omien kokemusten että työpaikalla tehtyjen havaintojen perusteella. Vuonna 2017 runsas viidennes palkansaajista oli havainnut ja vajaa kymmenes oli itse kokenut väkivaltaa työpaikalla. Naisten havaitsema ja kokema väkivalta on yli kaksi kertaa yleisempää kuin miesten. Näissäkään tuloksissa ei ole muutoksia viime vuosina. Asiakkaan taholta tuleva väkivalta on selvästi yleisintä kunnissa.

Työväkipaikkaväkivaltaa on selvitetty myös rikosuhrikyselyissä

Myös Helsingin yliopisto Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (KRIMO) toteuttamassa Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa naisten kokema työpaikkaväkivalta nousee esiin. Tähän kyselyyn vastaavat muutkin kuin työelämässä mukana olevat. Työpaikallaan tai työtehtävissään henkilöiden välistä uhkailua tai väkivaltaa oli kokenut kuusi prosenttia 15–74-vuotiaista vuonna 2016. Yleisimpiä väkivallan kokemukset työtehtävissä olivat 25–54-vuotiailla naisilla, joilla niitä oli vuoden aikana useammalla kuin joka kymmenennellä; saman ikäisillä miehillä esiintyvyys oli viisi prosenttiyksikköä matalampi. Naisten työpaikkaväkivaltakokemukset ovat tarkastelujaksolla 2012–2016 lisääntyneet. Vuonna 2016 työpaikalla tapahtuvaa väkivaltaa oli pelännyt 15 prosenttia vastaajista. Työpaikkaväkivallan pelko on lisääntynyt noin kaksi prosenttiyksikköä vuodesta 2014. (Danielsson & Kääriäinen 2017)

Parhaillaan KRIMO kerää tietoja toiseen Yritysuhritutkimukseen, jossa selvitetään yrityksiin ja niiden työntekijöihin kohdistuvia rikoksia, myös väkivaltaa. Ensimmäisessä vuoden 2010 tutkimuksessa selvitettiin kaupan ja teollisuuden rikoskokemuksia. Kaupan toimipaikoissa työntekijään kohdistunut väkivalta ja uhkailu oli asiakkaiden tekemien varkauksien jälkeen toiseksi yleisin rikostyyppi. Joka viidennessä kaupassa oli koettu vähintään yksi tällainen teko vuoden aikana. Suurin osa väkivaltatapauksista oli jäänyt uhkailun asteelle, mutta 15 prosentissa tapauksista tekijä oli käynyt käsiksi työntekijään ja yhdeksässä prosentissa käyttänyt uhkailuun tai väkivaltaan lyömä-, terä- tai ampuma-asetta. Työntekijä oli saanut väkivallan seurauksena fyysisen vamman yhdeksässä prosentissa väkivaltatapauksia. Väkivallan ja uhkailun kohteena oli naispuolinen työntekijä 74 prosentissa tapauksista. Teollisuustoimipaikoista työntekijään oli kohdistunut väkivaltaa tai uhkailua neljässä prosentissa vähintään kerran vuoden aikana. (Salmi ym. 2011)

LÄHTEITÄ:

Hanna Sutela & Anna-Maija Lehto: Työolojen muutokset 1977–2013. Tilastokeskus 2014.

Minna Piispa ja Laura Hulkko: Työväkivallan riskiammatit. Työturvallisuuskeskuksen raporttisarja 1/2010.

Työolobarometri 2017 ennakkotiedot. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 3/2018.

Petri Danielsson & Juha Kääriäinen: Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2016. Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 23/2017. Helsingin yliopisto.

Venla Salmi & Martti Lehti & Anssi Keinänen: Kauppa ja teollisuus rikosten kohteena. Vuoden 2010 yritysuhritutkimuksen tuloksia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 254. Helsinki 2011.


 
Julkaistu 9.3.2018
Sivun alkuun |