Susanna Lundell

Työpaikkakiusaaminen ja kaksoisuhriutumisen dynamiikka

Työpaikkakiusaamisella on useita haitallisia seurauksia työntekijöiden terveydelle ja hyvinvoinnille. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi kiusaamisesta voi aiheutua huomattavia taloudellisia menetyksiä paitsi uhrille itselleen, myös työnantajalle ja yhteiskunnalle. Kun tietoisuus työpaikkakiusaamisen aiheuttamista haitoista on lisääntynyt, monilla työpaikoilla on ryhdytty laatimaan toimintamalleja epäasiallisen kohtelun ennaltaehkäisyyn ja käsittelyyn. Tähän on osaltaan vaikuttanut työturvallisuuslain säännös, joka velvoittaa työnantajaa puuttumaan tietoonsa tulleeseen kiusaamiseen. Viranomaisille ja uutisotsikoihin päätyneet kiusaamistapaukset kielivät kuitenkin siitä, ettei kiusaamisen käsittelyssä työpaikalla ole aina onnistuttu.

Value Stock Images

Työpaikkakiusaamisen syitä, ilmenemismuotoja ja seurauksia on tutkittu 1980-luvulta lähtien. Työpaikkakiusaamisen tiedetään altistavan posttraumaattiselle stressihäiriölle ja mielenterveysongelmille myös sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät ole kärsineet aiemmin mielenterveyden häiriöistä. Kiusaaminen voi johtaa uhrin työkyvyttömyyteen, työmarkkinoilta syrjäytymiseen ja pahimmillaan itsemurhaan. Suomalaispalkansaajien työoloja kartoittavien tutkimusten mukaan noin joka kolmannella palkansaajalla on ollut omakohtaisia kokemuksia kiusaamisen kohteeksi joutumisesta työuransa aikana.

Tarkastelen oikeussosiologian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessani viranomaisille edenneitä työpaikkakiusaamistapauksia. Tavoitteena on selvittää, miksi kiusaamistapaukset etenevät viranomaiskäsittelyyn sekä miten epäasiallista kohtelua ja sen seurauksia on hahmotettu oikeudellisissa konteksteissa. Olen myös kiinnostunut siitä, millaisia oikeudellisia ongelmia kiusaamistapausten käsittelyyn on liittynyt. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu kisattujen sekä kiusaamistapausten käsittelyyn osallistuneiden viranomaisten ja muiden tahojen haastatteluista, asiakirjoista sekä oikeudenkäyntitallenteista.

Kaikilla työpaikoilla esiintyy toisinaan erimielisyyksiä, jännitteitä ja asiatonta käytöstä. Tällaiset tilanteet ovat omiaan aiheuttamaan mielipahaa ja loukkaantumisia työyhteisössä. Kaikissa kielteisiä tunteita herättävissä työyhteisön ongelmatilanteissa ei kuitenkaan ole kyse kiusaamisesta. Työterveyslaitoksen verkkosivuilla työpaikkakiusaaminen määritellään toistuvaksi, pitkään jatkuvaksi ja systemaattiseksi kielteiseksi kohteluksi. Kiusaaminen ymmärretään nykyisin eteneväksi prosessiksi, jonka seurauksena kielteisen kohtelun kohteeksi joutunut yksilö ajautuu puolustuskyvyttömään asemaan. Työpaikkakiusaamista on pidetty myös yhtenä psyykkisen väkivallan muotona.

Työturvallisuuslaissa työpaikkakiusaamiseen viitataan ilmaisulla häirintä tai muu epäasiallinen kohtelu. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa ryhtymään toimiin epäkohdan poistamiseksi sen saatua tiedon työntekijän terveyttä vaarantavasta häirinnästä tai muusta epäsiallisesta kohtelusta.

Työpaikkakiusaamisen rikosoikeudellinen vastuu on määritelty ensisijaisesti työturvallisuusrikoksessa. Siitä voidaan tuomita työnantaja, jonka laiminlyönnistä tai menettelystä on aiheutunut vaaraa tai haittaa työntekijän terveydelle. Kiusaamista sinänsä ei ole kriminalisoitu, mutta työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistö voi tulla sovellettavaksi, jos työantajan edustaja aiheuttaa työntekijän terveydelle vaaraa kohtelemalla häntä epäasiallisesti. Työpaikkakiusaamistapauksiin on sovellettu myös pahoinpitelyn, vammantuottamuksen, virkarikosten ja työsyrjinnän tunnusmerkistöjä.

Kiusaamistapauksia on käsitelty lisäksi siviili- ja hallintoprosesseissa. Hallintotuomioistuimiin edenneissä tapauksissa kyse on yleensä ollut kiusaamista kokeneen työntekijän virkasuhteen päättämisestä. Työpaikkakiusaamiseen liittyviä yksityisoikeudellisia vahingonkorvausvaatimuksia on käsitelty rikosasioiden yhteydessä sekä erillisinä vahingonkorvauskanteina. Tuomioistuinten lisäksi työpaikkakiusaamisia ovat käsitelleet useat muutkin viranomaiset kuten aluehallintovirastojen työsuojelutarkastajat, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri.

Puolustuskyvytön uhri

Kiusaamisasetelmalle ominaisesta vallan epätasapainosta seuraa, että vähemmän valtaa omaavan osapuolen on vaikea puolustautua tilanteessa, jossa vahvempi osapuoli loukkaa hänen oikeuksiaan. Tutkimukseni mukaan viranomaisten käsiteltäväksi edenneissä kiusaamistapauksissa kiusaajana on yleensä esimies. Kiusatut eivät myöskään lukuisista yrityksistään huolimatta ole saaneet organisaation johdolta apua tilanteen selvittämiseen. Puolustautumisyritys päinvastoin on johtanut eräänlaiseen kaksoisuhriutumiseen, jossa uhrin tilanne on vain pahentunut, kun hän on yrittänyt saada apua kiusaamistilanteen käsittelyyn ja epäasiallisen kohtelun lopettamiseen.

Kaksoisuhriutuminen on seurausta dynamiikasta, jossa kiusaaminen muuntuu tulkintani mukaan organisaatioväkivallaksi. Sen ilmenemismuotoja ovat kiusaamisen kieltäminen tai vähätteleminen, uhrin eristäminen, vaientaminen ja painostaminen sekä yksipuoliset uhrin työtehtäviä ja työsuhdetta koskevat päätökset, joiden asianmukaisuutta on myöhemmin puitu eri prosesseissa. Rajanveto asianmukaisen työnjohtovallan ja epäasiallisen kohtelun välillä näyttääkin olevan keskeinen teema työpaikkakiusaamistapausten oikeudellisessa tarkastelussa.

Työnantaja voi myös ryhtyä kohdistamaan sanktioita henkilöihin, jotka yrittävät tukea tai puolustaa uhria. Organisaatioväkivallan tunnistaminen on vaikeaa, koska se on piiloutunut legitiimeihin valtarakenteisiin ja vallankäytön muotoihin. Työpaikkakiusaamisen ja sen seurausten tunnistamista vaikeuttaa se, että kyse voi olla vuosia kestäneestä, kumuloituvasta väkivaltaprosessista, jossa yksittäiset teot eivät kokonaisuudesta irrotettuna välttämättä näyttäydy kovin vakavina. Valta ja vastuu ryhtyä toimiin kiusaamistilanteessa on organisaation johdolla. Jos se asettuu kiusaajan puolelle, vallan epätasapaino kasvaa, jolloin uhrin mahdollisuudet puolustautua kaventuvat entisestään. Vallan epätasapainon kasvaessa myös uhrille koituvien haittojen todennäköisyys kasvaa. Onkin ilmeistä, että työpaikkakiusaamisen vakavimmat seuraukset aiheutuvat kaksoisuhriutumisesta. Siksi sen estämiseen tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

Kiusaamisella on vakavia seurauksia

Tutkimukseni mukaan kiusaaminen on kestänyt yleensä pitkään, useimmiten jopa useita vuosia, ennekuin tapaus tulee viranomaisten käsiteltäväksi. Uhrit ovat kärsineet kiusaamisen seurauksena erilaisista psyykkisistä oireista ja terveydellisistä ongelmista. Monet ovat ennen työsuhteen päättymistä olleet pitkiä aikoja sairauslomalla, ja kiusaamisen seuraukset jatkuvat usein vielä pitkään työsuhteen päättymisen jälkeen. Kiusattu voi työsuhteen päätyttyä joutua työmarkkinoiden ulkopuolelle työkyvyttömyyden tai työttömyyden seurauksena. Tutkimusaineistossani on ammattialansa huippuosaajia, joiden voi olla vaikea työllistyä osaamistaan vastaaviin tehtäviin. Vuosia kestäneestä kiusaamisesta on jäänyt monille elinikäiset psyykkiset arvet. Joillekin ajatus työelämään palaamisesta herättää voimakasta pelkoa traumaattisten kokemusten toistumisesta. Työelämään palaamista voi vaikeuttaa myös pelko hankalaksi työntekijäksi leimautumisesta. Työmarkkinoilta syrjäytyminen pienentää eläkekertymää, jolloin kiusaamisen seuraukset heijastuvat ansiotasoon vielä vanhuuseläkkeelle jäämisen jälkeenkin.

Oikeuksiin pääsyn esteet

Tutkimuksessani on tullut esille monia tekijöitä, jotka estävät kiusattua pääsemästä oikeuksiinsa. Moni työpaikkakiusattu epäröi viranomaisten puoleen kääntymistä, koska pelkää sen johtavan työnantajan vastatoimiin. Työsuojelutarkastajien valvontamenettely on koettu usein ongelmalliseksi johtuen kirjallisesta menettelystä ja käsittelyn pitkästä kestosta. Kritiikkiä on herättänyt erityisesti se, ettei työsuojelutarkastajan laatimasta tarkastuskertomuksesta voi valittaa riippumattomaan tuomioistuimeen. Työpaikkakiusaamistapausten rikostutkinta kestää yleensä kauan ja vaatii erityisosaamista. Rikosprosessissa ongelmia aiheuttavat hankalat näyttökysymykset, mutta myös työturvallisuusrikoksen vanheneminen kahdessa vuodessa.

Satu Saarensola on nostanut väitöstutkimuksessaan esiin huolen siitä, etteivät tuomioistuimet voi täyttää niille kuuluvaa tehtävää oikeusturvan toteuttajana, mikäli taloudellisesti heikommassa asemassa olevat eivät uskalla käynnistää prosessia korkean kuluriskin vuoksi. Tästä puhuivat myös haastattelemani kiusatut henkilöt. Oikeudenkäyntikuluriskit voivat muodostua oikeuksiin pääsyn esteeksi erityisesti tilanteessa, jossa uhrin on haettava oikeussuojaa siviilikanteen kautta.

Vaikka työpaikkakiusaamisen uhrit joutuvat kohtaamaan monenlaisia esteitä hakiessaan itselleen oikeutta, aineistossani on myös tapauksia, joissa kiusatut ovat lopulta kokeneet tulleensa kuulluiksi ja saaneensa oikeutta. Tällä on ollut suuri merkitys heidän toipumiselleen. Läheisten, kollegoiden, työsuojeluvaltuutettujen sekä ammattitaitoisten viranomaisten ja asiantuntijoiden tuki on auttanut kiusattuja selviytymään pahimman yli silloinkin, kun heidän oikeustaistelunsa ei ole päättynyt toivottuun lopputulokseen.

Kirjoittaja valmistelee Turun yliopistossa oikeussosiologian alaan kuuluvaa väitöstutkimusta, jossa hän tarkastelee viranomaisille edenneitä työpaikkakiusaamistapauksia. Tutkimusta ovat rahoittaneet Pohjoismaiden kriminologinen yhteistyöneuvosto, Suomen Kulttuurirahasto ja Työsuojelurahasto.

 
Julkaistu 9.3.2018
Sivun alkuun |