Väitös vaarallisista rikoksentekijöistä

Annakaisa Pohjola tarkastelee tammikuussa Helsingin yliopistossa tarkastetussa oikeustieteen väitöstutkimuksessaan rikoksentekijän vaarallisuudesta tehtäviä arviointeja. Arvioinneilla kartoitetaan törkeään väkivaltarikokseen syyllistyneen rikoksentekijän riskiä syyllistyä uudelleen törkeään väkivallantekoon. Vaarallisuuden arviointeihin liittyy kysymyksiä mm. eri tieteenalojen käytännöistä sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta.

Pohjolan tutkimuksen empiirisessä osiossa tarkastellaan Suomessa tehtyjä vaarallisuusarviolausuntoja ja tuomioistuinpäätöksiä. Arvioinneissa yhdistetään psykologinen, psykiatrinen ja oikeudellinen näkökulma tekijän vaarallisuuteen. Lääketieteellisestä ja vastaavasti oikeudellisesta näkökulmasta vaarallisuutta arvioivien asiantuntijoiden tulisi olla tietoisia toisen tieteenalan perusteista arvioinneille.

Väitöksen mukaan haasteita rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnille tuo se, miten väkivaltakäyttäytymisen riskiä arvioidaan kunkin yksilön kohdalla. Jokaisella on yksilöllisiä käytökseen vaikuttavia riskitekijöitä ja suojaavia tekijöitä ja lisäksi väkivaltakäyttäytyminen on tilannekohtaista. Riskitekijöitä ovat mm. aiempi väkivaltatausta, päihteiden väärinkäyttö, epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ja mielenterveyshäiriöt. Näillä tekijöillä vaarallisuusarvioita myös usein perustellaan.

Pohjola esittää tutkimuksessaan neliportaisen rikoksentekijän väkivaltariskitason asteikon, jonka avulla vaarallisuutta voidaan arvioida yksilön riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden perusteella. Tutkimuksessa nostetaan esille myös, että tuomioistuinten tulisi ratkaista rikoksentekijän vaarallisuus itsenäisesti ja koetella oikeuspsykiatrisia vaarallisuusarviolausuntoja. Vaaralliseksi arvioimisen edellytyksenä tulisi olla sellainen näyttökynnys, jonka perusteella rikoksentekijän väkivaltariskin voidaan katsoa olevan vähintään korkea. /ST

 
Julkaistu 10.3.2017
Sivun alkuun |