Minna Piispa

Turvallisuuteen panostettu vastaanottokeskuksissa

Vastaanottokeskuksissa on yleisesti ottaen turvallista työskennellä ja asua. Työntekijöiden työssään kokemat väkivalta ja uhkatilanteet selittyvät työn luonteesta ja vastaavat yleisyydeltään sosiaali- ja terveydenalaa.

Kuvio 1. Keskuksen asukkaan taholta sattuneet väkivalta- ja uhkatilanteet viimeisten 12 kk aikana ammattinimikkeen mukaan, % (n=867).

Vastaanottokeskukset muodostavat ainutlaatuisen työympäristön. Vastaanottokeskusten toimintaa säätelee kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annettu laki. Odottaessaan hakemuksensa käsittelyä Suomessa turvapaikanhakija majoittuu vastaanottokeskuksessa ja saa vastanottolain mukaisia palveluita, kuten työ- ja opintotoimintaa kansainvälistä suojelua hakevan ja tilapäistä suojelua saavan omatoimisuuden edistämiseksi.

Syksyllä 2015 turvapaikanhakijoiden vastaanoton toimintaympäristö muuttui, sillä turvapaikanhakijoita alkoi saapua maahan nopeammin kuin suomalainen vastaanottojärjestelmä oli heitä varautunut rekisteröimään ja sijoittamaan. Kun turvapaikanhakijamäärät ovat Suomessa 2000-luvulla vaihdelleet 1 500 ja 6 000 hakijan välillä, vuoden 2015 aikana Suomeen saapui runsas 32 000 turvapaikanhakijaa.

Vastaanottokeskuksia jouduttiin avaamaan syksyllä 2015 eri puolille Suomea hyvin lyhyellä varoitusajalla: elokuusta vuoden loppuun vastaanottokeskusten määrä kasvoi 25:stä 200:aan. Kentälle tuli paljon uusia toimijoita, joista osalla saattoi olla vain vähän kokemusta vastaanottokeskuksen toiminnasta ja turvapaikanhakijoista. Joillakin paikkakunnilla uusien vastaanottokeskusten perustaminen herätti asukkaissa huolta ja vastustusta. Turvapaikanhakijoihin kohdistettiin suomalaisten taholta uhkailuja, rasistisia solvauksia ja jopa väkivaltaa. Vastaanottokeskuksia kohtaan tehtiin ilkivaltaa ja joillakin paikkakunnilla järjestettiin mielenosoituksia, joilla vastustettiin turvapaikanhakijoiden tuloa paikkakunnalle. Sittemmin turvapaikanhakijamäärän käännyttyä laskuun on vastaanottokeskuksia lakkautettu. Kaiken kaikkiaan vastaanottokeskuksiin työympäristönä on kohdistunut monenlaisia muutoksia ja paineita viimeisen vuoden sisällä, millä voi olla merkitystä myös työntekijöiden turvallisuuden tunteisiin.

Työntekijöiden kokema kiusaaminen ja häiriökäyttäytyminen

Työpaikkaväkivallalla tarkoitetaan Euroopan komission mukaan " tapahtumia, joissa henkilöitä loukataan sanallisesti, uhataan tai pahoinpidellään heidän työhönsä liittyvissä oloissa ja jotka suoraan tai epäsuorasti vaarantavat heidän turvallisuutensa, hyvinvointinsa tai terveytensä." Rajanveto väkivallan lievempien muotojen välillä ei ole helppoa. Esimerkiksi väkivallalla uhkailua tai kiusaamista voi olla vaikea tunnistaa työpaikoilla tai uhkailu koetaan joissain työtehtävissä niin jokapäiväiseksi, että sen katsotaan kuuluvan työtehtäviin.

Vastaanottokeskuksien työntekijöille suunnatussa kyselyssä kartoitettiin työntekijöiden työssään kokemia väkivalta- ja uhkailua seuraavasti: millaiseksi ongelmaksi vastaajat kokivat asiakkaiden henkilökuntaan tai henkilökunnan asiakkaisiin kohdistaman kiusaamisen ja häiriökäyttäytymisen, oliko vastaaja viimeisten 12 kuukauden aikana pelännyt joutuvansa väkivallan kohteeksi nykyisessä työssään tai työtehtävissään, oliko vastaajalle sattunut työssä keskuksen asukkaan taholta viimeisten 12 kuukauden aikana väkivalta- ja uhkatilanteita sekä oliko asukas kohdistanut häneen viimeisten 12 kuukauden aikana tavaroiden heittämistä tai paikkojen rikkomista, henkistä tai ruumiillista väkivaltaa tai lyömä-, terä- tai ampuma-aseella uhkaamista.

Kuusi prosenttia vastanneista näki asiakkaiden henkilökuntaan kohdistaman ja kaksi prosenttia henkilökunnan asukkaisiin kohdistaman kiusaamisen ja häiriökäyttäytymisen keskuksessa suureksi tai melko suureksi ongelmaksi. Häiriökäyttäytyminen sisälsi mm. huuteluja, nimittelyä ja järjestyshäiriöitä.

Pelko, väkivalta ja uhkatilanteet vaihtelevat ammattiryhmittäin

Kaksi kolmasosaa vastaanottokeskuksissa työskentelevistä vastaajista ei ollut pelännyt joutuvansa väkivallan kohteeksi nykyisessä työssään tai työtehtävissään viimeisten 12 kuukauden aikana. Neljä kymmenestä vastanneesta ilmoitti kokeneensa väkivaltaa tai uhkailua viimeisten 12 kuukauden aikana työaikana tai työtehtävien yhteydessä. Uhan tai väkivallan tekijä oli yleensä asukas. Pelot ja väkivallan ja uhan kokemukset vaihtelivat jonkin verran ammattiryhmittäin. Ohjaajat ja terveydenhoitajat ilmoittivat muita useammin, että olivat viimeisten 12 kuukauden aikana pelänneet nykyisessä työssä tai työtehtävissä väkivallan kohteeksi joutumista useita kertoja.

Vakavat väkivalta- ja uhkatilanteet työssä olivat harvinaisia. Yleisimpiä olivat tavaroiden heittäminen ja henkinen väkivalta. Ohjaajat olivat joutuneet myös selvästi muita ammattiryhmiä yleisemmin tavaroiden heittämisen kohteeksi työssään. Henkisen väkivallan kokemukset olivat yleisiä ohjaajien lisäksi vastaavilla ohjaajilla ja terveydenhoitajilla. Myös ruumiillisen väkivallan kokemukset olivat kohdistuneet yleisemmin ohjaajiin, mutta heidän lisäkseen myös keskuksen johtoon. Selvästi muita harvinaisemman uhan muodostanut ampuma-, erä- tai lyömä-aseella uhkaaminen oli yleisintä johdon kokemana, ja toiseksi yleisintä ohjaajien kokemana.

Työn luonne määrittää väkivallan ja uhkailun kokemuksia

Vastaanottokeskuksen työntekijöiden kokemukset väkivalta ja uhkatilanteista ovat samalla tasolla kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa verrattaessa Työolotutkimuksen ja Kunta10-tutkimuksen tuloksiin. Vuoden 2014 Työolotutkimuksen mukaan hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijöistä ja terveydenhuollon asiantuntijoista runsas puolet ja sosiaali- ja kulttuurialan asiantuntijoista lähes puolet oli kokenut väkivaltaa tai uhkailua työssään.

Lyömä-, terä- tai ampuma-aseella uhkaamisen kohteeksi joutuminen (3 %) oli vastaanottokeskuksissa yleisempää kuin kunta-alalla (0,6 %) keskimäärin ja yleisempää kuin vastaavissa ammateissa kunta-alalla. Myös tavaroiden heittäminen ja rikkominen olivat hieman yleisempinä kuin vastaavassa sosiaali-alan työssä kunta-alalla ja nämä seikat on hyvä huomioida turvaohjeistuksia laadittaessa.

Myös Talentian jäsenistölleen keväällä 2016 tekemä kyselyn tuo selkeästi esille väkivallan ja uhkailun kohdentumisen tiettyihin ammattiryhmiin sosiaalialalla. Joka viides sosiaalialan korkeakoulutettu oli kokenut työssään väkivaltaa tai sen uhkaa. Yleisintä asiakasväkivalta oli lastenkodissa, perhetukiyksikössä, koulukodissa ja kehitysvammahuollon palveluyksikössä ja kohteena olivat enimmäkseen laitosten ohjaajat. Ohjaajat ovat lähellä asukkaita päivittäisessä työssään. Johto taas joutuu puuttumaan ongelmatilanteisiin. Vastaanottokeskuksissa asuu hyvin erilaisista olosuhteista, taustoista ja kulttuureista tulevia ihmisiä saman katon alla. Mukana on perheitä, yksin tulleita nuoria miehiä, joitakin yksin tulleita naisia ja joillakin voi olla mielenterveyden ongelmia tai päihdeongelmia. Ristiriitoja voivat synnyttää hyvinkin arkiset asiat, kuten lasten kinastelu ja riidat pyykkivuoroista. Terä- ym. aseella uhkaamista selittää se, että veitsiä on saatavilla ruoan laittoon.

Tilanteisiin varauduttu vastaanottokeskuksissa

Kyselyn mukaan vastaanottokeskuksissa on panostettu turvallisuuteen. Maahanmuuttovirasto on kouluttanut vastaanottokeskusten henkilökuntaa joulukuusta 2015 alkaen intensiivisesti sekä laatinut työohjeita työn tueksi. Yhdeksässä kymmenestä vastaanottokeskuksesta oli nimetty turvallisuuden vastuuhenkilöt ja työntekijöille oli annettu turvallisuuskoulutusta. Myös säännöllinen turvallisuustilanteen ja turvallisuusriskien arviointi sekä vartiointi oli järjestetty suurimmassa osassa vastanneista vastaanottokeskuksista. Sen sijaan vain puolessa vastaanottokeskuksista oli asukkaille annettu turvallisuuskoulutusta.

Ohjeistuksen ja käytäntöjen lisäksi tärkeä turvatoimi on riittävän ja mielekkään toiminnan järjestäminen asukkaille vastaanottokeskuksessa. Tulokset osoittavat, että asukkaiden keskinäisiä ristiriitoja vähentää se, kun asukkailla on mahdollisuus itse valmistaa ateriansa ja keskuksessa on runsaasti toimintaa. Mahdollisuudella tehdä itse ruokaa ja runsaammalla toiminnalla on myös työntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja uhkaa vähentävä vaikutus.

Kirjoittaja on rikoksentorjuntaneuvoston pääsihteeri.

Piispa, M. & Sambou, S. & Alanko, M. (2017). Turvallisuuden kokemukset vastaanottokeskuksissa. Työntekijöiden näkemyksiä vastaanottokeskusten turvallisuudesta toukokuussa 2016 toteutetussa turvallisuuskyselyssä. Oikeusministeriö. Selvityksiä ja ohjeita 1/2017.

 
Julkaistu 10.3.2017
Sivun alkuun |