Henrik Linderborg

Laatu rikosseuraamuksissa

Mitä rikosseuraamusten laatu on ja miten sitä mitataan?

Rikosseuraamusten laadun mittarina voidaan pitää sitä, miten hyvin ne toteuttavat toiminnan strategisia tavoitteita. Suomessa keskeisenä tavoitteena on vahvistaa seuraamuksiin tuomittujen valmiuksia elää normaalia elämää uusiin rikoksin syyllistymättä. Seuraamusjärjestelmää on uudistettu perinpohjaisesti tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Vankeus ja yhdyskuntaseuraamukset on integroitu samaan organisaatioon samalla kun täytäntöönpano on muutettu riski- ja tarvearviointiin pohjautuvaksi suunnitelmalliseksi prosessiksi. Vankeudesta vapauteen siirtymisen odotetaan etenevän asteittain ja hallitusti niin, että erilaiset tuki- ja valvontaelementit täydentävät toisiaan. Kehitys on vaatinut henkilöstöä ja organisaatiota mukautumaan ja kehittämään osaamistaan. Rikosseuraamusalalla on tullut yhä tärkeämmäksi myös se, mitä laatu on ja miten sitä mitataan.

Vankeuden ja yhdyskuntaseuraamusten laatumittaus

Laadulle ei ole tähän mennessä löydetty yksiselitteisiä määritelmiä ja mittareita, jotka sopisivat kuvaamaan sekä vankeuden että yhdyskuntaseuraamusten olennaisia piirteitä. Vankeudesta on sen sijaan olemassa paljon kansainvälistä tutkimusta, jossa laatua on määritelty ja mitattu turvallisuuden ja kontrollin tai laajemmin sosiaalisen ja emotionaaliseen ilmapiiriin näkökulmasta. Rikosseuraamuslaitoksessa päätettiin selvittää, voidaanko näitä tutkimuksia hyödyntää vankeuden lisäksi yhdyskuntaseuraamusten laadun mittaamisessa. Laatumittaus päätettiin toteuttaa Alison Lieblingin ja Helen Arnoldin englantilaisvankiloissa 2000-luvun alussa tekemän kysely- ja haastattelututkimuksen pohjalta.

Lieblingin ja Arnoldin tutkimuksessa laatua tarkastellaan vankiloiden moraalisena suoriutumisena. Sillä tarkoitetaan niiden kykyä panna vapausrangaistukset täytäntöön ihmisarvoa kunnioittavalla ja asianmukaisella tavalla niin, että vankeus edistäisi myönteistä kehitystä. Vankeuden on siis oltava oikeudenmukaista ja humaania. Sen pitää myös täyttää turvallisuuden ja järjestyksen vaatimukset olematta kuitenkaan liioitellun tiukkaa ja rankaisevaa. Siihen pitää myös sisältyä huolenpitoa, tukea ja välittämistä sekä arvostusta. Laatu liittyy moniulotteisesti kaikkiin vankiloiden käytäntöihin ja henkilöstöpolitiikkaan.

Rikosseuraamusten laatumittaus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Vuonna 2011 tehtiin alustava kysely neljän vankilan paikalla olevalle henkilökunnalle sekä kirjoilla oleville vangeille. Vankilat edustivat sekä suljettuja että avoimia laitoksia. Kyselyä täydennettiin henkilökunnan ja vankien haastatteluilla. Vuonna 2013 tehtiin laajempi kysely, joka kattoi kaikkien vankiloiden sekä yhdyskuntaseuraamustoimistojen henkilökunnan sekä kaikki vangit ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaat. Lisäksi haastateltiin neljän yhdyskuntaseuraamustoimiston henkilökuntaa ja asiakkaita vertailuaineiston saamiseksi vankilahaastatteluille.

Vankeinhoidon ja yhdyskuntaseuraamustyön työkulttuurit erilaisia

Vuonna 2012 ja 2015 julkaistut tutkimusraportit osoittivat suljettujen vankiloiden profiloituvan sekä henkilöstö- että vanki- ja asiakaskyselyissä avovankiloita ja yhdyskuntaseuraamustoimistoja kielteisemmin kaikissa laatu-ulottuvuuksissa. Erot korostuivat suljettujen vankiloiden ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen välillä, joiden työ- ja organisaatiokulttuurit erosivat selkeästi toisistaan. Ne vaikuttivat siihen, mitä henkilökunta piti laadun kannalta tärkeänä ja millaiseksi henkilökunta-, vanki- ja asiakassuhteet kehittyivät.

Työ- ja organisaatiokulttuurilla ymmärrettiin tutkimuksessa sellaisia arvoja ja uskomuksia, jotka yhdistävät organisaation kokonaisvaltaisesti ja heijastuvat käytännöissä sekä ajattelutavassa. Organisaatio uudistuu jatkuvassa prosessissa, jossa vakiintunut työyhteisö välittää uusille tulokkaille ammatilliset käytännöt (ml. normit ja roolit), arvot, sanaston ja identiteetin.

Kulttuuri voi olla organisaation kannalta rakentavaa ja rohkaista kehittämään toimintaa strategisten tavoitteiden mukaisesti. Se voi olla myös passiivis-defensiivistä ja toimia suojana uhkaavana koettuja tavoitteita vastaan. Tutkimuksen laadullinen aineisto osoitti samantapaisten kulttuuristen suojamekanismien toimivan sekä vankiloissa että yhdyskuntaseuraamustoimistoissa. Kulttuuri koettiin molemmissa suojana lähinnä organisaation ylätasolta tulevia uudistuksia kohtaan. Uudistusten koettiin osoittavan ymmärtämättömyyttä käytännön vaatimuksille ja uhkaavan laatua. Laadun arvioinnille kulttuuriset suojamekanismit muodostavat suuren haasteen.

Tutkimus osoitti valvonta- ja turvallisuus- sekä kuntoutushenkilöstön muodostavan edelleen omat kulttuuriset saarekkeensa vankiloissa, vaikka lähestymistä on tapahtunut monessa ulottuvuudessa. Valvontahenkilökunnan ja vankien suhteita leimaa muodollisuus ja etäisyys. Valvontahenkilöstön mielestä laadussa on keskeistä vankilajärjestyksen ja -turvallisuuden ylläpito sekä auktoriteettiaseman säilyttäminen suhteessa vankeihin, ei niinkään vapauteen valmentaviin ja kuntouttaviin toimintoihin osallistuminen. Vankien katsottiin tarvitsevan selkeät rajat pystyäkseen mukautumaan vankeuteen eikä heihin katsottu voitavan luottaa. Tämän vuoksi entistä läheisempää ja tiiviimpää vuorovaikutusta vankien kanssa sekä paneutumista heidän elämäntilanteeseensa ei pidetty tärkeänä laadun indikaattorina. Valvontahenkilöstö oli sitä mieltä, että heidän mahdollisuutensa toteuttaa laatutyötä oli uhattuna Rikosseuraamuslaitoksen avointa täytäntöönpanoa korostavan strategian takia.

Yhdyskuntaseuraamustoimistojen työkulttuuri on suhteellisen yhtenäistä. Henkilöstö johtajasta rikosseuraamustyöntekijään korostaa työn palveluluonnetta. Asiakkaita pyritään auttamaan ja tukemaan monipuolisesti arkielämään ja rikolliseen käyttäytymiseen liittyvissä ongelmissa. Edellytyksenä työn onnistumiselle on kuitenkin se, että yhdyskuntaseuraamusasiakkaaseen on saatu luotua hyvä ja luottamuksellinen suhde. Jos siinä ei onnistuta, henkilökunta-asiakassuhteista saattaa tulla melko muodollisia ja pinnallisia samantapaisesti kuin vankiloissa. Henkilökunta saattoi huonommin toimivissa asiakassuhteissa turvautua myös rangaistuksellisten menetelmien käyttöön kuten poliisin virka-apuun esimerkiksi silloin, kun yhdyskuntaseuraamusasiakas välttelee toistuvasti valvontakäynneille tuloa. Tätä ei pidetä asiakassuhteen kannalta hyvänä.

Yhdyskuntaseuraamukset ovat muuttuneet viime vuosina velvoitteiltaan tiukemmiksi samalla kun sähköinen valvonta on tuonut niihin uuden kontrollielementin. Tämä on asettanut uusia haasteita henkilökunnalle sen suhteen, miten tukea ja kontrollia onnistutaan tasapainottamaan niin, että luottamus asiakassuhteessa säilyy ja asiakas sitoutuu aidosti rikoksettomuustavoitteisin. Yhdyskuntaseuraamushenkilöstö ei kokenut saavansa tarpeeksi tukea Rikosseuraamuslaitokselta tällaisissa asioissa. Paras tuki saatiin lähimmiltä työtovereilta. Samalla saatiin vahvistusta omalle työorientaatiolle, jonka koettiin olevan useissa kohdin ristiriidassa Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteiden kanssa.

Vankien ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaiden kokemukset

Vankien suhteet valvontahenkilökuntaan olivat enemmän varauksellisia kuin molemminpuoliseen luottamukseen ja arvostukseen pohjautuvia. Suhteita vankiloiden kuntoutushenkilöstöön kuvattiin sen sijaan myönteisemmin ja usein myös arvostavammin erityisesti vapauttamisasioissa. Valvontahenkilöstön puoleen ei yleensä edes haluttu kääntyä vapauteen ja henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen liittyvissä asioissa, koska heidän osaamisensa katsottiin rajautuvan valvontaan. Osa vangeista kuvasi suhteitaan valvontahenkilöstöön jopa vihamielisiksi ja vältti kanssakäymistä heidän kanssaan. Valvontahenkilöstöä saatettiin näiden vankien kertomuksissa kuvata epäkohteliaaksi ja epäasialliseksi sekä vankeja vähemmän arvostavaksi. Tyypillisintä oli kuitenkin tietynlainen "status quo", jossa vangit antoivat valvontahenkilöstön olla rauhassa aiheuttamatta turhaa harmia. Tällainen muodollisesti mukautuva asenne takasi myös parhaiten "lusimisrauhan".

Yhdyskuntaseuraamusasiakkaat pitivät suhteita henkilöstöön erittäin hyvinä. Yhdyskuntaseuraamustoimistojen henkilöstöä pidettiin kohteliaana ja palveluhenkisenä. Henkilöstö paneutui yleensä perusteellisesti asiakkaan asioihin ja auttoi monin tavoin. Esimerkiksi eräs asiakas kertoi saaneensa apua asunnonhankintaan ja sen sisustamiseen "ihan kattiloita ja astioita myöten". Yleisempää oli kuitenkin asiakkaiden auttaminen hakemaan erilaisia sosiaalietuuksia ja päihdehuollon palveluja.

Yhdyskuntaseuraamusten todettiin kuitenkin samalla muuttuneen rangaistuksellisemmiksi. Tämä korostui erityisesti sähköisesti valvotuissa seuraamuksissa kuten valvontarangaistuksessa, jossa myös perheenjäsenet joutuivat tiukkojen aikataulujen ja ulkoliikkumisrajoitteiden takia suorittamaan seuraamusta eräänlaisina "myötäkärsijöinä". Esimerkiksi ostoksilla käynti oli hankalaa. Haastatteluaineistossa oli tästä paljon kuvauksia.

Laadun arvioinnin haasteet ja mahdollisuudet

Tutkimukset osoittivat Lieblingin ulottuvuuksien sopivan laadun mittareiksi sekä vankeudessa että yhdyskuntaseuraamuksissa. Kunnioitus, oikeudenmukaisuus, arvostus sekä tukeminen ja välittäminen samoin kuin muut moraalisen suoriutumisen ulottuvuudet ovat tulleet yhä tärkeämmiksi laadun osoittimiksi sekä vankeudessa että yhdyskuntaseuraamuksissa, kun ne ovat lähentyneet toisiaan sekä rangaistuksellisessa että kuntouttavassa mielessä.

Suomessa ei kuitenkaan ole kehitetty erityisiä laatukriteereitä kuvaamaan sitä, millaisia käytäntöjen tulisi olla, jotta ne täyttäisivät strategiset tavoitteet. Englannissa tällaisia mittareita on jo käytössä. Niissä on määritelty tarkasti ja konkreettisesti, millaista eri henkilöstöryhmien laadukas ja vähemmän laadukas toiminta on sellaisilla osaamisalueilla kuin huolenpito tai turvallisuus. Arviointi tehdään kaikissa yksiköissä vuosittain osana tuloskeskusteluja ja laatuongelmin puututaan. Myös Suomessa ollaan valmistelemassa tämän kaltaisia laadun arvioinnin menetelmiä. Niiden kehittäminen vaatii kuitenkin aikaa ja edellyttää myös käytännön toimijoiden mukana oloa.

Kirjoittaja työskentelee Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikössä erikoistutkijana. Hän on kriminologian dosentti Turun yliopistossa.

LÄHTEET:

Liebling, Alison & Arnold, Helen (2004) Prisons and their Moral Performance: A Study of Values, Quality, and Prison Life. Oxford University Press.

Linderborg, Henrik & Blomster, Peter & Tyni, Sasu & Muiluvuori, Marja-Liisa. Laatuaikaa vankilassa? Tutkimus vankilaelämän laatuun vaikuttavista tekijöistä. Rikosseuraamuslaitoksen laitoksen julkaisuja 1/2012.

Linderborg, Henrik & Blomster, Peter & Muiluvuori, Marja-Liisa & Laurila, Tuomas. Yhtenäinen organisaatio–yhtenäinen laatu? Tutkimus vankeuden ja yhdyskuntaseuraamusten laatutekijöistä Rikosseuraamuslaitoksessa. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 2/2015.

 
Julkaistu 10.3.2017
Sivun alkuun |