Heini Huotarinen

Vaalirahakohusta moderniin ja avoimeen lainsäädäntöön

Puolueiden koko historian ajan on varainhankinnalla ollut niille tärkeä merkitys. Julkisen tuen lisäksi keskeisiä tulonlähteitä puolueille ovat muun muassa jäsenmaksut, arpajaiset, erilaiset myyntitulot ja keräykset, liiketoiminnan tulot sekä lahjoitukset. Vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön tavoitteena on ehkäistä korruptiota ja epäasiallisiin sidonnaisuuksiin perustuvaa vaikuttamista puolueiden toimintaan.

RodeoImages MEF

Useat kansainväliset järjestöt kiinnittävät huomiota korruption torjuntaan poliittisessa rahoituksessa. Euroopan neuvosto on GRECO:n kautta keskeinen toimija poliittisen rahoituksen avoimuuden edistämisessä. Venetsian komission ja ETYJ:n Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) on antanut puoluelainsäädännön suuntaviivat (hyväksytty 2010). Niissä todetaan puoluerahoituksen sääntelyn olevan elintärkeää, jotta turvataan puolueiden itsenäisyys suhteessa epäasialliseen lahjoittajien vaikutusvaltaan, varmistetaan puolueille mahdollisuus kilpailla tasa-arvoisista lähtökohdista ja luodaan läpinäkyvyyttä poliittisen toiminnan rahoitukseen. Yksityiset lahjoitukset puolueille ovat myös yksi poliittisen osallistumisen muoto. Lainsäädännön tehtävänä olisi kannustaa kohtuullisiin lahjoituksiin ja rajoittaa epäasiallisen suuria lahjoituksia.

Puutteet lainsäädännössä voivat mahdollistaa puolueisiin kohdistuvat epäasianmukaiset vaikuttamisyritykset samoin kuin epäasiallisten sidonnaisuuksien syntymisen puolueiden ja niiden rahoittajien välille. Puoluelaki on annettu vuonna 1969 eikä se alun perin sisältänyt säännöksiä yksityisestä puoluerahoituksesta tai sen avoimuudesta. Vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön uudistamiseen johtivat GRECO:n vuoden 2007 maaraportissaan antamat kymmenen suositusta, jotka kohdistuivat poliittisen toiminnan avoimuuden ja valvonnan lisäämiseen. Lisäksi vuoden 2008 ns vaalirahakohun johdosta puoluelain säännösten katsottiin Suomessa jääneen jälkeen niistä vaatimuksista, joita kohdistuu poliittisen toiminnan rahoitukseen ja sen avoimuuteen.

Useita uudistuksia lainsäädäntöön ja käytäntöihin

Vuosien 2009–2010 vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön uudistuksessa lisättiin useita vaalirahoitusta koskevia uusia säännöksiä ja rajoituksia rahoitukseen. Ehdokkaat ja puolueet eivät saa ottaa vastaan ulkomaista tukea, tukea eräiltä julkisyhteisöiltä, kuten kunnalta, kuntayhtymältä tai julkisoikeudelliselta yhdistykseltä, tai tukea, jonka antajaa ei voida selvittää. Lisäksi tehtiin useita täydennyksiä ja tarkennuksia puoluelain säännöksiin kirjanpitovelvollisuudesta, tilintarkastuksesta ja tilinpäätösasiakirjojen toimittamisesta.

Valtiontalouden tarkastusvirastolle on tehtävä ilmoitus kaikista ehdokkaan, puolueen, puolueyhdistyksen ja puolueen lähiyhteisön saamista vähintään 1 500 euron arvoisista tuista ja niiden antajista. Puolueilla on velvollisuus eritellä vaalikampanjoidensa kulut ja rahoitus. Nämä tiedot julkistetaan Valtiontalouden tarkastusviraston ylläpitämässä puoluerahoituksen ilmoitusrekisterissä, joka on kaikkien luettavissa (löytyy osoitteessa www.vaalirahoitus.fi). Yleisöllä tulee olla mahdollisten sidonnaisuuksien arvioimisen kannalta riittävästi tietoa puolueiden perustoiminnan ja vaalikampanjoiden rahoituksesta. Puoluerahoituksen avoimuuden arvioidaan lisäävän luottamusta poliittiseen toimintaan ja mahdollisesti parantavan siten myös äänestysaktiivisuutta.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on valvonut 1.5.2009 lähtien vaalirahoitusta ja 1.9.2010 lähtien puoluerahoitusta. Valtiontalouden tarkastusvirasto valvoo puoluelain tukea, vaalikampanjan kulujen ja rahoituksen erittelyä sekä näihin liittyvien asiakirjojen laatimista ja toimittamista koskevien säännösten noudattamista. Se voi velvoittaa valvottavan täyttämään velvollisuutensa sakon uhalla. Lisäksi Valtiontalouden tarkastusvirasto antaa vuosittain eduskunnalle kertomuksen toiminnastaan puolue- ja vaalirahoituslainsäädännön valvonnassa. Kertomukset sisältävät huomioita lainsäädännön toimivuudesta sekä valvonnan toteuttamisen rajoitteista.

Vaalirahoituksella tarkoitetaan rahoitusta, jolla katetaan ehdokkaan vaalikampanjan toteuttamisesta aikaisintaan kuusi kuukautta ennen vaalipäivää ja viimeistään kaksi viikkoa vaalipäivän jälkeen aiheutuneita kuluja riippumatta siitä, milloin nämä maksetaan. Ehdokas, ehdokkaan tukiryhmä ja muu yksinomaan ehdokkaan tukemiseksi toimiva yhteisö eivät saa vastaanottaa suoraan tai välillisesti samalta tukijalta enempää tukea kuin arvoltaan 3 000 euroa kuntavaaleissa, 6 000 euroa eduskuntavaaleissa ja 10 000 euroa europarlamenttivaaleissa. Puolue, puolueyhdistys ja puolueen lähiyhteisö saavat vastaanottaa kalenterivuoden aikana tukea samalta tukijalta enintään 30 000 euron arvosta. Tämä rajoitus ei kuitenkaan koske puolueen lähiyhteisön antamaa tukea.

Vuosina 2009–2010 uudistetun vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön (laki ehdokkaan vaalirahoituksesta 273/2009 ja puoluelain muutokset 683/2010) muutoksia on vähintään kertaalleen sovellettu kaikissa eri vaalityypeissä: europarlamenttivaaleissa 2009 ja 2014, eduskuntavaaleissa 2011 ja 2015, presidentinvaalissa 2012 ja kunnallisvaaleissa 2012. Uudistukset näyttävät olleen tärkeä askel poliittisen rahoituksen avoimuuden edistämisessä. Sääntely mahdollistaa valtaa käyttävien henkilöiden sidonnaisuuksien tarkastelun.

Viimeisimmät tarkistukset tulivat voimaan 2016 alussa

Eduskunnan tarkastusvaliokunta on käsitellyt uudistetun vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön tarkistamista Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusten pohjalta ja ehdottanut joitakin asioita pohdittavaksi. Näitä ehdotuksia ja ETYJ:n vuoden 2011 eduskuntavaaleja koskevassa arviointiraportissa antamia suosituksia käsitteli keväällä 2015 parlamentaarinen työryhmä. Se ehdotti vain pieniä muutoksia vaali- ja puoluerahoituslainsäädäntöön. Työryhmä ei muun muassa pitänyt tarpeellisena käteislahjoitusten kieltämistä tai tiedonantovelvollisuuden säätämistä vaalirahoituksesta esimerkiksi tiedotusvälineille. Työryhmä myös katsoi, että ilmoitusvelvollisuuden ja valvonnan laajentaminen kaikkiin ehdokkaisiin veisi liikaa resursseja, eikä olisi tarkoituksenmukaista.

Parlamentaarisen työryhmän ehdotusten pohjalta tehdyt puoluelain ja vaalirahoituslain muutokset tulivat voimaan vuoden 2016 alussa. Jatkossa presidentinvaaleissa myös tukiyhdistyksillä on velvollisuus toimittaa tiedot rahoituksestaan. Ilmoitusvelvollisuus vaalirahoituksesta europarlamenttivaaleissa laajeni koskemaan myös toista varaedustajaa. Aiemmin europarlamenttivaaleissa vain ensimmäinen varaedustaja oli valittujen lisäksi ilmoitusvelvollinen. Presidentinvaalissa ilmoitusvelvollisena säilyy puolue.

Vuoden 2016 alussa voimaan tulleet vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön tarkistukset parantavat edelleen yleisön mahdollisuuksia saada todenmukainen kuva vaalikampanjoiden rahoituksesta ja varainkäytöstä. Lisäksi demokratian toimivuuden kannalta on merkittävää, että vaali- ja puoluerahoituslainsäädäntöön liittyvät hallinnolliset menettelyt ovat sujuvia. Suomessa on tällä hetkellä toimiva ja avoimuutta edistävä vaali- ja puoluerahoituslainsäädäntö, joka on maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna edistyksellinen.

Lähteitä:

HE 6/2010 vp

Vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön tarkistaminen. Oikeusministeriö, Mietintöjä ja lausuntoja 29/2015.

Kirjoittaja on ylitarkastaja oikeusministeriössä.

 
Julkaistu 23.3.2016
Sivun alkuun |