Päivi Honkatukia

Tunnustettu mutta vähän tutkittu ongelma

Korruptiolla tarkoitetaan poliitikkojen ja liike-elämän epäasiallista yhteistyötä tai bisnesmaailman sisäistä epärehellisyyttä, jolla pyritään saavuttamaan yksityistä etua. Toisinaan korruptio viittaa maan tapaan, kuten siihen, että joissakin maissa asiakkaiden oletetaan maksavan osan lääkärin palkkiosta "kiitollisuusrahana".

Nykyään korruptiosta puhutaan ja uutisoidaan paljon. Tämä on hyvä asia, sillä uutisointi tekee epäasiallisia käytäntöjä näkyväksi ja nostaa aiemmin piilossa olleita toimintatapoja julkisen keskusteluun. Myös mielikuva Suomesta maailman vähiten korruptoituneena maana on alkanut murentua. On selvää, että hyvä veli -verkostot ja muut epäasianmukaisuudet ovat ongelma myös meillä.

Tämän teemanumeron artikkeleissa kerrotaan korruptionvastaisen työn taustoista, viimeaikaisista kuulumisista ja haasteista. Kirjoitusten perusteella korruption kitkemiseksi tarvitaan paitsi julkista keskustelua, myös toimivaa lainsäädäntöä, erilaisten torjuntakeinojen kehittämistä sekä eettistä ohjeistusta. Konkreettiset toimenpiteet eivät ainakaan kaikkien mielestä ole vielä riittäviä, sillä Suomi sai juuri OECD:ltä moitteet riittämättömistä toimista lahjonnan torjunnassa.

Uutisointiin ja julkiseen keskusteluun nähden korruptiota on tutkittu Suomessa yllättävän vähän. Syitä voi olla useita.

Ensinnäkin korruptiossa on kyse usein vallanpitäjien verkostoista, joita tutkijan on vaikeampi päästä tarkkailemaan kuin esimerkiksi yhteiskunnallisissa marginaaleissa elävien ihmisten arkea ja tekemisiä.

Toiseksi liike-elämän ja poliittisten päätöksentekijöiden yhteistyö on usein normaalia ja sallittua toimintaa. Oikean ja väärän välinen raja voi olla häilyvä, ja myös tutkijan voi olla vaikea hahmottaa, milloin toisiin vaikuttaminen ja ihmisten väliset solidaarisuudet muuttuvat epäasialliseksi toiminnaksi. Tutkimuksellisesti tähän voi liittyä myös monenlaisia eettisiä ja moraalisia dilemmoja.

Kolmantena syynä voi olla vakiintuneiden tutkimusmenetelmien sopimattomuus tälle kentälle. Korruptoituneiden suhteiden ja verkostojen syvällinen ymmärtäminen edellyttää pitkäaikaista sitoutumista, usein etnografista tai tapaustutkimuksellista otetta. Tutkijalla riittää myös pohdittavaa siinä, millaisin menetelmin hän voi tavoittaa ilmiön transnationaaleja piirteitä, sillä nykyaikainen korruptio ylittää usein kansallisvaltioiden väliset rajat.

Korruption ehkäisy on yksi demokraattisten yhteiskuntien ydinkysymyksiä. Korruptio rapauttaa demokraattista päätöksentekojärjestelmää ja heikentää ihmisten luottamusta siihen ja myös toisiinsa. Lisäksi kärsijöinä ovat usein kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, jos poliittisia päätöksiä määrittävät pääosin liike-elämän intressit.

Korruption kitkemisessä tarvitaan median, kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten valppautta ja yhteistyötä, mutta myös vahvaa tutkimusta ja tutkijayhteisöä. Suomen Akatemian suunnattu haku korruption tutkimiseen tai muu vastaava kohdennettu rahoitus voisi olla hyvä avaus nykytilanteeseen.

 
Julkaistu 23.3.2016
Sivun alkuun |