Catharina Groop

Mitä korruptiolla tarkoitetaan?

Korruptiolla on ollut eri aikoina ja eri kulttuureissa niin monta muotoa ja ulottuvuutta, että ilmiöstä on vaikea saada otetta. Ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä korruption määritelmää, ja monet asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, että sellaista on mahdotonta löytää.

Asiantuntijoiden, alan ammattilaisten ja tavallisten kansalaisten käyttämillä määritelmillä on kuitenkin joitakin yhteisiä piirteitä. Monet niistä perustuvat latinan kielen sanaan corrumpere, joka tarkoittaa rikkoa, tuhota tai heikentää. Määritelmät kuitenkin eroavat siinä, mitä tuhotaan, kuka tuhoaa, miksi tuhotaan ja miten se tapahtuu.

Mitä tuhotaan? Korruption käsite viittaa yleensä lain ja muodollisten/epämuodollisten sääntöjen rikkomiseen, vallan väärinkäyttöön tai velvollisuuksien laiminlyöntiin.

Kuka tuhoaa? Korruption eri määritelmät korostavat eri toimijoiden syyllisyyttä. Monet määritelmät keskittyvät julkisissa rooleissa oleviin kuten viranhaltijoihin, ministereihin, kansanedustajiin tai valtionpäämiehiin. Toiset määritelmät korostavat sitä, että myös yksityisen sektorin tai kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat olla korruptoituneita.

Miksi? Korruption motiivina on yleensä halu saada henkilökohtaista hyötyä tai suosia ystävää, tuttua, perheenjäsentä tai omaa poliittista puoluetta, etnistä ryhmää tms. Etu voi olla rahallista tai ei-rahallista (esim. lahjat, palvelukset, viihde).

Miten? Korruptio ilmenee monissa eri muodoissa kuten suosintana, nepotismina tai lahjontana.

Kolmenlaisia määritelmiä

Edellä mainitut "komponentit" näkyvät eri toimijoiden käyttämissä korruptiomääritelmissä. Näitä määritelmiä voi Arnold Heidenheimerin (1970) mukaan jakaa kolmeen eri kategoriaan.

Julkiseen mielipiteeseen perustuvat määritelmät lähtevät siitä, että julkinen mielipide määrittelee, millaisen käyttäytymisen voidaan laskea kuuluvan korruption piiriin. Yksi esimerkki tällaisista määritelmistä on Salmisen ja Norrbackan käyttämä: "[k]orruptio on yksinkertaisesti sitä, mitä yleinen mielipide tietyssä yhteiskunnassa pitää korruptiona". Julkiseen mielipiteeseen perustuvien määritelmien vahvuutena on niiden potentiaalinen laajuus; kaikki korruption muodot voidaan, jos kansalaiset ovat tätä mieltä, laskea korruptioksi. Niitä on kuitenkin arvosteltu siitä, että "yhtä" julkista mielipidettä on vaikea löytää.

Julkiseen etuun perustuvat määritelmät lähtevät siitä, että kaikki julkisen edun vastainen toiminta on korruptiivista. Silloin myös täysin laillinen toiminta – joka koetaan olevan julkisen edun vastainen – lasketaan korruption piiriin. Myös julkiseen etuun perustuvat määritelmät ovat hyvin laaja-alaisia sisältäen monenlaisia korruption muotoja. Moni on kuitenkin sitä mieltä, että niiden avulla on vaikea vetää rajaa korruptiivisen ja ei-korruptiivisen käyttäytymisen tai toiminnan välillä.

Sääntöihin tai velvollisuuksiin perustuvat määritelmät katsovat korruptiiviseksi sellaisen toiminnan, joka rikkoo tiettyyn virkaan tai vastuutehtävään liittyviä sääntöjä, määräyksiä tai velvollisuuksia. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita Joseph Nyen määritelmä. Sen mukaan korruptiolla tarkoitetaan julkisen roolin tuomista velvollisuuksista poikkeavaa toimintaa tavoitteena saada henkilökohtaista hyötyä. Näiden määritelmien vahvuus on se, että henkilöiden toimintaa arvioidaan suhteellisen selkeitä sääntöjä vastaan, eivätkä nämä säännöt vaihtele päivästä toiseen. Tämä helpottaa rajanvetoa korruptiivisen ja ei-korruptiivisen toiminnan välillä. Heikkoutena voidaan kuitenkin pitää sitä, että sellainen toiminta, jota ei ole sisällytetty muodollisiin sääntöihin tai määräyksiin, lasketaan ei-korruptiiviseksi, vaikka sitä pidettäisiinkin epämoraalisena.

Liian vaikea tehtävä?

Moni maa tai taho on kokenut korruption määrittelemisen liian haastavaksi tehtäväksi ja on siksi päätynyt määrittelemään korruption muotoja korruption sijasta. Tällaisen päätöksen on tehnyt mm. Iso-Britannia, jonka korruptionvastaisessa strategiassa korruptiota ei erikseen määritellä. YK:n korruptionvastaisessa yleissopimuksessa ei myöskään määritellä, mitä tarkoitetaan korruptiolla. Sen sijaan yleissopimus erittelee ja määrittelee korruption eri muodot kuten lahjonnan ja kavalluksen.

Toiset tahot taas kokevat, että korruptiota vastaan on vaikea taistella ilman selkeätä määritelmää ja että korruption ilmenemismuotoihin keskittymällä helposti unohdetaan sellaista korruptiota, jota on vaikea hahmottaa, rajata ja määritellä erikseen.

Catharina Groop

Lähteitä:

Groop, C. (2012). Korruption määrittely ja mittaaminen. Raportissa Korruptio Suomessa. Tutkijoiden näkemys korruption muodoista, tutkimisesta ja torjunnasta. Transparency International Suomi.

Nye, J.S. (1967). Corruption and political development: A cost-benefit analysis. The American Political Science Review, vol. 61(2).

Salminen, A. & Ikola-Norrbacka, R. (2010). Trust, Good Governance and Unethical Actions in Finnish Public Administration. International Journal of Public Sector Management (IJPSM) 2010. Vol 23, No 7.

HM Government (2014). UK Anti-Corruption Plan.

U4 (2010). UNCAC in a nutshell.

 
Julkaistu 23.3.2016
Sivun alkuun |