Heli Korkka

Lahjontariskin tunnistaminen yritystoiminnassa

Suomalaiset yhtiöt kiinnittävät lahjonnan ehkäisemiseen enemmän huomiota kuin koskaan. Kansainvälisen lahjontasääntelyn kehitys sekä kiristyvät raportointivaatimukset ovat lisänneet yritysten paineita torjua korruptioriskejä.

Vaikka lahjontariskien torjumiseen tähtäävien toimenpiteiden oikeudellinen perusta on kotimaisissa ja ulkomaisissa lahjontasäännöksissä, eettisen toiminnan standardi on asetettava huomattavasti korkeammalle. Lahjontasääntelyn noudattaminen ei sellaisenaan riitä, vaan yrityksen toiminnan on oltava eettisesti hyväksyttävää. Lahjontariskien ehkäisemisessä ei ole enää kyse pelkästään yhtiön sisäisestä asiasta, vaan yhtiön toiminnan on oltava myös julkisesti hyväksyttävää. Tässä kirjoituksessa käsitellään yritystoiminnan keskeisimpiä lahjontariskejä ja niiden torjuntaa.

Yhtiön kannalta keskeinen lahjontasääntely

Rikoslaissa kielletään lahjuksen vastaanottaminen, hyväksyminen ja antaminen. Lahjontaan voi syyllistyä yhtiön työntekijä, johtohenkilö tai yhtiö itse taikka yhtiön puolesta toimiva. Viranomaisen lahjonnasta säädetään rikoslain 16 luvussa (lahjuksen antaminen virkamiehelle 13–14b §) ja 40 luvussa (lahjuksen vastaanottaminen 1, 2, 4 ja 4a § sekä lahjusrikkomus 3 §). Lahjonnasta elinkeinotoiminnasta säädetään rikoslain 30 luvussa (lahjuksena antaminen 7 ja 7 a § sekä lahjuksen ottaminen 8 ja 8a §).

Yhtiön vastuu lahjontarikoksesta edellyttää rikoslain 9 luvun mukaisten oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytysten täyttymistä. Yhteisösakko voidaan tuomita, mikäli rikos on tehty yhtiön toiminnassa (ns. yleinen vastuuedellytys) ja kun jokin RL 9:2:n mukainen erityinen vastuuedellytys täyttyy. Yleinen vastuuedellytys on käsillä esimerkiksi silloin, kun lahjusrikokseen on syyllistynyt yhtiön johtoon kuuluva tai työntekijä. Erityinen vastuuedellytys puolestaan täyttyy esimerkiksi silloin, kun yhtiön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta lahjontarikoksen ehkäisemiseksi.

Kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavien on luonnollisesti varmistuttava siitä, että yhtiön toiminta on myös ulkomaisten lahjontasäädösten mukaista. Merkityksellisimmät kansainväliset säädökset ovat Yhdistyneiden kuningaskuntien Bribery Act sekä Yhdysvaltain Foreign Corrupt Practices Act. Molempien maantieteellinen soveltamisala on varsin laaja, ja ne voivat soveltua siitä huolimatta, että yhtiö ei ole brittiläinen tai yhdysvaltalainen. Käytännössä suuret suomalaiset yhtiöt laativat lahjonnan vastaiset toimintaohjelmansa (ns. compliance-ohjelma) näiden säädösten mukaisesti, koska ne edustavat kansainvälistä tiukinta lahjonnanvastaista standardia.

Viranomaiskontaktien lahjontariskit

Kynnys lahjontatunnusmerkistöjen täyttymisestä on matalampi silloin, kun edun vastaanottaja on virkamies kuin toimittaessa yksityisen sektorin liikekumppanin kanssa. Virkamiehen lahjonnan tunnusmerkistön täyttymiseksi riittää, että virkamiehelle luvattu, tarjottu tai annettu etu on omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa (RL 16:13). Riittävää on, että edulla voi objektiivisesti arvioiden olla vaikutusta viranomaisen toimintaan; tosiasiallista vaikutusta ei edellytetä. Lahjuksen antamisen on oltava yhteydessä lahjottavan toimintamahdollisuuksiin palvelussuhteessa, mutta toimenkuvan ei tarvitse sisältää päätösvallan käyttöä. Lahjus voidaan esimerkiksi antaa virkamiehelle, joka valmistelee kunnan rakennusprojektia ilman päätäntävaltaa tai pelkästään esittelee projektisuunnitelman virkamiehille, jotka päättävät projektin toteuttamisesta.

Lahjusrikkomuksen (RL 40:3) tunnusmerkistön täyttymisen alaraja on matalampi kuin lahjuksen antamisessa viranomaiselle. Rikkomuksen tunnusmerkistö täyttyy jo silloin, kun virkamies ottaa vastaan tai hyväksyy sellaisen lahjuksen, joka on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Tunnusmerkistön täyttymiseksi riittää, että menettely on yleisesti luottamusta heikentävää. Näin voi olla esimerkiksi silloin kun virkamies, jonka tehtäviin kuuluu ratkaista hankintapäätöksiä, ottaa vastaan lahjanluonteisen edun sellaisen yhtiön edustajalta, joka on mukana viranomaisen järjestämässä tarjouskilpailussa.

Oikeuskäytännössä tulkintaongelmia on aiheuttanut ulkomaisen virkamiehen määritelmä (RL 40 luku 11 § 4 kohta), joka on laajempi kuin vastaava kotimaisen virkamiehen määritelmä (RL 40 luku 11 § 1 kohta). Virkamiehellä tarkoitetaan mm. henkilöitä, jotka ovat virka- tai palvelussuhteessa valtioon tai kuntaan, mutta ulkomaisen virkamiehen määritelmä kattaa lisäksi esimerkiksi valtio-omisteisten yhtiöiden työntekijät. Kansainvälisessä toiminnassa korkean lahjontariskin toimialoja ovat esimerkiksi energia- ja kaivosala, sillä luonnonvarat ja raaka-aineet ovat käytännössä usein julkisten yhtiöiden hallinnassa. Kyseisillä toimialoilla toimivilla suomalaisilla yhtiöillä on tarkat kriteerit siitä, miten ulkomaisten valtio-omisteisten yhtiöiden edustajien kanssa on toimittava.

Liikekumppaneihin liittyvät lahjontariskit

Yhtiö voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen sen puolesta toimeksiannon perusteella toimivista liikekumppaneista kuten agenteista tai jakelijoista. Riski on erityisen suuri, mikäli yhtiö toimii korkean lahjontariskin toimialalla kuten rakennusalalla tai jos yhtiöllä on liikekumppaneita korkean lahjontariskin maissa kuten Intiassa, Brasiliassa tai Lähi-idän maissa.

Vastuu liikekumppaneiden toimista perustuu oikeushenkilön rangaistusvastuun sääntelyyn. Rikos katsotaan yhtiön toiminnassa tehdyksi esimerkiksi silloin, kun tekijä on toiminut yhtiön puolesta tai hyväksi saamansa toimeksiannon perusteella. Yhtiön puolesta voitaisiin ajatella toimivan esimerkiksi yhtiön palkkaaman rakennuskonsultin, joka lahjoo kunnan virkamiestä yhtiön rakennusprojektin lupaprosessin nopeuttamiseksi. Jos yhtiön hallituksen jäsen on tiennyt konsultin toimintatavasta, mutta ei ole pyrkinyt millään tavalla estämään lahjuksen antamista vaan hiljaisesti hyväksynyt rikoksen, yhtiö saatettaisiin tuomita rangaistukseen.

Yhtiöt pyrkivät enenevissä määrin kartoittamaan liikekumppaneihin liittyvät lahjontariskit ennen yhteistyösuhteen perustamista. Lähes poikkeuksetta yhtiöt myös velvoittavat kirjallisesti liikekumppaninsa noudattamaan kansallisia ja kansainvälisiä lahjonnanvastaisia säädöksiä. Sopimusehdot, joissa liikekumppani sitoutuu noudattamaan lahjontasääntelyä, ovat varsin tavallisia yhtiöiden välisissä sopimuksissa. Yhtiöt torjuvat riskejä myös valitsemalla liikekumppaneikseen lähinnä sellaisia toimijoita, joilla on voimassa sisäiset lahjonnanvastaiset ohjeistukset ja joiden noudattamista valvotaan.

Käytännössä suurimmat lahjontariskit liittyvät tilanteisiin, joissa yhtiö joutuu käyttämään ulkopuolisia edustajia korkean lahjontariskin maassa esimerkiksi viranomaislupien hankkimiseen. Yhtiön on tällöin varmistuttava siitä, että yhteistyökumppanit noudattavat kotimaista, paikallista ja kansainvälistä lahjontasääntelyä. Suomen rikoslaki ei kuitenkaan ulotu kaikkiin yhtiön puolesta toimivien tekoihin. Erikseen on arvioitava rikoslain soveltamisala (RL 1 luku) eli onko rikollisella teolla tarpeeksi läheinen liityntä Suomeen ja voiko tällainen teko johtaa oikeushenkilön rangaistusvastuuseen. Oikeuskäytännössä on katsottu, että Suomen laki soveltuu ulkomailla tehtyyn lahjontarikokseen esimerkiksi tilanteessa, jossa rahat ulkomaiselle virkamiehelle maksamiseen ovat lähteneet suomalaisen yhtiön tileiltä Suomesta ja tilisiirrot ovat perustuneet Suomessa tehtyihin päätöksiin. Jos lahjuksen on kuitenkin maksanut toimeksiantosopimuksen perusteella toimiva agentti ulkomailla ilman, että suomalaisen yhtiön voidaan osoittaa aktiivisella päätöksenteollaan myötävaikuttaneen asiaan, yhtiön rangaistusvastuun edellytykset voivat jäädä täyttymättä. Näin voi käydä siitäkin huolimatta, että yhtiön voitaisiin katsoa laiminlyöneen vaadittavan huolellisuuden noudattamista toiminnassaan rikoksen torjumiseksi ulkomailla.

Miten lahjontariskejä torjutaan?

Yhtiön on järjestettävä toimintansa siten, että lahjontariskejä voidaan tehokkaasti torjua. Se edellyttää toimialaan, maantieteelliseen sijaintiin ja yhteistyökumppaneihin liittyvien lahjontariskien ymmärtämistä. Riskien analysoinnissa on kiinnitettävä huomiota muun muassa yritysrakenteeseen, organisaatioon, yhtiön käyttämien ulkopuolisten konsulttien ja muiden toimeksiantosuhteen perusteella toimivien tyyppiin ja määrään sekä yhtiön toimintamaihin. Yhtiössä on oltava riskianalyysiin perustuva toimintaohjelma lahjontariskien havaitsemiseksi ja torjumiseksi.

Toimintaohjelma on pantava täytäntöön kouluttamalla johtoa ja työntekijöitä. Käytännön työtehtävien tasolla on ymmärrettävä, mitä lahjonta on ja miten sitä on torjuttava. Yhtiöön muodostuneella toimintakulttuurilla on korostunut merkitys lahjonnan ehkäisemisessä. Johdon sitoutuminen lahjonnan torjuntaan johtaa yleensä myös henkilökunnan sitoutumiseen siihen. Yhtiön on myös huolehdittava siitä, että väärinkäytöksistä saadaan tieto mahdollisimman tehokkaasti. Väärinkäytösten raportointia voidaan edesauttaa perustamalla yhtiöön raportointikanava, jota kautta yhtiön työntekijä voi kertoa havainnoistaan tarvitsematta pelätä tulevansa tavalla tai toisella rangaistuksi ylempänä organisaatiossa toimivien taholta.

Korruptionvastainen toiminta on positiivinen trendi, josta on tulossa yhtiöiden brändi-mielikuvaa voimakkaasti määrittelevä tekijä muun vastuullisen toiminnan ohella. Tällä hetkellä tuntuvin positiivista muutosta selittävä tekijä ei kuitenkaan ole kotimainen sääntely tai viranomaiskoneisto vaan ulkomaisen lahjontasääntelyn noudattamisen paikoin jopa aggressiivinen valvonta. On kuitenkin luultavaa, että kansainvälinen kehitys johtaa myös suomalaisten viranomaisresurssien ja sitä kautta myös oikeudenkäyntien lisääntymiseen.

OTT, VT Heli Korkka toimii asianajajana asianajotoimisto Krogeruksella.

 
Julkaistu 23.3.2016
Sivun alkuun |