Vesa Muttilainen

Korruption riskikohteet

Kansainvälisesti tarkastellen Suomi kuuluu vähäisen korruption maihin. Näkyvää katukorruptiota ei juuri ole, mutta korruptiota esiintyy vaikeammin havaittavissa muodoissa. Poliisiammattikorkeakoulun vuonna 2015 laatimassa tutkimuksessa selvitettiin hallitusohjelman kirjauksen pohjalta korruption riskikohteita Suomessa. Tutkimuksessa koottiin tietoa piiloon jäävän korruption piirteistä sekä korruption kohdentumisesta yhteiskunnassa.

Kuva: Westend61 / Lehtikuva

Tutkimuksessa kartoitettiin ensin korruption riskikohteita tutkimus- ja tilastotietojen perusteella. Keskeisiksi riskikohteiksi paikantuivat julkiset hankinnat, poliittinen toimintaympäristö sekä rakennusala ja yhdyskuntasuunnittelu. Korruption piirteitä näillä alueilla analysoitiin tarkemmin 15 teemahaastattelun avulla. Haastateltaviksi valittiin virkamiehiä ja muita asiantuntijoita, joilla on erityistietämystä tutkimuksen kohdealueista tai korruption torjunnasta.

Yksi tutkimusta varten haastateltu asiantuntija luokitteli suomalaiset korruptiotilanteet varsin osuvasti kolmeen ryhmään. Tapausten kirjo ulottuu pienimuotoisista lahjuksista monimutkaisiin korruptiokokonaisuuksiin.

Ensimmäisen ryhmän muodostaa matalan tason katukorruptio, joka on "maksa poliisille tai saat sakot -tyyppistä". Nämä tapaukset ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Toiseen luokkaan kuuluu keskiluokan juttuja, joita voi nimittää "tyhmien virkamiesten toilauksiksi" lähinnä kunnissa. Esimerkiksi teknisen toimen pikkupäällikkö ajattaa omalle työmaalleen tavaraa. Tämä on pahempaa kuin katukorruptio, mutta kuitenkin tietynlaista "rähmäsarjan touhua". Kolmannen lajin korruptio sisältää todella huolestuttavia tapauksia. Niissä puhutaan esimerkiksi rakenteellisesta korruptiosta, hyvä veli -järjestelyistä ja kansainvälisen kaupan yhteydessä tapahtuvista ilmiöistä.

Suomessa lahjusrikosepäilyjen profiilista on jo aiemmin ollut melko hyvä kuva. Myös muun poliisin tietoon tulleen korruption sisältöä on tutkittu. Korruption riskikohteita selvittänyt tutkimus tuotti kuitenkin uutta tietoa korruptiolle alttiista sektoreista ja ilmiöistä. Tähän mennessä esimerkiksi jonkin toimialan tai hallinnonalan korruptiota tarkastelleet tutkimukset ovat olleet harvinaisia sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Rakennusala on yksi riskikohteista

Tutkimuksessa selvitettiin kolmen pääasiallisen riskikohteen piirteitä, mutta myös korruption torjunnan keinoja näissä kohteissa. Seuraavat havainnot kuvaavat rakennusalan ja yhdyskuntasuunnittelun tilannetta näiltä osin.

Rakennusalan korruptiosta osa koskee epäasiallista rakennusurakoiden jakamista ja urakkakustannusten määrittelyä. Myös yhdyskuntasuunnittelun ja erityisesti kaavoitusprosessien monimutkaisuus, laajat toimijaverkostot ja suuret taloudelliset intressit voivat lisätä alan korruptioriskejä.

Rakentamisessa ja yhdyskuntasuunnittelussa näkyy myös suosimista monessa muodossa. Se voi ilmetä esimerkiksi luottoyritysten käyttönä, tuttavien suosimisena tai epäasiallisina virkanimityksinä. Suosiminen voi näyttäytyä myönteisessäkin valossa siten, että oman paikkakunnan yrittäjien valitseminen projektiin parantaa työllisyyttä ja tukee paikallista elinkeinoelämää. Aiemmin normaalina pidetty toiminta tulkitaan kuitenkin nykyisin kilpailua vääristäväksi ja korruptiolle altistavaksi.

Uutena piirteenä yhdyskuntasuunnittelussa voidaan pitää korkean tason rakenteellista korruptiota, joka kytkeytyy kaavoitusasioiden uudelleenorganisointiin 2000-luvulla. Yksi haastateltu asiantuntija arvioi rakenteellisen korruption elävän tällä hetkellä kaupunkien ylimmässä johdossa tai kehitysyhtiöissä, koska toimintatavat eivät ole siellä niin selvästi laissa säädeltyjä kuin varsinaisessa kaavoituksessa.

Tutkimuksessa tuli esille laaja kirjo muitakin rakennusalan ja yhdyskuntasuunnittelun korruptioriskejä lisääviä tekijöitä. Ne liittyvät pääosin toiminnan luonteeseen ja toimijoiden välisiin suhteisiin sekä tarkastus- ja valvontamenettelyihin. Korruption tehokkaampi torjunta rakennusalalla ja yhdyskuntasuunnittelussa edellyttää asiantuntijoiden mukaan vahvempaa valtion ohjausta, lisää kaavoitusvaihtoehtoja ja enemmän avoimuutta kaavoitukseen.

Riskikohteita yhdistäviä piirteitä

Tutkimuksessa tarkastelluilla riskikohteilla – julkisilla hankinnoilla, poliittisella toimintaympäristöllä sekä rakennusalalla ja yhdyskuntasuunnittelulla – on monia yhdistäviä piirteitä. Ensimmäinen tällainen piirre ovat niin sanottu intressikonfliktit, joita voi sisältyä esimerkiksi suosintaan, hyvä veli -verkostoihin, maan tapaan ja esteellisyyksiin. Näissä tilanteissa korruptio ei yleensä tarkoita välitöntä rahallista etuutta, vaan esimerkiksi palveluksia tai tietoja. Intressikonflikteihin luetaan myös henkilön esiintyminen samanaikaisesti ristiriitaisissa rooleissa, kuten politiikassa ja yritystoiminnassa. Edellä kuvatuissa tapauksissa korruptio on usein vaikeasti tunnistettavaa, kuten myös sallitun ja kielletyn toiminnan rajapinta.

Toiseksi korruptioriskejä esiintyy useimmiten liike-elämän ja viranomaisten toiminnan rajapinnassa. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa tarjoajien tarkoitushakuinen rajaaminen julkisissa hankinnoissa sekä luottoyritysten tai kehitysyhtiöiden käyttö yhdyskuntasuunnittelussa ja rakennushankkeissa. Poliittisessa toiminnassa vastaavia tapauksia ovat vaikutusvallan väärinkäyttö sekä siirtyminen julkisen sektorin korkeasta virasta yksityiselle sektorille (ns. revolving doors -ilmiö).

Kolmanneksi korruptioriskit näkyvät pienkorruption (esim. katukorruptio) asemesta yleensä suuremman mittaluokan korruptiona (esim. rakenteellinen korruptio). Julkisten hankintojen alueella esiintyy mittavia tarjouskartelleita, rakennus- ja kaavoitustoiminnassa monimutkaisia suunnittelukokonaisuuksia sekä politiikassa omia etujaan ajavia korkean tason verkostoja. Yleensä näitä korruption muotoja ei koeta niin haitallisiksi kuin esimerkiksi lahjontaa, jossa suoranaisesti liikutellaan rahaa.

Suomalainen korruptio ei rajoitu vain tutkimuksen kohteena olleille kolmelle riskialueelle. Tulevaisuudessa onkin tärkeää laatia lisää sektorikohtaisia tarkasteluja valikoitujen toimialojen tai hallinnonalojen korruptioriskeistä tai laajemmin organisaatioiden toiminnan eettisyydestä. Niitä on mahdollista toteuttaa esimerkiksi tutkimuksina, opinnäytteinä tai alakohtaisina riskiarvioina.

Avoimuutta ja erityiskeinoja korruption torjuntaan

Korruptioilmiön piirteiden tavoin myös korruption torjunnassa eri riskikohteissa havaittiin yhteisiä piirteitä. Niistä ensimmäinen on avoimuuden periaate. Julkisissa hankinnoissa vaaditaan avoimia pelisääntöjä kilpailutukseen ja tarjousten arviointiin sekä yhdyskuntasuunnittelussa kaavoitusprosessiin. Poliittisessa toiminnassa korruptiota hillittäisiin esimerkiksi lobbarirekisterillä, sidonnaisuuksien pakollisella ilmoittamisella, asiantuntemukseen perustuvilla virkanimityksillä ja vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoinnilla. Avoimuutta korostettiin muutenkin osana hallinnon toimintaa ja eettisiä käytäntöjä.

Korruption torjuntaa eri riskikohteissa yhdistävät myös prosessit, joilla korruptioepäilyjä havaitaan, paljastetaan ja valvotaan. Korruptio voi sisältää runsaslukuisen joukon osin vaikeastikin havaittavia epäasiallisen vaikuttamisen muotoja, jotka voivat olla epäeettisiä tai moraalisesti arveluttavia. Siksi viranomaisten, yritysten ja muiden yhteiskunnan toimijoiden tietoisuus korruption ominaispiirteistä on tärkeää. Korruption torjuntaa voidaan tehostaa myös kehittämällä lainsäädäntöä sekä organisaatioiden sisäistä ja ulkoista valvontaa.

Tutkimushankkeessa esitettyjen kehittämistoimien avulla on mahdollista parantaa muun muassa hallinnon toimivuutta ja avoimuutta, tietoisuutta korruptiosta, epäasiallisen toiminnan tunnistamista, lainsäädäntöä, viranomaiskäytäntöjä, alakohtaisia torjuntatoimia sekä valvontamekanismeja. Osa ehdotuksista on ollut jo esillä julkisessa keskustelussa ja niitä on hyödynnetty korruption torjunnassa sekä siihen liittyvässä lainsäädäntö- ja strategiatyössä.

Kirjoittaja työskentelee tutkimusjohtajana Poliisiammattikorkeakoulussa (Polamk).

Artikkeli perustuu julkaisuun: Peurala, J. & Muttilainen, V. 2015. Korruption riskikohteet 2010-luvun Suomessa. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 115.

 
Julkaistu 23.3.2016
Sivun alkuun |