Saija Sambou

Turvallisesti kaupungin humussa

Eurooppalainen yritys parantaa nuorten juomatilanteiden turvallisuutta kaupunkien yöelämässä

Rodeo Images MF

Nuoret ja vähän vanhemmatkin hengaavat kaupungilla aseman, puiston ja kauppakeskuksen kulmilla. Tyttöjä ja poikia. Viikonlopun iloa ja juhlaa. Jännitystä. Kaljaa. Naurua, flirttailua, kisaamista. Lisää alkoholia tarkoituksena vetää kunnon kännit. Baarissa ja baarin ulkopuolella. Enemmän melua. Uusia kasvoja. Joillakin homma karkaa käsistä. Draamaa. Itkua. Uhoa. Lisää porukkaa. Sosiaalisessa mediassa viestit hyvistä bileistä leviävät.

Aikaisen aamuherätyksen takia monet yrittävät nukkua. Asukkaat häiriintyvät. Paikalle kutsutaan poliisi ja ambulanssi.


Kaupunkien asukkaiden arjessa intressien ristiriita on ilmeinen. Toiset haluavat pitää spontaanisti hauskaa ja juhlia, toiset osallistua järjestettyihin tapahtumiin, festivaaleihin, kuulla musiikkia. Osa asukkaista haluaa nukkua ja välttää ihmismassoja päästäkseen turvallisesti töihin tai kotiin. Humalahakuinen ja liiallinen juominen aiheuttavat lähes poikkeuksetta haittoja niin juojalle kuin ympäristölle.

Hauskanpitoa yöelämässä vähillä riskeillä

Euroopan kaupunkiturvallisuuden foorumi (European Forum for Urban Security, EFUS) on koonnut suosituksia turvallisten juhlimisympäristöjen kehittämiseksi. Safer drinking scenes -hankkeessa olivat mukana Antwerp, Bordeaux, Brest, Kingston upon Thames, Liege, Nantes, La Rochelle, Reggio Emilia, Rotterdam sekä Stuttgart.

EFUSin raporttia (2013) ei ole julkaistu sitä varten, että haluttaisiin kieltää hauskanpito, juhliminen ja alkoholin kuluttaminen, vaan hankkeen tarkoituksena oli tuottaa hyviä käytäntöjä erityisesti nuorten humalahakuisen juomisen ja sen aiheuttamien haittojen vähentämiseksi sekä turvallisuuden lisäämiseksi yöelämässä. Raportti osoittaa selkeästi, että humalahakuiseen juomatapaan on syytä puuttua – myös Etelä-Euroopassa.

Väestötason tutkimuksissa alkoholin kulutuksen tasolla ja väkivallalla on yhteys. Kulutuksen ja väkivallan yhteys näyttää lisäksi olevan sikäli riippuvainen kulttuurista, että erityisesti humalahakuinen juomatapa lisää tämän yhteyden voimakkuutta. Siksi humalahakuiseen juomatapaan on tärkeä vaikuttaa.

EFUSin hankkeen käynnistämistä ovat todennäköisesti motivoineet myös ESPAD-tutkimuksen tulokset vuodelta 2011: eurooppalaiset 15–16-vuotiaat nuoret käyttävät alkoholia reippaasti ja näyttävät entistä laajemmin omaksuneen humalaan tähtäävät kulutustavat. Suomalaiset tutkimukset taas osoittavat, että väkivaltarikoksissa päihteiden vaikutuksen alaisena ei ole vain tekijä vaan myös uhri. Hankeraporttiin on koottu tiivisti humalahakuisen juomisen haitat erityisesti nuorille. Yhdeksi suositukseksi kirjataankin varhainen puuttuminen ja päihdeongelmien tunnistaminen. Englantilaisen Kingston upon Thamesin kaupungin mallissa pyritään kartoittamaan riskikäyttäytymisellään huolta aiheuttaneiden nuorten tilanne ja avuntarve mahdollisimman varhain.

Sosiaalinen vastuu ja lähiyhteisö

Hankkeessa ei löydetty tiukimpia tieteelliset kriteerit täyttäviä arviointeja siitä, mitkä käytännöt toimivat tai mitkä eivät toimi. Siksi raporttiin on otettu mukaan myös ns. lupaavia käytäntöjä, joissa arvioinnit perustuvat paikallisten toimijoiden palautteisiin sekä ennen ja jälkeen mittauksiin ja tilastollisten korrelaatioiden etsimiseen. Hankkeessa löydettiinkin mielenkiintoisia esimerkkejä erilaisista paikallistason toimintamalleista nuorten humalahakuiseen juomisen ehkäisemiseksi ja turvallisen yöelämän ja juhlakulttuurin varmistamiseksi. Raportissa ehdotetut ratkaisut sisältävät osittain samoja elementtejä kuin Suomessa on jo toteutettu.

Yksi näistä on sosiaalisen valvonnan ja vastuunkannon edistäminen. Kansallisessa väkivallan vähentämisen ohjelmassa (2005–2008) pyrittiin yksityisillä paikoilla ja kodeissa tapahtuvan humalahakuisen juomisen vähentämiseen kannustamalla isäntiä ja emäntiä hienovaraiseen vastuullisuuteen tarjoilun suhteen. EFUSin raportissa suositellaan "kaveria ei jätetä" -periaatetta: kun lähdetään juhlimaan yhdessä, huolehditaan, että kukaan ei sammu matkalle. Suomen talvisissa olosuhteissa tämä on vähintään yhtä tärkeä periaate.

Antwerpenissä tiedostettiin myös yhteisöperustaisen lähestymistavan tärkeys, ja mukaan toimintaan on otettu niin etnisten ryhmien naisia, vanhempia kuin vertaisia rauhoittamaan katuja, olemaan läsnä nuorten kanssa ja jakamaan tietoa. EFUSin raportissa kuvaillut hankkeet eivät ole uusia Suomessakaan: näin tehdään esimerkiksi Walkers-toiminnassa ja pääkaupunkiseudulla Jenginuori-hankkeen työntekijät ja vertaiset etsivät rankasti päihteitä käyttäviä ja päihdekoukussa olevia nuoria. Erilaisia paikallisia operaatioita on järjestetty koulujen päättymisen ja alkamisen aikaan eri puolilla Suomea jo vuosia. Ja edelleen niitä tarvitaan.

Alkoholihaittojen vähentämiseen on tietenkin useita keinoja lähtien yleisen alkoholipolitiikan keinoista kokonaiskulutuksen vähentämiseen. Humalahakuisen juomatavan haittojen ehkäisyyn voidaan soveltaa myös tilannetorjunnan keinoja esimerkiksi anniskelupaikoissa. Kun nuorten vastuullista ja vähemmän humalahakuista juomistapaa halutaan edistää, tarvitaan pelkän puheen ja tiedon sijaan konkreettisia vaihtoehtoja. Sen sijaan, että alkoholinkäyttö nähdään ainoana tapana pitää hauskaa, tarjottiin hankekaupungeissa nuorille mahdollisuuksia ja tiloja, joissa tarjotaan alkoholittomia juomia ja joissa nuoret voivat kehittää kykyjään ja taitojaan.

Ratkaisuja paradokseihin voi löytyä yhteistyössä

Kun nuorten mielestä on kiva bailata keskellä turvallista kaupunkia, aiheuttaa se turvattomuuden ja harmin tunteita niissä asukkaissa, joita iso humalaisten nuorten joukko pelottaa tai jotka haluavat nukkua. Intressien ristiriita ei synny pelkästään rauhaa kaipaavien asukkaiden ja nuorten juhlijoiden välille, vaan myös humalajuomisen haitoista ja seurauksista kansanterveydelle huolestuneiden viranomaisten ja anniskeluteollisuuden ja tapahtumajärjestäjien välille. Tapahtumajärjestäjät toivovat isoja ihmismassoja ja paljon alkoholin myyntiä.

Paikallistoimijoille ja viranomaisille jää paradokseja ratkaistavakseen – priorisoidako turvallisuutta ja ehkäistäkö haittoja vai antaako ihmisten juhlia ja elinkeinoharjoittajien ja ravintoloitsijoiden hankkia mahdollisimman paljon voittoa. Näihinkin kysymyksiin raportissa ehdotetaan esimerkkejä. Väkivaltaisesti päihtyneenä käyttäytyneille on toki Suomessakin jaettu porttikieltoja, mutta niin Suomessa kuin muualla Euroopassa tiheään asutuilla alueilla seuraavia baareja on aina ollut saatavilla. Stuttgartissa ja Englannissa useat yrittäjät ja anniskelupaikat ovat verkostoituneet keskenään. Ravintolat ja baarit liimasivat ovilleen julisteita, jotka kertoivat anniskelupaikan kuuluvan "For a Safer Nightlife" -periaatteita noudattavaan verkostoon. Juliste viestittää, että paikassa panostetaan turvalliseen ja laadukkaaseen yöelämään ja kun asiakas käyttäytyy väkivaltaisesti, tieto häiriöstä ja mahdollisesta porttikiellosta menee läpi koko verkoston. Stuttgartilaisten kokemukset olivat rohkaisevia.

Hankekaupungeissa, kuten Rotterdamissa, Nantes’ssa ja Bordeaux’ssa, kokeiltiin paikalliseen tai kansalliseen alkoholiohjelmaan liittyviä toimia, joissa kohderyhmää lähestyttiin ja tavoitteisiin pyrittiin eri tason toimilla: mm. päihteettömien tapahtumien järjestämisellä, tiedottamisella sekä nuorille että vanhemmille, valvonnalla, tuella ja hoitomahdollisuuksien tarjoamisella. Kumppanuus on keskeinen periaate ja siinä myös elinkeinonharjoittajien kanssa tehtävä yhteistyö on keskeisessä asemassa.

Vaikka Suomi ei hankkeessa mukana ollutkaan, on helppo todeta, että joitakin lupaavina käytäntöinä esitettyjä malleja on täällä jo toteutettu. Hankeraportissa korostetaan paikallistason yhteistoiminnan sekä käytännöllisen, operationaalisen ja osallistavan lähestymistavan tärkeyttä. Olisi kiinnostavaa pohtia, miten hankeraportin ehdotukset sopisivat rikoksentorjuntaneuvoston naapuriaputyöryhmän ajatuksiin ja ehdotuksiin – ainakin lähiyhteisön ja asukkaiden roolia ja sosiaalista vastuunottoa nostettiin hankkeissa esille. Joka tapauksessa turvallisen ja vähäriskisen yöelämän varmistamiseksi tarvitaan paikallista turvallisuussuunnittelua ja paikallisten riskien tunnistamista, mutta myös paikallisten toimijoiden ja tapahtumajärjestäjien yhteistyötä. Paikallisen tilanneanalyysin tekeminen on edelleen keskeistä, kun tarkoituksena on taata kaupunkilaisille turvallinen ympäristö.

Näin silloinkin, kun on kysymys kaupunkilaisten ja nuorten kaupunkilaisten juhlimisesta. Paras riskienhallintastrategia syntyy laaja-alaisella yhteistyöllä, jossa on mukana elinkeinoelämä, järjestöt, kansalaiset, viranomaiset ja valvonta, mutta yhteistyötä tarvitaan myös nuoriso- ja koulutuspolitiikan sekä yöelämän palveluntarjoajien kesken.

Uudet kokeilut ovat kuitenkin aina tervetulleita!

Kirjoittaja on erikoissuunnittelija oikeusministeriössä.

Safer Drinking Scenes. Alcohol, City and Nightlife. EFUS 2013. Raportin voi tilata verkkosivuilta www.efus.eu.

EFUS on jatkanut työtä ja asetti lokakuussa 2014 paikallisten toimijoiden työryhmän valmistelemaan globaalia turvallisen yöelämän strategiaa.

Suomen väkivallan vähentämisohjelma 2005–2008 tausta-aineistoineen osoitteessa www.rikoksentorjuntaneuvosto.fi/julkaisut.

 
Julkaistu 13.3.2015
Sivun alkuun |