Marja Holmila

Päihdehaittojen ehkäisyä paikallisesti ja yhteisöllisesti

Pakka-toimintamalli on suomalainen sovellus päihdehaittoja ehkäisevälle paikalliselle työlle. Painopiste on alkoholin, tupakan ja rahapelien saatavuuteen puuttumisessa. Mallin kehittäminen aloitettiin kymmenen vuotta sitten ja nykyään sen piirissä on jo yli kolmannes suomalaisista.

Valtakunnallinen alkoholipolitiikka oli 2000-luvun alkuvuosina epävarmassa tilanteessa. EU-jäsenyys aiheutti monia uhkia ja lopulta mittavat alkoholiveron alennukset vuonna 2004 lisäsivät kulutusta ja haittoja merkittävästi. Paikallisen ehkäisevän päihdetyön rakenteet olivat heikentyneet. Tässä tilanteessa Stakes käynnisti paikallista alkoholipolitiikkaa kehittävän tutkimus- ja kehittämishankkeen sosiaali- ja terveysministeriön tuella.

Paikallinen alkoholipolitiikka -toimintamalli (Pakka) on suomalainen sovellus päihdehaittoja ehkäisevälle paikalliselle työlle. Useissa muissakin maissa on toteutettu vastaavan tyyppisiä yhteisöprojekteja, ja etenkin anglosaksisissa maissa ja Pohjoismaissa tehdyt arviointitutkimukset ovat osoittaneet niillä saavutetun tuloksia (mm. Holder 2000; Wallin & Gripenberg 2005; Foxcroft & Tsertvadze 2011). Neljävuotisesta kokeiluvaiheesta tehtiin arviointitutkimus (Holmila ym. 2009; Warpenius & Holmila 2012; Holmila, Karlsson & Warpenius 2010, Warpenius, Holmila & Mustonen 2010), joka osoitti mallilla voitavan saavuttaa hyviä tuloksia, ja joka myös kirjasi mallin periaatteet ja tekemisen prosessin. Viime vuosina mallia on laajennettu koskemaan myös tupakka- ja rahapelihaittojen ehkäisyä.

Perusajatuksena on, että paikallinen ehkäisytoiminta on yhteisötoimintaa. Toiminta pyrkii muuttamaan yhteisöjä ja ympäristöjä, ja sitä kautta ohjaamaan ja tukemaan yksilön ratkaisuja terveyttä ja hyvää elämää suojaavaan suuntaan. Lähtökohtana on, että elinympäristöön vaikuttavat toimenpiteet vähentävät koko kohdeväestön haittariskiä. Mallissa päihdyttävien aineiden ja rahapelien myyntiä ja käyttöä säätelevä lainsäädäntö, vastuulliset markkinat, ehkäisevän päihdetyön paikalliset toimijat, media ja kansalaiset ja heidän järjestönsä yhdistävät voimansa paikallisella tasolla alkoholihaittojen minimoimiseksi.

Toimintamallissa painotetaan erityisesti tarjonnan ehkäisyä ja saatavuuden sääntelyä, mutta huomiota kiinnitetään myös kysynnän ehkäisyyn ja valistukseen. Perusajatus on, että samaan suuntaan vaikuttavien yksittäisten toimien tehokkuutta voidaan lisätä toteuttamalla ne yhtäaikaisesti. Mielipidevaikuttaminen ja koulutus tukevat alkoholijuomien, tupakan ja rahapelien saatavuutta säänteleviä kontrollitoimia. Saatavuuteen puuttuminen paikallistasolla tuo uuden, työn vaikuttavuutta lisäävän näkökulman perinteisen valistamisen ja tiedottamisen rinnalle. Alueellinen Pakka-koordinaattori luo laaja-alaisesta monien toimijoiden yhteistyöstä kokonaisuuden.

Kuinka pilotista on päästy vakinaistamiseen

Projektin alusta asti otettiin päämääräksi toiminnan jatkuvuuden turvaaminen. Vaikka siis ensimmäisinä vuosina kyseessä oli kokeiluprojekti, jonka tuloksellisuus ei ollut selvää eikä vielä tutkimuksella todennettua, pyrittiin toiminnalle luomaan heti rakenteet. Näin kokeiluvaiheen ja jatkuvan toiminnan aloittamisen välille ei tutkimuksen tuloksien ja julkaisemisen ajaksi jäänyt ajallista katkosta. Samoin kokeilupaikkakuntien koordinaattorit (Irmeli Tamminen ja Minna Kesänen) käyttivät jo koevaiheessa runsaasti aikaa kokemusten jakamiseen maan muiden paikkakuntien ehkäisevän työn ammattilaisille. Apuna tässä oli ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöverkosto, joka oli luotu TATO -ohjelman puitteissa 2000-luvun alussa. Kuntatasoa edustavan yhdyshenkilöverkoston ohella tärkeänä rakenteita luovana tahona nähtiin aluehallintoviranomaiset (silloin vielä läänit, nykyisin aluehallintovirastot). Heidän panoksensa ohjelman kehittämiseen muodostuikin tärkeäksi.

Rakenteiden kehittämiseen liittyi runsaasti epävarmuutta ja kokemuksesta oppimista, eikä se aina ollut helppoa. Positiivinen tekijä on ollut yhdessä tekemisen ja oppimisen ilo ja aluetoimijoiden aito sitoutuminen toimintaan. Pakka-verkosto on myös toiminut yhteistyössä muilla hallinnonaloilla syntyneiden hankkeiden kanssa (esimerkiksi Sisäisen turvallisuuden ohjelman ja opetushallinnon alaiset hankkeet).

Poliittinen tuki ja mallin leviäminen uusille paikkakunnille

Kokeiluvaiheen aikana luodut kontaktit loivat alun Pakka-verkostolle, joka lähti heti liikkeelle kokeiluvaiheen päätyttyä. Tärkeää tuolloin oli, että ministeriö ja sen alainen Stakes/THL nimettiin paikallisten toimijoiden verkoston koordinoijaksi. Poliittinen tuki saatiin Valtioneuvoston vuoden 2003 periaatepäätöksen mukaan luodusta Alkoholiohjelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriö tuki taloudellisesti kokeiluvaiheen alueellista ehkäisytyötä ja Alko sen arviointitutkimusta.

Vuosina 2009–2015 Pakka-malli levisi useille paikkakunnille. Toimintamallia on sovellettu alueella, jolla asuu yhteensä noin 1,8 miljoonaa suomalaista eli noin kolmannes maan väestöstä (Tamminen 2012). Tämän jälkeenkin mukaan on tullut uusia alueita. Haasteena on ollut pysyvän paikallisen rahoituksen puute ja vaihtuvat rakenteet, joka kuluttavat kentän toimijoita ja aiheuttavat katkoksia jolloin osaaminen pahimmillaan hukataan.

Tutkimuksen merkitys mallin rakentamisessa

Kokeiluvaiheeseen liittyvä tutkimus toi työhön oman tärkeän lisänsä. Alkuvaiheessa tutkijat saattoivat välittää suomalaisille toimijoille muissa maissa saatuja kokemuksia ja tietoja ja tätä kautta auttaa toiminnan alkuun saamista. Toiminnan käynnistyttyä tutkijat olivat päihdehaittoja koskevan paikallisen tiedon kerääjiä, toiminnan kurinalaisia kirjureita, olennaisen tiivistäjiä ja tuloksellisuuden arvioijia. Näissä rooleissa he ovat toimijoiden haastajia, mutta samalla kehittävän toimintatutkimuksen idean mukaisesti myös työtovereita, sparraajia ja henkinen tuki.

Tutkimuksen empiirisillä alkumittauksilla oli erittäin tärkeä merkitys myös toiminnalle. Esimerkiksi alaikäisten alkoholin saantia kuvaava ostokokeet ja muut alkumittaukset antoivat toimijoille omaa paikkakuntaa koskevaa materiaalia. Sillä voitiin konkretisoida työn kohteena oleva ongelma laajalle toimijajoukolle ja kohdentaa keskustelua yhteisiin aiheisiin. Tutkimuksen mukana olo myös lisäsi projektin liikkumavaraa ja antoi vapauksia kokeilla erilaista toimintaa, mikä puhtaalle toimintahankkeelle olisi voinut olla vaikeampaa. Tutkijat toivat eri tavoin kerätyt empiiriset tiedot ensimmäiseksi toimijoiden ydinryhmän tietoon, ja vasta sitten tieteellisiin lehtiin.

Tutkimus mittasi toiminnan vaikuttavuutta, mikä myös oli hyvin tärkeää. Mallin uskottavuus on kiinni siitä, voidaanko sen sanoa vaikuttavan tarkoitetulla tavalla. Tuloksellisuus on tärkeää toimijoille itselleen, mutta myös ulkopuoliselle yleisölle ja päättäjille. Tutkimukselle tosin on haaste yhdistää yhtä aikaa kokeellisen asetelman ja osallistuvan kehittämisotteen ehdot (kts. esim. Holmila ym. 2008).

Mallin parhaat puolet

Pakan parhaina puolina voi pitää vankkaa kansainvälisessä keskustelussa ja tutkimuksessa luotua tietopohjaa. Uutta Suomen oloissa Pakassa oli, että mallissa alkoholin, tupakan ja rahapelien myynti ja myynnin valvonta yhdistyy paikallisen ehkäisevän päihdetyön muihin alueisiin. Täten Pakka myös loi aidosti uutta. Mallin parhaisiin puoliin kuuluu myös se, että mallissa toteutuu julkisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja yritystoiminnan yhteistyö kuitenkin niin, että laaja-alaisuus ei johda byrokraattisuuteen eikä luovuuden ja konkreettisuuden kadottamiseen.

Kirjoittaja on tutkimusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Lähteet:

Foxcroft, D & Tsertsvadze, A (2011) Universal multi-component prevention programs for alcohol misuse in young people. Cochrane Database of Systematic Reviews, (9): CD009307.

Holder, H (2000) Community prevention of alcohol problems. Addictive Behaviors, 25 (6), 843–859.

Holmila, M, Holder, H, Andréasson, S, Baklien, B &Rossow, I (2008) Roles for researchers in community action projects to prevent alcohol and other drug problems – methodological choices. Drugs: education, prevention and policy, 15(4):410–423.

Holmila, M, Warpenius, K, Warsell, L, Kesänen, M & Tamminen, I (2009) Paikallinen alkoholipolitiikka. Pakka-hankkeen loppuraportti. THL Raportti 5/2009.

Holmila, M, Karlsson, T & Warpenius, K (2010) Controlling teenagers' drinking: Effects of a community-based prevention project. Journal of Substance Use, 15(3), 201–14.

Tamminen, I (2012) Pakka- toimintamallin toteutus ja hyvät käytännöt. www.innokyla.fi

Wallin, E & Gripenberg, J (2005) Overserving at licensed premises in Stockholm: effects of a community action program. Journal of Studies on Alcohol, 66, 806–14.

Warpenius, K, Holmila, M, Mustonen, H (2010) Effects of a community intervention to reduce the serving of alcohol to intoxicated patrons. Addiction 105, 1032–40.

Warpenius, K & Holmila, M (2012) Vaikuttavuusnäyttö ja paikallinen alkoholihaittojen ehkäisy. Teoksessa: Hänninen, S & Junnila M (toim.) Vaikuttavatko politiikkatoimet? THL Teema 15, 173–178.



 
Julkaistu 13.3.2015
Sivun alkuun |