Elina Kotovirta & Katja Pihlainen

Muuntohuumeita koskeva lainsäädäntö uudistui

Lainmuutos parantaa mahdollisuuksia ennakoivaan valvontaan

Uusia psykoaktiivisia aineita eli ns. muuntohuumeita ovat sellaiset aineet, jotka vaikutuksiltaan tai rakenteeltaan sekä ennen kaikkea päihtymiseen tähtäävältä käyttötavaltaan muistuttavat perinteisiä huumausaineita, mutta joita ei valvota huumausaineina. Näitä aineita on Suomessa kontrolloitu vuoden 2014 loppuun asti kahden lain avulla. Muuntohuumeita on voitu listata lääkelain (395/1987) nojalla annettuun lääkeluetteloon kohtuullisen nopeasti ja luokittelupäätökset ovat rajoittaneet ainoastaan aineen maahantuontia ja levittämistä, mutteivät vaikuttaneet aineiden asianmukaiseen käyttöön esimerkiksi prosessiteollisuudessa. Kansallisen riskiarvion perusteella aineita on luokiteltu edelleen huumausainelain (373/2008) nojalla varsinaiseen huumausaineluetteloon eli valtioneuvoston asetukseen huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista (543/2008).

Muutoksen taustalla EU:n tuomioistuimen päätös

Suomalainen tapa soveltaa kahta eri lakia kyseenalaistettiin heinäkuussa 2014. Tällöin EU:n tuomioistuin antoi varsinaisesti Saksaa koskeneen tuomion lääkelain käytöstä muuntohuumeiden kontrolloimiseen. Tuomion mukaan "lääkedirektiivin 1 artiklan mukaisen lääkkeen määritelmän piiriin eivät kuulu mausteyrteistä ja kannabinoideista koostuvat tuotteet, joista aiheutuvat vaikutukset rajoittuvat pelkästään elintoimintojen muuttamiseen ilman, että niistä voi aiheutua välittömiä tai välillisiä hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle, joita käytetään ainoastaan humalatilan aikaansaamiseksi ja jotka näin ollen ovat ihmisten terveydelle haitallisia" (Yhdistetyt asiat C-358/13 ja C-181/14).

Vaikka Suomen lääkeluokittelua ei ollut vastaavalla tavalla tutkittu, päätöstä tulkittiin niin, että osa lääkelain nojalla tehdyistä muuntohuumeluokitteluista olisi EU:n oikeuden vastaisia. Tuomion antamisen jälkeen Suomessa hylättiinkin joidenkin lääkelain nojalla valvottujen muuntohuumeiden maahantuontia ja myyntiä koskevia syytteitä. Jotkut hylkäävistä päätöksistä eivät kuitenkaan ole saaneet lainvoimaa, koska lääkelain soveltuvuudesta osaan aineista on valitettu. Kahdesta käräjäoikeuden hylkäävästä päätöksestä pyydettiin ennakkopäätösvalituslupaa suoraan Korkeimmalta oikeudelta. Korkein oikeus myönsi luvat ja käsittelee nyt valituksia lääkelain soveltuvuudesta muuntohuumeiden valvontaan eli käytännössä sitä, millainen vaikutus EU:n tuomioistuimen antamalla ratkaisulla on kansallisen tuomioistuimen lainkäyttöratkaisussa. Lehden mennessä painoon ei ollut vielä tietoa siitä, minkälaisen kannan KKO on ottanut.

Koska oikeustila muuttui epäselväksi, nähtiin tarpeelliseksi selkeyttää lainsäädäntöä. Syksyn 2014 aikana valmisteltiin sosiaali- ja terveysministeriön johdolla huumausainelain muutos, jonka valmistelussa olivat tiiviisti mukana oikeusministeriö, lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Valtakunnansyyttäjänvirasto, sisäministeriö, Tulli ja Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos.

Lainvalmistelun lähtökohdaksi otettiin aiempi kaksiportainen järjestelmä. Kaikkia lääkelailla rajoitettuja aineita ei nähty tarpeelliseksi luokitella huumausaineiksi tiukan valvonnan piiriin. Tarkoituksenmukaisimpana ratkaisuna nähtiin uuden määritelmän lisääminen huumausainelakiin (3 §:n 3 mom) ja uuden asetuksen antaminen (1130/2014). Näin huumausaineeksi luokiteltujen aineiden lisäksi huumausainelakiin syntyi uusi aineryhmä, kuluttajamarkkinoilta kielletyt psykoaktiiviset aineet (KKP-aineet), joihin nähtiin parhaaksi soveltaa vastaavia rangaistusseuraamuksia kuin lääkelailla valvottaviin aineisiin.

Huumausainelain uusi jako: huumausaineet ja KKP-aineet

Ennen huumausainelakiin listattiin vain huumausaineita, mutta lakimuutos toi mukanaan uuden soveltamisalueen. Valtioneuvoston asetuksen huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista liitteisiin I–IV listataan ne aineet, joiden nähdään kuuluvat huumausaineiden luokkaan. Näihin aineisiin sovelletaan, kuten ennenkin, rikoslain 50 lukua huumausainerikoksista. Huumausaineet ovat tiukan kontrollin piirissä: esimerkiksi aineiden käyttö ja hallussapito on kriminalisoitu ja liikennevalvonnassa sovelletaan nollatoleranssia. Tämä tarkoittaa sitä, että kuljettajan veressä ei saa olla ajon aikana tai sen jälkeen huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai aineenvaihduntatuotetta.

Valtioneuvoston asetuksen kuluttajamarkkinoilta kielletyistä psykoaktiivisista aineista liitteeseen listattavat aineet eivät ole huumausaineita. Näihin KKP-aineisiin sovelletaan rikoslain 44 lukua terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista rikoksista. Kuluttajamarkkinoilta kiellettyjen psykoaktiivisten aineiden valmistus, maahantuonti, varastointi, myynnissä pitäminen ja luovuttaminen ovat kiellettyjä ja kiellon rikkomisesta voidaan tuomita rikoslain nojalla sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi. Aineiden maahantuonti, varastointi ja käyttö tutkimus- ja teollisessa toiminnassa on kuitenkin sallittua ilmoituksen tekemisen jälkeen eikä aineiden käyttö tai hallussapito ole kielletty. Koska aineet eivät ole huumausaineita, niitä ei myöskään koske liikenteen nollatoleranssi. Liikennejuopumustapauksissa on näiden aineiden kohdalla osoitettava, että kuljettajan suorituskyky on huonontunut.

Kun huumausainelain muutos tuli voimaan joulukuussa 2014, uuteen asetukseen siirrettiin 153 aiemmin lääkelailla valvottua ainetta. Asetuksen luetteloa täydennettiin tämän vuoden alussa, jolloin listaan lisättiin vielä 141 aiemmin kokonaan valvonnan ulkopuolella ollutta uudempaa ainetta, joiden luokittelua lääkkeeksi ei ollut enää katsottu tarkoituksenmukaiseksi.

Minkälaisia ovat kielletyt psykoaktiiviset aineet?

Suurimmalle osalle kuluttajamarkkinoilta kielletyistä psykoaktiivisista aineista ei ole osoitettavissa varsinaista teollista tai kaupallista käyttötarkoitusta. Esimerkiksi synteettisiä kannabinoideja on määritelty lääkeaineiksi niiden aikaansaaman vaikutuksen perusteella. Näitä ovat esimerkiksi huumausaineeksi jo luokiteltujen JWH-aineiden erilaiset analogit. Useat kannabinoidit aiheuttavat kannabiksen kanssa samoja vaikutuksia ihmisen elimistössä. Terveydellisiä riskejä pahentaa se, että vaihtelevia määriä kyseisiä aineita käytetään erilaisten yrttisekoitusten seassa, jolloin voimakkaastikin vaikuttavien, tuntemattomaksi jäävien aineiden annostelu on vaikeaa. Monia kannabinoideja on syntetisoitu ja tutkittu alun perin lääkekehityksessä esimerkiksi kivun hoitoon. Kannabinoidien haittavaikutukset, kuten psykoaktiiviset ominaisuudet, ovat usein olleet esteenä jatkokehittämiselle lääkinnällisissä tarkoituksissa.

Muita aineryhmiä ovat mm. fenetyyliamiinit ja katinonit. Fenetyyliamiinit ovat päihdekäytössä yleisimmin piristäviä, mutta niillä voi olla myös hallusinogeenisiä vaikutuksia. Fenetyyliamiiniryhmään kuuluu lukuisia vanhempia, tunnettuja huumausaineita kuten amfetamiini, metamfetamiini ja MDMA eli ekstaasi. Synteettiset katinonit ovat sukua kat-huumeen (catha edulis) vaikuttavalle aineelle. Tunnetuimpia muuntohuumekatinoneja Suomessa on huumausaineeksi luokiteltu MDPV. Myös katinonit ovat vaikutuksiltaan tunnetuimpien fenetyyliamiinien tavoin lähinnä piristäviä.

Kaikki valvonnassa olevat aineet eivät ole vakiintuneet käyttöön Suomessa eivätkä kaikki aineet ole osoittautuneet merkittävän vaarallisiksi. Eniten haittoja aiheuttavia aineita siirretään jatkossakin valtioneuvoston asetuksella varsinaiseen huumausaineluetteloon, jolloin myös niiden käyttö ja hallussapito tulevat laittomiksi ja niihin sovelletaan samaa rangaistusasteikkoa kuin muihin huumausaineisiin.

Muuttuva huumausainelaki

Huumausainelakia on viiden viime vuoden aikana muutettu jo kolmeen kertaan muuntohuumeiden kiihtyneen ilmaantumistahdin myötä. Uusia psykoaktiivisia aineita on eurooppalaisessa seurantajärjestelmässä jo yli 400 ja uusia havaintoja tulee Euroopasta viikoittain yhä useampia. Suomessa ja muualla Euroopassa keskustellaan aktiivisesti muuntohuumevalvonnan kehittämisestä ja etsitään erilaisia mahdollisuuksia valvoa aineita jo ennen kuin ne ovat ilmaantuneet markkinoille. Tarjonnan rajoittamista kontrollia kiristämällä pidetään tärkeänä keinona puuttua aineiden päihdekäytöstä seuraaviin ongelmiin.

Vaikka Suomessa ei ainakaan vielä ole siirrytty aineryhmäkohtaiseen eli ns. geneeriseen luokitteluun, uusi lakimuutos paransi mahdollisuuksia ennakoivaan valvontaan. Nyt meillä on mahdollista luokitella huumausaineeksi tai KKP-aineeksi tunnettujen aineiden ns. paikkaisomeereja, vaikka kyseistä isomeeriä ei olisi vielä havaittu Suomessa tai Euroopassa.

Elina Kotovirta on neuvotteleva virkamies sosiaali- ja terveysministeriössä ja Katja Pihlainen ylitarkastaja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeassa.

Kahden lain soveltamisesta enemmän: Kainulainen H., Pihlainen K. & Kotovirta E.: Muuntohuumeiden valvonta. Yhteiskuntapolitiikka 2014; 79(4): 424–34.

 
Julkaistu 13.3.2015
Sivun alkuun |