Janne Rintatalo

Muuntohuumeiden lyhyt pitkä historia Suomessa

Keskusrikospoliisin Rikostekninen laboratorio saa tutkittavaksi jatkuvasti uusia yhdisteitä.

Muuntohuumeiden historia Suomessa on ollut verrattain lyhyt mutta kiivas. Asiakokonaisuutta voidaan tarkastella vasta 2000-luvulta alkaen, vaikka ainakin lähinaapuristamme on löydettävissä viitteitä tapahtumista jo useiden vuosikymmenten takaa. Sanomalehti Ilkka julkaisi kesällä 2013 Vanha Ilkka -palstallaan 13.7.1973 päivätyn uutisen "Ruotsissa uutta huumausainetta". Kirjoituksessa todetaan: "Pidätetty mies on kuulusteluissa kertonut, että huumausaineiden myyjät pyrkivät järjestelmällisesti kiertämään huumausainelakia valmistamalla rekisteröimättömiä huumeita".

Millennium toi muuntohuumeet Suomeen

Keskusrikospoliisin Rikosteknisen laboratorion huumaus- ja lääkeainetutkimusten näkökulmasta ensimmäiset uuden sukupolven muuntohuumeet ilmaantuivat Suomeen vuosina 2001–2005. Vuonna 2001 todettiin Suomessa ensimmäisen kerran 1-bentsyylipiperatsiini (BZP), joka EU:n toimesta luokiteltiin huumausaineeksi vasta vuonna 2008.

Toinen merkkipaalu muuntohuumeiden ilmaantumisessa olivat Pekingin kesäolympialaiset vuonna 2008. Ilmansaasteet olivat iso ongelma kisajärjestäjille. Siksi monia teollisuuslaitoksia, kuten kemiantehtaita, suljettiin jo useita vuosia ennen olympialaisia. Eräiden laitosten sulkeminen johti siihen, että eurooppalaisilta laittomilta huumausainelaboratorioilta loppui ekstaasitablettien vaikuttavan aineen MDMA:n lähtöaine. Korvaavaksi aineeksi ilmestyi hyvin nopeasti mCPP, kloorifenyylipiperatsiini. mCPP olikin Rikosteknisen laboratorion tutkimuksissa yleisin löydös ekstaasitableteissa usean vuoden ajan, kun taas MDMA:ta ei juuri esiintynyt. mCPP sai huumausaineluokituksen maaliskuussa 2012.

Varsinaisesti koko kansan tietoisuuteen muuntohuumeet tulivat MDPV:n (metyleenidioksipyrovaleroni) myötä alkuvuonna 2008. Yhdiste aiheutti useita myrkytystapauksia, joista myös uutisoitiin laajasti. MDPV sai nopeasti useita lempinimiä. "Aakkosia" ja "Peeveliä" markkinoitiin myös seksihuumeena, vaikka käyttäjäkertomusten mukaan seksi ei todellakaan ollut mielessä pahojen vieroitusoireiden vuoksi. MDPV:n vaikutus Suomen huumausainetilanteeseen oli niin raju, että se luokiteltiin pikavauhtia huumausaineeksi kesäkuussa 2010 huumausainelain muutoksella (595/2010).

MDPV:n jälkeen uutiskynnys on ylittynyt muuntohuumeiden kohdalla useasti. Mm. "Daisy" ja "Jehovat" ovat aiheuttaneet useita myrkytyksiä ja jopa kuolematapauksia. Tyypillisimmin uutisoinnit ovat ihmetelleet koko trendin valtavaa kasvuvoimaa, aineiden määrän lisääntymistä ja ostamisen helppoutta.

Aineiden valvonta vastaa nyt nykytilannetta

Perinteinen aineiden luokittelu kansainvälisillä yleissopimuksilla on jäänyt hitautensa vuoksi auttamattomasti jälkeen muuntohuumeiden ilmaannuttua huumausainemarkkinoille. Eurooppalaisittain merkittävin tapahtuma muuntohuumeiden valvonnassa tapahtui vuonna 2005. Tällöin EU:n komission päätöksellä (2005/387/JHA) jäsenmaiden välinen nopean tiedonvaihdon järjestelmä laajennettiin koskemaan kaikkia uusia psykoaktiivisia aineita.

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön valvontakeskus EMCDDA on jo vuodesta 1997 koordinoinut ns. varhaisen varoituksen järjestelmää (EWS, early warning system), mutta vasta komission päätöksen jälkeen vuonna 2005 järjestelmä alkoi toimia tehokkaasti jäsenmaiden välillä.

EWS-järjestelmään ilmoitettujen muuntohuumeiden lukumäärät ovat kasvaneet tasaisen nopeasti. Vuosina 2005–2008 pysyttiin alle 16 uudessa aineessa vuosittain. Vuonna 2009 jäsenmaat ilmoittivat 24 uutta yhdistettä ja vastaavasti 2010: 41, 2011: 49, 2012: 74 ja 2013: 81 uutta yhdistettä. Vuoden 2014 lukumäärä tulee oletettavasti ylittämään sadan. Jopa kaksi uutta yhdistettä ilmestyy markkinoille joka viikko. Ilmoitettujen yhdisteiden lukumäärä ei kerro pelkästään uusien yhdisteiden runsaudesta vaan myös jäsenvaltioiden parantuneista raportointivalmiuksista. EWS-järjestelmän tuoma tiedonvaihdon nopeus ja tiedon saatavuuden parantuminen ovat auttaneet jäsenvaltioita merkittävästi uusien yhdisteiden tunnistamisessa.

Kansallisesti muuntohuumeiden nopea ilmestyminen huumausainemarkkinoille on aiheuttanut muutoksia yhdisteiden valvontaprosessiin. Aikaisemmin mainittu MDPV:n aiheuttama huumausainelain muutos ei ole käytännön kannalta toimivin ratkaisu, koska lakimuutos on aina aikaa vievä ja työläs prosessi. Vuonna 2011 huumausainelakia muutettiin (322/2011) siten, että yhdisteitä voidaan luokitella kansallisesti huumausaineeksi arviointiprosessin jälkeen. Tämän rinnalla valvonnassa on käytetty myös lääkelakia ja lääkeluetteloa. Viimeisin muutos huumausainelakiin tehtiin joulukuussa 2014 (1127/2014), jolloin määriteltiin uusi luokittelu "kuluttajamarkkinoilta kielletyt psykoaktiiviset aineet". Valtioneuvoston asetuksessa 1130/2014 yhdisteet on lueteltu. Tarkoituksena on siirtää suurin osa lääkeluettelon liitteen 1A yhdisteistä tähän asetukseen. Muuntohuumeiden siirtäminen huumausainelain alaisuuteen antaa vahvan kuvan valvonnasta, vaikka kuluttajamarkkinoilta kiellettyjä psykoaktiivisia aineita ei pidetäkään huumausaineina, vaan rangaistukset rinnastuvat lääkelain mukaisiin rangaistuksiin.

Muuntohuumeiden kauppa toimii internetissä tehokkaasti

Palatakseni Ilkka-lehden uutiseen, muuntohuumeet eivät siis ole uusi trendi. Yli neljäkymmentä vuotta sitten huumausaineiden myyjiltä puuttui kuitenkin yksi merkittävä työkalu, joka olisi voinut mullistaa huumausainemarkkinat jo silloin: internet. Aikaisemmin uusia yhdisteitä myytiin perinteisillä huumausainemarkkinoilla ja aineiden valmistaminen oli pääsääntöisesti amatöörimäistä. Nykyään yhdisteitä voi tilata suurissa erissä suoraan tehtaalta esimerkiksi Kiinasta tai Intiasta. Pakkaus ja markkinointi hoidetaan Euroopassa.

Uusien yhdisteiden hankkiminen ei voisi enää olla helpompaa, kun tilauksen voi tehdä kotikoneelta ja posti kuljettaa lähetyksen kotiin saakka; ei tarvitse mennä enää etsimään myyjää kadulta. Internet on mahdollistanut aineiden markkinoinnin ja välittämisen, jolloin maantieteelliset rajat ovat poistuneet. EMCDDA:n tekemässä internet-katsauksessa vuonna 2012 julkisesta internetistä löytyi melkein 700 Euroopassa toimivaa verkkokauppaa, jotka myivät muuntohuumeita. On mahdotonta arvioida, kuinka paljon tällaisia kauppoja on internetin "pimeällä puolella" esimerkiksi Tor-verkossa. Monet verkkokaupat ovat myös hyvin asiakaspalveluhenkisiä. Ne lupaavat usein lähettää uuden tuotteen, jos ensimmäinen lähetys jää tullissa kiinni.

Muuntohuumeet ovat tulleet jäädäkseen

Internetin välityksellä tapahtuva muuntohuumeiden kauppa aiheuttaa painetta valvontaviranomaisille, kuten Tullille ja poliisille. Tullilaboratorion ja Rikosteknisen laboratorion muuntohuumenäytteiden määrät ovatkin tasaisesti nousseet vuosittain. On kuitenkin syytä mainita, että takavarikkomäärien perusteella muuntohuumeet ovat Suomessa vielä marginaalinen ilmiö. Perinteisten huumausaineiden, kuten amfetamiinin ja kannabiksen takavarikkomäärät ovat täysin eri tasolla verrattuna muuntohuumeisiin. Muuntohuumeongelmaa ei siitä huolimatta voi vähätellä ja ilmiön kasvunopeutta voi vain hämmästellä. Laboratorioiden kyky tunnistaa uusia yhdisteitä on koetuksella globaalisti, ja analyysimenetelmien kehittämiseen sekä ilmiön seuraamiseen käytetään valtavasti resursseja.

Kasvaako muuntohuumetrendi vielä tulevaisuudessakin vai onko kyllästymispiste jo saavutettu? Tuleeko muuntohuumeiden historiasta pitkä vai lyhyt? Tällä hetkellä tunnistetaan kaksi uutta yhdistettä viikoittain, mutta samalla markkinoilta katoaa jo valvonnan alaisiksi otettuja aineita. Tällä perusteella voisi arvioida, että trendi tulee kasvamaan ja aineiden nimet vain vaihtuvat viikoittain. Markkinoita on niin kauan kuin on myyjiä, ostajia ja ennen kaikkea myytävää tuotetta. Jo nyt tiedetään, että JWH-yhdisteiden ("Jehovat", synteettisiä kannabinoideja) keksijä John W. Huffman valmisti alun perin noin 450 erilaista JWH-yhdistettä. Läheskään kaikkia ei vielä ole tavattu, ja tämä on vain yksi yhdisteryhmä monien samanlaisten joukossa. Jatkossakin saamme analysoida, tunnistaa, tiedottaa, uutisoida ja hämmästellä tuntemattomia kirjain-numeroyhdistelmiä ja niiden käytön seurauksia.

Kirjoittaja on rikoskemisti Keskusrikospoliisissa.

 
Julkaistu 13.3.2015
Sivun alkuun |