Tomi Lintonen & Karoliina Karjalainen

Lääkkeiden päihdekäyttö on iso osa huumeongelmaa

Vuosina 2009–2011 toteutetussa ennakointitutkimuksessa valtaosa suomalaisista huumausainealan asiantuntijoista oli sitä mieltä, että lääkkeiden päihdekäyttö tulee vuonna 2020 olemaan yleisempää kuin laittomien aineiden käyttö. Tuoreet analyysit viittaavat siihen, että ennustus on toteutunut jo etuajassa: lääkkeet ovat jo nyt keskeinen osa huumeongelmaa.

Lääkkeiden väärinkäyttöä (käyttöä ilman lääkärin määräystä tai suurempina annoksina kuin on määrätty) on tiedusteltu väestöltä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) huumekyselyissä vuodesta 1992 lähtien. Väärinkäyttö yleistyi 3 prosentista 7 prosenttiin vuosien 1992–2010 välillä ja on pysynyt hyvin tasaisesti 7 prosentin tuntumassa koko 2000-luvun. Lääkkeiden tarkoituksellista päihdekäyttöä kysyttiin vuonna 2010, jolloin niistä lääkkeiden väärinkäyttäjistä, jotka eivät käyttäneet laittomia huumeita, 11 prosenttia raportoi käyttäneensä lääkkeitä päihtyäkseen. Laittomia huumeita käyttäneillä vastaava luku oli 64 prosenttia. Lisäksi 16 prosenttia lääkkeiden väärinkäyttäjistä ja 52 prosenttia huumeiden käyttäjistä raportoi käyttäneensä lääkkeitä muiden päihteiden vaikutusten vahvistamiseen. Yli kolmasosa lääkkeiden väärinkäyttäjistä ja neljä viidesosaa huumeiden käyttäjistä raportoi käyttäneensä lääkkeitä ja alkoholia samanaikaisesti joskus elämänsä aikana. Pienten tapausmäärien johdosta osa luvuista on vain suuntaa-antavia.

Lääkkeitä käytetään laittomien huumeiden rinnalla

Päihdehuollon huumeasiakkaita analysoiva THL:n raportti toteaa päihteiden sekakäytön olevan Suomessa hyvin yleistä: hoitoon hakeutuessaan 62 prosenttia asiakkaista kertoi käyttäneensä ongelmallisesti vähintään kolmea eri päihdettä. Opioidit olivat viiden ongelmallisimman päihteen joukossa 75 prosentilla asiakkaista, kannabis 57, stimulantit 51, rauhoittavat lääkkeet 47 ja alkoholi 38 prosentilla huumehoidon asiakkaista. Rauhoittavat lääkkeet eivät useinkaan ole hoitoon tulon ensisijaisena syynä, mutta ne kuuluvat kiinteänä osana monien muiden päihteiden käyttötapoihin.

Liikenteessä enemmän huumelääkkeitä kuin alkoholirattijuoppoja

Huumeiden käyttäjät ovat tutkimusten tekemisen kannalta erityisen vaikeasti tavoitettavissa oleva ihmisryhmä. Eräs uusi tapa tavoittaa huumeiden käyttäjiä on löydetty rattijuoppojen tarkastelusta. EU:n laajuisessa DRUID-tutkimushankkeessa (Driving under the Influence of Drugs, Alcohol and Medicines) on todettu, että Suomen liikennevirrassa kuljettajista 1,0 prosenttia oli käyttänyt alkoholia, 0,1 prosenttia huumeita ja 1,7 prosenttia ajokykyä heikentäviä lääkkeitä. Löydökset olivat lähinnä uni-, nukahtamis- ja ahdistuneisuutta vähentäviä bentsodiatsepiineja ja niiden kaltaisia niin kutsuttuja z-lääkkeitä sekä toisaalta lääkeopioideja, joita käytetään korvaushoitolääkkeinä ja kipulääkkeinä. Näitä huumaavia lääkkeitä käyttäneitä liikkui liikenteessä enemmän kuin alkoholia tai huumeita käyttäneitä, ja heillä kuolemaan johtavan liikenneonnettomuuden riski oli kohonnut normaalin liikennevirran kuljettajiin verrattuna. Erityisen suureksi riski kohosi, jos huumaavien lääkkeiden keralla käytettiin alkoholia tai muita huumaavia lääkkeitä.

Yhteiskäyttö osittain ajattelemattomuutta

Huumerattijuoppoja tarkasteltiin myös Karoliina Karjalaisen väitöskirjassa, joka rekistereitä yhdistelemällä tuotti kiinnostavia tietoja tästä päihdehoitoasiakkaista poikkeavasta huumeiden käyttäjien joukosta. Suomalaisia kiinni jääneitä huumerattijuoppoja vuosilta 1977–2007 analysoinut tutkimus osoitti, että vaikka valtaosa kaikista rattijuopoista oli edelleen "vain" alkoholia liikaa nauttineita, kiinnijääneillä huumerattijuopoilla bentsodiatsepiinit olivat varsin yleinen löydös. Rattijuopoilla oli löydöksiä myös muista päihdyttävistä lääkkeistä, esimerkiksi opioideista, mutta huomattavasti vähemmässä määrin. Suurimmalla osalla rattijuopoista, joilla oli löydös bentsodiatsepiineistä, oli löydös myös jostain muusta päihteestä, useimmin alkoholista.

Osa näistä päihteiden sekakäyttötapauksista lienee epähuomiossa tapahtuneita nukahtamislääkkeiden ja alkoholin yhdistämisiä, mutta osassa on kyse tarkoituksellisesta sekakäytöstä, jossa aineiden vaikutuksia pyritään vahvistamaan yhdistelemällä niiden käyttöä.

Lääkerattijuopoista osa hyvin huono-osaisia

Rattijuoppotutkimuksessa todettiin, että rauhoittavia lääkkeitä, lähinnä bentsodiatsepiinejä, käyttäneet alle 45 vuotiaat rattijuopot olivat sosiaalisesti vähäosaisempia kuin suomalainen väestö keskimäärin. Toisaalta 45 vuotta täyttäneillä korkeampi sosioekonominen asema oli yhteydessä bentsodiatsepiinirattijuopumuksesta kiinnijäämiseen, joko alkoholin kanssa tai ilman. Ilman tutkimusnäyttöä voidaan esittää vain arveluita; eräs selitys tähän voisi olla syrjäytymiseen liittyvä tarkoituksellinen päihdekäyttö nuorempana mutta toisaalta vanhempana ymmärtämättömyys siitä, että unihäiriöiden hoidossa käytettävät lääkkeet todella heikentävät ajokykyä, eikä niitä käytettäessä ole viisasta nauttia alkoholijuomia. Ehkä hieman yllättäen havaittiin myös, että bentsodiatsepiinirattijuopoilla ennenaikaisen kuoleman riski oli huomattavasti suurempi kuin muulla väestöllä, ja jopa suurempi kuin amfetamiinirattijuopoilla. Ilmiön taustalla on todennäköisesti bentsodiatsepiineillä hoidettuja mielenterveyden ongelmia, jotka itsessään vaikuttavat kuolleisuuden kohoamiseen. Erityisesti nuorilla lääkerattijuopumuksesta kiinnijääminen indikoi pitkäaikaista, kohonnutta sosiaalisen huono-osaisuuden riskiä.

Rikostutkinnassa kipulääkkeissä yleistymistä

Kaikessa poliisin rikostutkinnassa tehdään yksityiskohtaisia havaintoja ja kirjauksia tutkinnan yhteydessä löytyneistä huumeista ja lääkkeistä. Pyysimme poliisilta tiedot siitä, kuinka usein tutkinnassa oli kunkin vuoden aikana tehty merkintöjä kahdestakymmenestä päihdekäytön kannalta keskeisestä lääkkeestä.


Päihdekäyttöön soveltuvista lääkkeistä rikostutkinnan yhteydessä tehtyjen rekisterimerkintöjen lukumäärät vuosittain. Lähde PolStat, poliisi.

Bentsodiatsepiinivalmisteiden löytyminen rikostutkinnan yhteydessä oli yleistä, mutta havainnot ovat harvinaistuneet kuluneiden viiden vuoden aikana (Kuvio). Lääkäreitä on ohjeistettu aiempaa selvemmin bentsodiatsepiinien määräämiskäytöntöihin, mutta ilmiöön saattaa olla myös muita syitä. Poliisi on törmännyt opioidikorvaushoitolääkkeisiin vuosi vuodelta useammin vuoteen 2012 asti, mutta sen jälkeen näyttää tapahtuneen tasaantumista. Selkein nousija poliisin kirjausten perusteella on pregabaliini, jota käytetään mm. hermokipujen hoitoon. Kirjaukset pregabaliinista lisääntyivät vuoden 2008 196:sta vuoden 2013 1070:een. Opioidikorvaushoitolääkkeistä useampi kuin neljä viidestä maininnasta viittasi lääkkeeseen, jota ei ole enää vuosiin määrätty Suomessa hoitoon kuin poikkeustapauksissa. Tämä tarkoittanee, että lääkkeet on hankittu Suomen ulkopuolelta ja salakuljetettu maahan.

Kyse ei siis näytä olevan laajamittaisesta Suomen hoitojärjestelmästä "karkaavasta" lääkemäärästä. Kuriositeettina voidaan todeta, että poliisin rekisteristä löytyi vuonna 2013 merkintä heroiinista 55 kertaa kun korvaushoitolääkkeistä merkintöjä löytyi 2269 kertaa. Muista tarkastelluista lääkkeistä lihaskouristusten, ADHD:n ja masennuksen hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä löytyi melko vähän merkintöjä, mutta määrät olivat nousussa. Käyttäjät ilmeisesti kokeilevat uusia päihdekäyttöön sopivia lääkkeitä, joista osa osoittautuu siihen sopiviksi.

Laiton maahantuonti vaikeuttaa tilannetta

Lääkkeiden päihdekäytön kohdalla kyse on niin kutsutuista PKV-lääkkeistä, jotka löytyvät Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean vahvistamalta pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien lääkeaineiden listalta. Päihteinä käytettävistä lääkkeistä osa on laillista tietä hankittuja, hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, osa taas Suomeen ulkomailta tilattuja tai salakuljetettuja lääkkeitä. Lääkärien koulutuksessa ja ammattilehdissä on kiinnitetty viime vuosina enemmän huomiota lääkkeiden päihdekäytön mahdollisuuteen. Alustavat tiedot sähköisestä reseptistä antavat viitteitä siitä, että järjestelmä tarjoaa uusia mahdollisuuksia lääkkeiden päihdekäytön vähentämiseen. Laillisesti hankittujen lääkkeiden päihdekäytössä on ehkä odotettavissa kasvun taittumista, ehkä jopa laskua. Laiton, lähinnä internetkaupan vilkastumisen mukanaan tuoma lisääntynyt lääkkeiden tilaaminen ohi Suomen apteekkijärjestelmän sekä mahdollinen matkustajatuonnin kasvu johtavat kuitenkin siihen, että asiantuntijoiden ennakointitutkimuksessa viitisen vuotta sitten esittämä arvio huumeiden käytön kasvavasta lääkkeellistymisestä on edelleen todennäköinen.

Huumausainekontrolli hankaloituu lääkkeiden johdosta

Lääkkeet näyttävät osin korvanneen laittomien aineiden käyttöä päihtymykseen, ja tällä on ollut sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Laittomiin huumeisiin verrattuna lääkkeet ovat puhtaita ja niiden ainepitoisuudet vakioituja, mikä vähentää yliannostuksen vaaraa ja epäpuhtauksien aiheuttamia haittoja. Asiantuntijoiden enemmistö on kuitenkin pitänyt ennakoitua huumeiden käytön lääkkeellistymistä haitallisena: huumeet ovat selkeämpi "vihollinen" – ne ovat aina pahoja. Lääkkeet ovat oikein käytettyinä laillisia ja hyödyllisiä, väärin käytettyinä taas laittomia ja vaarallisia. Kansallisesti tilanteessa on näkyvissä merkkejä siitä, että lääkäreiden parempi tietoisuus lääkkeiden päihdekäyttömahdollisuudesta on ehkä kantamassa hedelmää bentsodiatsepiinien osalta. Kontrollin osalta tilanne käy koko ajan vaikeammaksi internetkaupan takia sekä siksi, että löydetyt aineet eivät itsessään ole laittomia, vaan poliisin ja syyttäjän on kyettävä näyttämään niiden hankinta, hallussapito tai käyttö ei-asianmukaiseksi.

Lintonen työskentelee Alkoholitutkimussäätiössä tutkimusjohtajana ja Karjalainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella erikoistutkijana.

Lisätietoja:
Karjalainen K, Hakkarainen P: Lääkkeiden väärinkäyttö 2000-luvun Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 2013;78(5):498–508.

Lintonen T, Rönkä S, Kotovirta S, Konu A: Huumeet Suomessa 2020 ennakointitutkimus. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 101, 2012.

Niemelä S, Mikkonen A: Tunnista lääkkeiden väärinkäyttäjä ja päihdekäyttöön tulleet lääkkeet. Suomen Lääkärilehti 2014;69:624–627.

Lintonen T, Niemelä S (2015): Kipulääkkeiden väärinkäyttö yleistyy. Suomen Lääkärilehti 70(7):376–377.

 
Julkaistu 13.3.2015
Sivun alkuun |