Heidi Lind & Tiina Vogt-Airaksinen

Keskustelua: Voidaanko nuorisorangaistus elvyttää?

Haasteessa 4/2014 Hannu Niemi kirjoitti lasten ja nuorten rikoksentekijöiden seuraamuksista. Mielenkiintoinen artikkeli innoitti meidät, käytännön työstä ja toiminnan ohjauksesta vastaavat Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehet, täydentämään Niemen tietopakettia nuorten kanssa tehtävän yhdyskuntaseuraamustyön näkökulmasta.

Yhdyskuntaseuraamuksista nuoria koskevat erityisesti nuorisorangaistus (voidaan tuomita 15–17-vuotiaana rikoksen tehneille) sekä ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittujen nuorten valvonta (voidaan tuomita oheisseuraamuksena 15–21-vuotiaana rikoksen tehneille). Ehdollisen vankeuden valvonta on laajasti käytetty, kun taas nuorisorangaistus on hyvin harvoin tuomittu seuraamus, kuten Niemikin artikkelissaan toteaa.

Kaikki alkaa lausunnosta

Rikosseuraamuslaitos laatii syyttäjän pyynnöstä lausunnon, jossa otetaan kantaa yhdyskuntaseuraamuksen tuomitsemisen tarpeeseen taikka tarkoituksenmukaisuuteen. Käytännössä nuorisorangaistuslausuntoa laadittaessa keskeinen lähtökohta on yhteistyö eri tahojen välillä. Rikosseuraamuslaitoksen tulee laatia toimeenpanosuunnitelma tiiviissä yhteistyössä ainakin kyseisen nuoren, hänen huoltajiensa ja sosiaaliviranomaisten kanssa. Suunnitelma rakentuu nuoren haastattelussa ja huoltajien kuulemisessa saatujen sekä eri viranomaisilta kerättyjen tietojen pohjalta.

Lausuntopyynnöt ohjaavat suuressa määrin sitä, mikä seuraamus nuorelle määrätään. Kun vuonna 2005 saapui syyttäjiltä 146 nuorisorangaistuksen toimeenpanosuunnitelmapyyntöä, saatiin niitä vuonna 2014 enää alle 20. Käräjäoikeus voi itsekin pyytää lausuntoa, mutta käytännössä tämä on ollut kovin harvinaista – alle 18-vuotiaiden oikeuskäsittelyihin ei haluta ylimääräisiä viivästyksiä.

Nuorisorangaistuksen kokeiluvaiheen (1997–2004) aikana seuraamusta käytettiin kohtuullisen vilkkaasti. Kun nuorisorangaistus tuli osaksi pysyvää lainsäädäntöä vuonna 2005, sen käyttö alkoi pikkuhiljaa vähetä. Vuonna 2005 tuomittiin vielä 33 nuorisorangaistusta, mutta vuonna 2013 niitä tuomittiin vain 6 ja viime vuonna 10.

Rikosseuraamuslaitoksen rooli lausuntovaiheessa

Niemen artikkelissa viitataan Matti Marttusen johtopäätökseen, jonka mukaan nuorisorangaistuksen vähäinen käyttö johtuisi siitä, että Rikosseuraamuslaitos ei lausunnoissaan suosittele sitä riittävän usein. Oma käsityksemme on, että nuorisorangaistusta kyllä suositellaan aina, kun toimeenpanosuunnitelma laaditaan sellaisesta nuoresta, jolle seuraamus olisi tarkoituksenmukainen. Käytännön työ on kuitenkin osoittanut, että valitettavan usein lausuntopyyntö tulee vasta siinä vaiheessa, kun nuoren rikoskierre on jo liian vakava. Tällöin nuorisorangaistus on seuraamusmuotona riittämätön uusintarikollisuuden vähentämisen kannalta. Vakavassa syrjäytymiskierteessä olevalla nuorella ei ole enää valmiuksia tai motivaatiota sitoutua nuorisorangaistuksen kaltaiseen tukeen.

Tätä näkemystä tukevat lausuntopyynnöistä laaditut tilastot. Vuonna 2014 laadittiin yhteensä 43 nuorisorangaistuslausuntoa eli toimeenpanosuunnitelmaa. Näistä 23 tapauksessa katsottiin nuorisorangaistus perustelluksi (14 tapauksessa ei-perustelluksi ja 6:ssa lausuntoa ei ole voitu antaa). Vuotta 2013 koskevat luvut jakautuivat samansuuntaisesti (14 tapauksessa nuorisorangaistus katsottiin perustelluksi, 6:ssa ei ja 5:ssä lausuntoa ei voitu antaa).

Näkemyksemme mukaan nuorisorangaistuksen vähäisen käytön keskeinen syy on syyttäjiltä saapuvien pyyntöjen alhainen määrä. Toisaalta tuomioiden vähäiseen määrään vaikuttaa myös se tosiasia, että ne joille seuraamusta suositellaan, saatetaan lopulta tuomita johonkin muuhun seuraamukseen kuten sakkoihin tai vankeuteen. On myös mahdollista, että rikoksilla oirehtivat nuoret ovat sijoitettuina lastensuojelulaitoksiin ja laitossijoituksen vuoksi heidät tuomitaan enimmäkseen sakkorangaistuksiin, kuten myös Marttunen on todennut väitöskirjassaan Nuorisorikosoikeus (2008).

Nuorisorangaistus hämmentää oikeuslaitoksessa

Nuorisorangaistus on seuraamuksena jäänyt ehdollisen vankeuden valvonnan katveeseen. Yksi asia johtaa toiseen. Kun seuraamusta ei käytetä, sitä ei tunneta eikä muisteta. Nuorisorangaistus sisältää jonkin verran lastensuojelutyölle ominaisia piirteitä, ja tämä voi vaikeuttaa oikeuslaitoksessa seuraamuksen mieltämistä rangaistukseksi. Toisaalta ongelmia aiheuttanee myös seuraamuksen muuntomahdollisuus ehdottomaksi vankeustuomioksi. Vaikka nuorisorangaistus sijoittuu samalle tasolle ankaruusasteikolla kuin ehdollinen vankeus, voidaan se muuntaa ehdottomaksi vankeudeksi helpommin. Tämä saattaa hämmentää käräjäoikeuksia. Myös epätarkasti määritelty muuntosuhde on käräjäoikeuksista saadun palautteen mukaan lisännyt tuomareiden haluttomuutta käyttää nuorisorangaistusta.

Erityinen ongelma on kuitenkin tuomitsemisjärjestys: ajatellaan, että ensin annetaan ehdollinen tuomio ja vasta jos se ei pure, otetaan käyttöön intensiivisempi nuorisorangaistus. On luontevaa mieltää nuorisorangaistus ehdollista valvontaa ankarammaksi rangaistukseksi. Tätä näkemystä tukevat mm. nuorisorangaistuksen muuntomahdollisuus ehdottomaksi vankeudeksi sekä kohderyhmä: aktiivisessa rikoskierteessä olevat nuoret. Lainsäätäjä on kuitenkin halunnut, että nuorisorangaistus asettuu samalle viivalle ehdollisen vankeuden kanssa. Pidämme lähtökohtaa oikeana, sillä nuorisorangaistus olisi syytä tuomita nuorelle jo aktiivisen rikoksiin syyllistymisen varhaisessa vaiheessa. Nuoruus on tutkitusti rikosten teon aktiivisinta aikaa. Kun lausuntotyössä havaitaan, että nuori on intensiivisen puuttumisen tarpeessa, voidaan hänelle tuomita jo ensimmäisenä seuraamuksena nuorisorangaistus eikä jäädä odottelemaan, että nuorella lähtee "mopo käsistä". Myös ikä saattaa tulla vastaan; mielestämme ei ole tarkoituksenmukaista tuomita nuorisorangaistusta 18 vuotta täyttäneelle alaikäisenä tehdyistä teoista.

Nuorisorangaistuksen avulla kiinni yhteiskuntaan

Nuorisorangaistuksessa työskennellään tiiviisti nuoren kanssa. Valvojan kanssa käydään viikoittaisia keskusteluja esimerkiksi päihteidenkäytöstä ja rikoksiin syyllistymisestä. Valvontatapaamisten lisäksi tehdään sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia. Tarvittaessa valvoja auttaa nuorta työelämään perehtymisessä tai koulutusmahdollisuuksien selvittämisessä ja opiskelupaikan etsimisessä. Rikosseuraamuslaitoksella on tärkeä rooli myös nuoren perhesuhteiden ylläpitämisessä ja tukemisessa. Toimeenpanon aikana ollaan yhteydessä vanhempiin ja voidaan jopa tavata nuoren kaveripiiriä. Parhaimmillaan (ja yhteiskunnan näkökulmasta varsin pienellä panostamisella) voidaan nuorisorangaistuksen aikana tukea nuoren muutosta vaikuttamalla uusintarikollisuuteen liittyviin tekijöihin.

Rikosseuraamuslaitoksen toiveena olisikin, että syyttäjälaitos nostaisi esiin nuorisorangaistuksen käyttömahdollisuutta sisäisessä keskustelussaan ja koulutuksessaan. Seuraamusharkinnassa olisi mielestämme johdonmukaista jokaisen alaikäisen kohdalla miettiä, olisiko nuorisorangaistus tarkoituksenmukainen rangaistus. Mielekästä olisi myös käydä vuoropuhelua paikallisten yhdyskuntaseuraamustoimistojen kanssa. Seuraamuksen käyttöä lisäämällä saataisiin ylläpidettyä täytäntöönpanotyön osaamista Rikosseuraamuslaitoksessa sekä kasvatettua tietoisuutta nuorisorangaistuksen mahdollisuuksista vaikuttaa alaikäisten rikosten uusimiseen ja rikolliseen käyttäytymiseen.

Yhdyskuntapalvelun käyttö nuorten seuraamuksena

Yhdyskuntaseuraamuksia koskeva kokonaislainsäädäntö astuu voimaan 1.5.2015. Lakiuudistus tuo uusia mahdollisuuksia alle 21-vuotiaana rikokseen syyllistyneiden tuomitsemiseen. Jatkossa heidän koko yhdyskuntapalvelutuomionsa rangaistusaika voidaan käyttää ohjelmiin ja muuhun sisällölliseen työskentelyyn, kun 21 vuotta täyttäneiden tulee suorittaa työpalveluna ainakin puolet tuomituista tunneista. Toinen uutuus koskee tuomioiden määrää. Nuorten kohdalla aiemmin tuomittujen yhdyskuntapalveluiden määrä ei jatkossa estä uuden yhdyskuntapalvelun tuomitsemista samassa määrin kuin 21 vuotta täyttäneillä.

Hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa oli mukana myös nuorille tarkoitettu, valvonnalla tehostettu yhdyskuntapalvelu, mutta siitä luovuttiin mm. koska se olisi tehnyt järjestelmän liian sekavaksi. Uudistuksen jälkeenkin voidaan tuomita ehdollisen rangaistuksen oheisseuraamuksena sakko, yhdyskuntapalvelu taikka valvonta. Vaikuttaakin siltä, että 1.5.2015 alkaen on käytössämme sopiva valikoima nuorille suunnattuja seuraamuksia. Kun vielä nuorisorangaistuksen tuomitseminen vilkastuu, voimme olla tyytyväisiä tilanteeseen!

Lind on rikosseuraamusesimies Helsingin yhdyskuntaseuraamustoimistossa ja Vogt-Airaksinen erityisasiantuntija Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikössä.

 
Julkaistu 13.3.2015
Sivun alkuun |