Riikka Kostiainen

Uusia julkaisuja


Varhaisnuorten rikollisuus

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen nuorisorikollisuuskyselyä laajennettiin vuoden 2012 kierroksella 12–13-vuotiaisiin varhaisnuoriin. Tyypillisiä normirikkomuksia 12–13-vuotiaille olivat luvaton verkkolataaminen (32 % tehnyt kyselyä edeltäneen vuoden aikana), koulukiusaaminen (19 %) ja luvaton poissaolo koulusta (12 %). Varhaisnuorten yleisimpiä uhrikokemuksia olivat nuoren omaisuuden vahingoittaminen (20 % kokenut kyselyä edeltäneen vuoden aikana), hänen omaisuutensa varastaminen (16 %) sekä kiusatuksi tuleminen (17 %). Viisi prosenttia 12–13-vuotiaista ilmoitti kokeneensa uhkailua tai väkivaltaa kielensä, ihonvärinsä, uskontonsa tai yhteiskunnallisen mielipiteensä vuoksi.

Venla Salmi & Karoliina Suonpää: Katsaus varhaisnuorten rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin 2012. OPTL:n verkkokatsauksia 33/2013, optula.om.fi .


Parisuhdeväkivalta 2012

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen parisuhdeväkivaltaa käsittelevä verkkokatsaus pohjautuu vuoden 2012 kansalliseen rikosuhritutkimukseen. Naiset olivat kokeneet miehiä yleisemmin parisuhteessa tapahtuvaa väkivaltaa sekä väkivallalla uhkaamista. Kuluneen vuoden aikana 4% naisista oli kokenut fyysistä väkivaltaa nykyisen parisuhdekumppaninsa taholta, kun miehillä vastaava osuus oli 2%. Naisista myös useampi ilmoitti, että oli saanut väkivallan seurauksena jonkin fyysisen vamman, kuten mustelman tai ruhjeen. Sekä miesten että naisten käsityksen mukaan väkivallan syitä olivat useimmiten mustasukkaisuus, pyrkimys nöyryyttää, rahariidat sekä kumppanin aggressiivinen humalatila. Tutkimuksessa havaittiin erilaisten väkivaltakokemusten kasautuvan. Parisuhdeväkivaltaa kokeneet henkilöt olivat muita useammin joutuneet myös muun väkivallan kohteeksi.

Petri Danielsson & Venla Salmi Suomalaisten kokema parisuhdeväkivalta 2012. Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. OPTL:n verkkokatsauksia 34/2013. optula.om.fi


Henkirikoskatsaus 2014

Vuonna 2013 poliisin tietoon tuli Tilastokeskuksen poliisitilaston ennakkotietojen mukaan 112 (+5 %) uhrin kuolemaan johtanutta tahallista väkivaltarikosta. Vaikka henkirikosten määrä vuonna 2013 kasvoikin edelliseen vuoteen verrattuna, oli se edelleenkin matala viime vuosikymmenten keskitasoon verrattuna.

Martti Lehti: Henkirikoskatsaus 2014. OPTL:n verkkokatsauksia 36/2014.optula.om.fi


Rikollisuuden syyt

Teos on yleiskatsaus nykykriminologian käsityksiin rikollisuuden syistä. Selitysmallit esitellään laaja-alaisesti ja tutkimusesimerkkeihin nojautuen. Kriminologian kehityksen suuret linjat peittyvät helposti kansainvälisen, artikkelimuodossa ilmestyvän tutkimuksen valtavan massan alle. Yleiskatsauksellisen synteesin muodostaminen on entistäkin tärkeämpää. Teos on tarkoitettu rikollisuuden syitä käsitteleväksi oppikirjaksi. Se soveltuu myös kriminologian selitysmallien käsikirjaksi kaikille, jotka tarvitsevat tietoa rikollisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Jokainen luku sisältää rikollisuuden ehkäisyn ja torjunnan näkökulman sekä lyhyen tiivistelmän tärkeimmistä näkökohdista.

Janne Kivivuori (2013). Rikollisuuden syyt. Uudistettu toinen laitos. Kustannusosakeyhtiö Nemo.


Sosiaalityö ja sosiaalinen tuki rikosseuraamusalalla

Uusi teos tuo merkittävän lisän rikosseuraamusalan sosiaalisesta ulottuvuudesta ja alan tulevaisuudesta käytävään kriminaalipoliittiseen keskusteluun. Kirja on ensimmäinen laaja katsaus suomalaisen rikosseuraamusalan monimuotoiseen sosiaalisen kenttään. Kirja koostuu 13 artikkelista, jotka kaikki on arvioitu tieteellisessä referee-menettelyssä. Sosiaali- ja rikosseuraamusalan yhteyksiä kartoittavat yleisartikkelit painottuvat organisatorisen, opillisen ja ammatillisen kehittymisen kuvaamiseen. Käytännön tason artikkelit haarautuvat monitahoisemmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi kuvauksiksi sosiaalialan kysymysten ilmenemisestä rikosseuraamusalan arjessa.

Sosiaalityö ja sosiaalinen tuki rikosseuraamusalalla (2014) Henrik Linderborg, Mari Suonio & Tytti Lassila (toim). Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2014, rikosseuraamus.fi


Tietoa ihmisoikeuksista

Ihmisoikeuksien käsikirja on yleistajuinen ja kattava esitys ihmisoikeuksista. Aihepiirin parhaiden asiantuntijoiden laatimassa teoksessa tarkastellaan esimerkiksi lasten, työntekijöiden, naisten, pakolaisten ja alkuperäiskansojen oikeuksia ja paneudutaan sotatilanteisiin, yritystoimintaan ja ympäristönsuojeluun liittyviin ihmisoikeuskysymyksiin. Kirjassa on viisi osaa: 1) ihmisoikeuksien historiallinen kehitys, 2) eri ihmisryhmien ihmisoikeuden, 3) ihmisoikeuksien seuranta ja valvonta kansainvälisesti sekä 4) Suomessa ja 5) ihmisoikeuksien tulevaisuuden haasteita. Kirjoittajia on parikymmentä. Käsikirja on tarkoitettu kaikille ihmisoikeuksista tietoa tarvitseville kuten eri alojen viranomaisille ja kansalaisjärjestöissä työskenteleville.

Ihmisoikeuksien käsikirja (2014) Timo Koivurova & Elina Pirjatanniemi (toim.). Tietosanoma.

Eduskunnan ihmisoikeuskeskus on selvittänyt ihmisoikeuskasvatuksen ja koulutuksen tilannetta. Selvityksen mukaan valtion ja kuntien viranhaltijoiden koulutus ja täydennyskoulutus on ihmisoikeuksien osalta puutteellista. Systemaattista perus- tai ihmisoikeuskoulutusta tarjotaan ainoastaan oikeushallinnon viranhaltijoille. Erityisen ohutta tai olematonta ihmisoikeuskoulutus on aluehallinnossa ja kuntatasolla. Selvityksessä esitetään useita parannusehdotuksia eri koulutussektoreille.

Ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus Suomessa (2014), ihmisoikeuskeskus.fi

 
Julkaistu 19.3.2014
Sivun alkuun |