Tiedonvaihtoa helpotettava perhesurmien ehkäisemiseksi

Perhesurmien ja -väkivallan ennaltaehkäisemiseen liittyvää viranomaisten välistä tiedonvaihtoa pitää helpottaa ja lainsäädäntöä selkeyttää. Esimerkiksi säädösten tulkintaongelmiin, niin tiedonsaannissa kuin tietojen luovuttamisessa, on puututtava. Lainsäädäntöä on kehitettävä mm. niin, että viranomaiset ja muut niihin rinnastettavat palveluntuottajat voivat tehdä ilmoituksen poliisille tai sosiaaliviranomaisille, salassapitosäännösten sitä estämättä, kun vakavan väkivallan uhka on ilmeinen. Tätä mieltä on sisäministeriön asettama työryhmä, joka selvitti viranomaisten välistä tiedonvaihtoa perhe- ja lapsensurmissa.

Lainsäädännön tulkinnanvaraisuudet liittyvät erityisesti poliisin salassa pidettävien tietojen saantiin rikoksen estämistilanteissa. Työryhmä ehdottaa, että nykyisiä viranomaisten erillislakien tiedonsaantia ja luovutusta koskevaa sääntelyä selkeytetään. Näin varmistetaan, ettei vakavan henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhan estämisen kannalta välttämättömiä tietoja jää poliisilta saamatta. Lisäksi on selvitettävä sosiaalihuollon asiakaslain ja lastensuojelulain tietojen luovuttamista koskevien säännösten mahdollisia tulkintaongelmia aiheuttavat päällekkäisyydet.

Työryhmän havaintojen mukaan kaikilla paikkakunnilla ei ole riittävästi käytössä esimerkiksi moniviranomais- tai moniammatillista yhteistyötä perheväkivallan ehkäisemiseksi. Epävarmuus säännösten sisällöstä voi johtaa pidättyväisyyteen tiedonvaihdossa silloinkin, kun siihen ei olisi aihetta. Osa tiedonvaihto-ongelmista liittyy myös yhteistyöperinteen tai osaamisen puutteeseen. Yleisellä tasolla tapahtuvassa moniviranomaisyhteistyössä tai kahdenvälisissä viranomaissuhteissa tiedonvaihto näyttää kuitenkin toimivan pääsääntöisesti kohtuullisesti tai jopa hyvin. Esimerkkejä tällaisesta työstä ovat mm. MARAK- ja Ankkuri-mallit.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän linjauksen mukaan työryhmän esitysten valmistelua jatketaan virkamiestyönä. -RK

 
Julkaistu 19.3.2014
Sivun alkuun |