Inka Jeskanen

Romaninaisvangit keskiössä

Ensimmäinen selvitys vankilassa olevista romaninaisista valmistui

Naisten vuoro on Romano Missio ry:n hallinnoima hanke, jossa romaninaisvankien tilannetta selvitettiin haastatteluilla ja kysymyslomakkeilla. Selvitykseen osallistui yhteensä 36 vankia noin kahden vuoden aikana. Teemahaastatteluita tehtiin 15 ja kysymyslomakkeisiin vastasi 21 naista. Selvityksessä tarkastellaan romaninaisvankien kokemuksia vankila-ajasta ja selvitetään avun tarvetta sekä avun hyödyntämistä. Selvityksen tarkoituksena on tehdä romaninaisvankien tilanne näkyväksi heidän omien kokemustensa kautta, jotta romaninaisvankien kohtaamat ongelmat voidaan tiedostaa ja niihin voidaan puuttua.

Romaninaisvangit edustavat vain pientä osaa koko romaniyhteisöstä ja ryhmää, joka on osittain syrjäytynyt myös romaniyhteisössä.


Romaninaisvangit nuoria, usein omaisuusrikoksista tuomittuja

Romaninaisena vankilassa -selvitykseen osallistuneet naiset olivat pääasiassa erilaisista omaisuusrikoksista tuomittuja nuoria. Yli puolet heistä oli alle 30-vuotiaita; kolmasosa sai ensimmäisen tuomionsa alle 20-vuotiaana ja kolmasosa 20─24-vuotiaana. Varsinkin omaisuusrikoksista saadut tuomiot olivat usein lyhyitä, mutta monille tuomioita oli kertynyt useita. Vankilan henkilökunnan esittämä huoli romaninaisvankien rikolliskierteestä näyttää aineiston pohjalta olevan todellinen.

Selvitykseen osallistuneet naiset nostivat itse rikostensa syyksi heikon taloudellisen tilanteen, asunnottomuuden, päihteiden käytön, ystäväpiirissä tehdyt rikokset ja elämäntyylin. Osa näki rikostensa taustalla myös pakkotilanteen tai rikollisiin tilanteisiin ajautumisen.


Tilannetta luonnehti ongelmien kasaantuminen

Selvityksen mukaan romaninaisvankien ongelmat eivät olleet erityisiä, vaan useimmiten kyse oli syrjäytymisestä ja ongelmien kasaantumisesta kuten muillakin vangeilla. Tämä näkyi heikkona taloudellisena tilanteena ja työttömyytenä. Osalla oli ongelmia myös päihteiden käytössä. Ongelmien kasaantumisesta tiettyihin perheisiin kertoo se, että lähes kaikilla selvitykseen osallistuneilla naisilla oli vankilassa olleita läheisiä.

Romaninaisvankien koulutustaso oli alhainen: 36 naisesta vain 14 oli suorittanut peruskoulun loppuun. Suurin osa jätti koulun kesken yhdeksännellä luokalla, mutta osalla koulunkäynti oli jäänyt jopa ala-asteelle. Aineiston 36 naisesta vain viidellä oli peruskoulun jälkeinen tutkinto. Naisilla oli ongelmia myös asunnon saannissa, ja he kokivat usein tarvitsevansa apua asunnon hankinnassa. Ennen vankeutta asunnottomia oli 25 % (n=9) ja haastatteluhetkellä 42 % (n=15).


Vankilakokemuksia

Romaninaisten kokivat, että avovankilassa romaninainen huomioidaan positiivisesti tai kohtelu on samanarvoista muiden vankien kanssa. Sen sijaan suljetuissa vankiloissa naiset kokivat osittain arkipäivän rasismia ja eriarvoisuutta erityisesti asioiden hoitamisessa. Rasismikokemukset liittyivät stereotypioiden käyttöön ja ryhmämäärittelyyn, jossa yhden romaninaisen teot yleistettiin kaikkia vankilassa olevia romaninaisia koskeviksi.

Naiset kokivat vankila-ajan pääasiassa rakentavana aikana, jolloin pysähdyttiin miettimään omaa elämää. Vankila-aikana romaninaiset kokivat erityisen tärkeänä muiden romaninaisten vertaistuen, yhteyksien pidon siviiliin ja hengellisyyden sekä mahdollisuuden ylläpitää romanikulttuuria.


Tarjotusta tuesta ei juuri hyötyä

Pääasiassa romaninaiset eivät kokeneet hyötyvänsä yhteiskunnan tukipalveluista. Tuen käyttämättömyyden taustalla oli ongelmat kommunikaatiossa avunantajien kanssa, luottamuksen puute yhteiskunnan palveluihin ja uskomus tuen auttamattomuudesta. Viimeksi mainittu liitettiin auttajien vähäiseen tietoon romanien elämästä. Osa ei puolestaan kokenut tarvitsevansa ulkopuolista apua ja joskus omaan tilanteeseen ei osattu hakea oikeanlaista apua.

Romaninaiset osallistuivat harvoin vankilan kuntouttaviin toimintoihin, kuten ryhmiin, ja erityisesti henkisen tuen saaminen vankilassa koettiin hankalaksi. Romaninaiset toivoivat muun muassa romanityötekijää tai "omaa" työntekijää, jonka kanssa asioita voitaisiin hoitaa. Vankila-ajan jälkeen apua tarvittiin muun muassa koulutuspaikan löytämisessä, työn- ja asunnon haussa ja virastoasioiden hoitamisessa.

Vankilan jälkeen naiset haaveilivat "tavallisesta" elämästä. Tähän kuuluivat asunto, lasten saaminen takaisin itselle joko sijoituksesta tai sukulaisten luota sekä koulutus- tai työpaikka.


Romaniyhteisö murroksessa?

[…] Tänä päivänä kun on vaan vanhemmat, siskot ja veljet ja lapset sakkina. Suurempi mustalaisyhteisöllisyys on mennyttä. (Naisvanki Vanaja)

Romaniyhteisö on nähty perinteisesti tiiviinä, ja se on tarjonnut osittaisen suojaverkon syrjäytymistä vastaan. Vankilassa olevat romaninaiset kokivat romaniyhteisön muuttuneen. Laajemman yhteisöllisyyden ja keskinäisen huolehtimisen katsottiin vähentyneen. Samalla yhteisön tukiverkoston ja sosiaalisen kontrollin voidaan katsoa heikentyneen. Vaikka romanien yhteisöllisyys elääkin osittain vielä vahvana, ei sillä voida korvata yhteiskunnan tarjoamaa apua.


Romanityöntekijälle tarve vankiloissa

Hankkeen taustalla oli vankeinhoidon huoli romaninaisvangeista. Siinä vankilassa oleville romaninaisille kehitettiin etnisen tausta huomioiva kuntouttava toimintamalli. Toiminta käsittää sekä yksilö- että ryhmätoimintaa. Ryhmämalli on nimeltään Voiva (voimaannuttava, identiteettiä vahvistava ja vaihtoehtoja tarjoava), ja se on hyväksytty hyväksi käytänteeksi Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmatyön ohjausryhmässä kesällä 2013.

Hankkeessa on osoitettu, että romaninaisvangit hyötyvät romanitaustaisesta työntekijästä. Romaninaisvankien tukemisessa on ennen kaikkea tärkeää ymmärtää romaninaisten elämää. Romanityöntekijä toimii lisäksi roolimallina vangeille ja konsultointiapuna vankilan henkilökunnalle lisäten monikulttuurista työotetta vankilan arjessa.

Naisten vuoro on nelivuotinen Romano Missio ry:n hallinnoima ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama (2010−2013) romaninaisvankien kuntoutuksen kehittämishanke. Sille on myönnetty jatkorahoitus vuodelle 2014.

Inka Jeskanen: Romaninaisena vankilassa -selvitys. Rikosseuraamuslaitoksen monisteita 1/2014. www.rikosseuraamus.fi .

Kirjoittaja työskentelee projektikoordinaattorina Naisten vuoro -hankkeessa.

 
Julkaistu 19.3.2014
Sivun alkuun |