Riikka Kostiainen

Parempaa vuorovaikutusta kansalaisten kanssa

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana oikeusministeriön kansliapäällikkö Tiina Astola. Hän uskoo, että uudet välineet tulevat parantamaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia lainsäädäntöön. Erityisen paljon hän odottaa keväällä avattavalta lausuntopalaute.fi-palvelulta. Ministeriön ajankohtaisena huolena on varmistaa oikeusturvan toteutuminen taloudellisesti vaikeassa tilanteessa.

Oikeusministeriön kansliapäällikön Tiina Astolan työtausta on yksityisoikeuden puolella, joten kriminaalipolitiikan asioihin hän on perehtynyt vasta kansliapäällikön tehtävän myötä vuodesta 2007 alkaen. Hän on ollut vaikuttunut suomalaisen kriminaalipolitiikan viime vuosikymmenten tarinasta. Vankilukua on voitu olennaisesti pudottaa ilman että rikollisuus on lisääntynyt ja tuloksena on ollut matalan rikollisuuden taso ja kohtuullisen matala vankitaso.

– On ollut hienoa katsoa esimerkiksi Rikosseuraamuslaitoksen työtä, jossa aidosti yritetään miettiä rikosseuraamusjärjestelmän hyötyä. Työstä on saatu mittausten mukaan myös tuloksia, esimerkiksi uusintarikollisuusluvut ovat olleet pienessä laskussa.

Kriminaalipolitiikan menestystarinaa kuitenkin koetellaan eri suunnista. Astolan mukaan yksi näkökohta on toimintaympäristön muuttuminen, esimerkiksi uudet tavat toimia tietoverkoissa. Eri tahoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, toimiiko rikosvastuujärjestelmämme kunnolla muuttuvassa maailmassa.

Toiseksi haasteeksi Astola nostaa EU:n. Rikosoikeudellinen lainvalmistelu muuttui olennaisesti WTC-tornien kaatumisen jälkeen. Aiemmin oikeusministeriössä oli ajateltu, etteivät EU-asiat tulisi koskettamaan kovin paljon rikos- ja prosessipuolta, mutta kävi aivan päinvastoin. Esimerkiksi terrorismiasiat ovat tulleet Suomen lainsäädäntöön EU:n kautta ainakin nopeammin kuin muutoin olisivat tulleet. Tällä hetkellä EU:ssa mietitään oikeudenalan kehittämistä Tukholman ohjelman päättymisen jälkeen. Suomen intressi on vaikuttaa EU:ssa erityisesti siihen, että huolehdittaisiin jo olemassa olevien rikosoikeuden instrumenttien täytäntöönpanosta.. Lisäksi Suomi pyrkii tähdentämään rikoslain viimesijaisuutta ja vastustaa rangaistusasteikkojen asettamista.

Kolmas ongelma kriminaalipolitiikan johdonmukaisessa toteuttamisessa on se, että painetta tulee yksittäisistä asioista, ja tässä media on voimakas katalysaattori. Rangaistustasojen korottamisesta tulee melko usein vaatimuksia yksittäisten tapahtumien perusteella. Tällöin on iso vastuu järjestelmän kokonaisuuden kunnossa pitämisestä.

– Esimerkiksi seksuaalirikokset herättävät lehdistössä paljon keskustelua ja myös tunteita. Meille olisi tärkeätä se, että asiasta olisi tutkittua tietoa. Tiedon avulla asioista voidaan keskustella. Joskus tällaiset yksittäiset asiat voivat tietenkin herättää tekemään tarpeellisia korjauksia.


Oikeushoidon uudistamisohjelman hankkeet etenevät

Kaikkialla valtionhallinnossa on käynnissä laajoja uudistuksia. Valtiontalouden heikentyminen vaikuttaa myös oikeusministeriön toimintaan. Kansliapäällikkö Astola huomauttaa, että ministeriöltä on jo leikattu runsaasti rahaa ja asetettu erilaisia velvoitteita, ja lisäsäästöjä voi seurata kevään kehysriihestä. Ministeriön yksi yritys vaikuttaa itse asioihin ja kehittää toimintaansa on ollut oikeudenhoidon uudistamisohjelman tekeminen.

– Vaikka sitä on moitittu säästöohjelmaksi ja tämä kategorisointi näkyi lausuntokierroksellakin, yksittäisistä hankkeista on saatu yllättävän positiivista palautetta. Kaikkein kriittisimmin suhtauduttiin rakennemuutoksiin, esimerkiksi ehdotukseen vähentää käräjäoikeuksien määrä puoleen eli noin viiteentoista, hän kertoo.

– Käytännön asioihin sitä vastoin suhtauduttiin myönteisesti. Ohjelmassa oli paljon asioita, jotka liittyivät tuomioistuinten toimintaan ja joustavuuteen sekä käsittelyketjujen lyhentämiseen. Niistä on jo useita hallituksen esityksiä valmisteilla, esimerkiksi jatkokäsittelyluvan soveltamisalan laajentamisestavalmistui juuri työryhmämietintö. Siinä ehdotetaan, että kaikista asioista voi edelleen valittaa hovioikeuteen, mutta täysimääräiseen käsittelyyn päätyy aikaisempaa pienempi osa. Ajatuksena on saada resurssit kohdistettua niihin asioihin, joissa on joko oikeudellinen tai asianomistajan kannalta suuri oikeusturvaintressi.

Asioiden määrän vähentäminen tuomioistuimessa sai siis kannatusta – mutta oikeusturvaa vähentämättä. Astolan mukaan iso kysymys onkin, miten muutokset pystytään tekemään niin, että kansalaiset saavat oikeusturvaa, vaikka kaikki asiat eivät voi kulkea kaikkien oikeusasteiden läpi. Jotkut tahot lähtivät lausunnossaan siitä, että ensin pitäisi pystyä määrittelemään oikeusturva. Astola ei näe oikeusturvan määrittelyä abstraktilla tasolla mahdolliseksi. Ennemminkin oikeusturva on arvioitava kussakin mietinnän kohteessa erikseen. Hän muistuttaa tunnetusta seikasta, että jos oikeusturvaa saa liian myöhään, se ei ole enää oikeusturvaa

– Alkuvuonna Brysselissä pidetyssä oikeusalan konferenssissa esitettiin myös näkemys, että jos kaikista asioista pääsee helposti tuomioistuimeen ja kun tuomioistuimet tekevät keskimääräisesti hyvää työtä, tuomioistuimet tukehtuvat eikä sitten kukaan saa oikeusturvaa. Koko ajan joudutaan tasapainottelemaan siinä, missä asioita käsitellään. Oikeudenhoidon uudistamisohjelmassa lähdetään siitä, että asiat pitäisi ratkaista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Sen takia ryhdymme katsomaan myös oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua.


Kansalaisten vaikuttamista edistetään uusilla välineillä

Rikoslainsäädännössä on takana suuri kokonaisuudistus. Tällä hetkellä oikeusministeriössä on valmisteilla seksuaaliasioita koskevaa lainsäädäntöä, esimerkiksi seksin ostajan vastuu tilanteessa, jossa hänen pitäisi ymmärtää, että on kysymys parituksesta tai ihmiskaupasta. Seuraamusjärjestelmän puolella eduskunnan käsittelyyn on menossa vankeuslakipaketti, jossa tarkistetaan ja päivitetään useita yksityiskohtia. Toinen suuri työ on yhdyskuntaseuraamusten kokonaislaki. Sakonmuunnoista on lähiaikoina tulossa hallituksenesityksen luonnos, joka lähtee lausunnolle. Rikoksenuhrien tukijärjestelmiä parantamisesta on käynnissä iso pohdinta. Toimikunta on äskettäin ehdottanut rikosuhrimaksua, joka kerättäisiin rikokseen syyllistyneiltä. Lisäksi eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan syyteneuvottelu, joka on periaatteellisesti erittäin tärkeä, Astola luettelee ajankohtaisia lainsäädäntöasioita.

Yksi yleinen periaate lainvalmistelun kehittämisessä on viime aikoina ollut kansalaisten, järjestöjen ja muiden sidosryhmien vaikutusmahdollisuuksien parantaminen. Sidosryhmien kuulemisen ja osallistumisen kautta valmistelijat ja päätöksentekijät saavat asiantuntija- ja kokemustietoa sekä näkemyksiä valmisteilla olevan asian vaikutuksista eri kohderyhmiin.

– Ministeriöt osaavat aika hyvin perinteiset keinot, työryhmät ja lausuntokierrokset, mutta uudempaa tapaa toimia vielä harjoitellaan. Keväällä on tulossa uusi väline: lausuntopalautteen antaminen sähköisessä muodossa. Aikaisemminkin on toki ollut niin, että jos joku on halunnut lähettää lausunnon jostakin asiasta, se on luettu ja otettu osaksi valmistelumateriaalia. Sähköisen välineen kautta vaikutusmahdollisuudet kuitenkin varmasti paranevat, Astola arvioi.

– Yksi ongelma aidosti ovat resurssit. Jos palautteen määrä räjähdysmäisesti kasvaa, tarvitaan resursseja sen analysointiin. Järjestelmien käyttöön liittyy vahvasti velvollisuus antaa tietoa. Ei voida pyytää vain lausumaan jostain asiasta, vaan täytyy tarjota myös materiaalia, jossa asiaa on jotenkin avattu. Jos tällainen sähköinen järjestelmä rakennetaan hyvin ja lausuntopyynnöissä pyydetään ottamaan kantaa tiettyihin kysymyksiin, palautteen käsittely helpottuu ja vaikuttamiseen oikeasti päästään.

Astola tietää, että kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet myös sitä, että lausuntoajat ovat liian lyhyitä. Ministeriön linjauksena on kuuden viikon lausuntoaika. Myös se harmittaa järjestöjä, että vaikuttaminen tapahtuu liian myöhäisessä vaiheessa.

– Varmaan sellaisessa vanhanaikaisessa lausuntokierroksessa, jossa kaikki tehdään aivan valmiiksi ja sitten pyydetään lausuntoja, on syytäkin kritiikkiin. Mutta meillä on esimerkiksi yhä enemmän hankkeita, joissa virkamies tekee arviomuistion, josta pyydetään lausuntoja. Siinä vaiheessahan yleensä voi vaikuttaa. Vasta sitten asetetaan työryhmä tai toimikunta valmistelemaan uudistusta.

Myös työryhmien edustukset saattavat silloin tällöin kuohuttaa järjestökenttää. Astolan mukaan usein on todella vaikeaa arvioida, mikä kenttä oikeastaan on, ketkä ovat etutahoja ja keitä asia voi kiinnostaa. Tähänkin hän uskoo uuden sähköisen järjestelmän tuovan helpotusta.

– Silloin ei ole kyse vain viranomaisen käsityksestä siitä, mitkä ovat oikeita tahoja lausumaan asiasta, vaan halu lausua tulee toiselta puolelta. Vaikeaa on silti arvioida sitä, kuinka suuri taustajoukko jonkun mielipiteen takana on, mutta minusta on tärkeää, että eri näkemykset tulevat esille, hän sanoo.

– Usein sellaiset asiat ovat vaikeita, joissa ei ole selviä intressitahoja. Voi ajatella, että rikosoikeuden, kriminaalipolitiikan ja perheoikeuden hankkeet ovat juuri tällaisia. Asiassa voi olla joitakin intressitahoja – joilla voi olla kovakin ääni – mutta on vaikea saada irti yleisempää näkemystä. Kansalaispalaute voi oikea vastaus, kun ei ole vaikka perinnönsaajien tai perinnönluovuttajien järjestöjä, mutta ihmisillä on käsityksiä, mitä pitäisi tehdä.

Uusia sähköisiä välineitä ovat myös kansalaisaloite ja kuntalaisaloite. Ensimmäinen mahdollisesti

lainsäädäntöön etenevä kansalaisaloite, tasa-arvoinen avioliitto, on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

– Vielä selvää, miten kansalaisaloitteen pohjalta lain tekeminen tapahtuu. Se voidaan tehdä joko eduskunnassa tai eduskunnasta tulee ponsi, että se täytyy tehdä ministeriössä. On poliittisesti jännittävää, miten siinä käy. Mutta aivan selvää on, että kansalaisaloitteella on suuri kannatus. Mielestäni on hienoa, että se tuo poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon asioita, jotka eivät sinne muuten nousisi. Tämä on tärkeää yhteiskunnan avoimuuden ja toimivuuden kannalta.


Vaikuttaminen kuuluu lainvalmisteluun

Kansalaisjärjestöt ja muut tahot pyrkivät vaikuttamaan lainsäädäntöön monin keinoin. Kansliapäällikkö Tiina Astola pitää "lobbausta" huonona sanana, koska sanaan tuntuu sisältyvän oletus, että se on epäasiallista, vaikka niin ei olisi.

– Itse näen lobbauksen eri etu- ja intressitahojen oikeutetuksi pyrkimykseksi saattaa valmistelijoiden ja päätöksentekijöiden tietoon näkemyksiään. Se on ehkä muuttunut, että on syntynyt yrityksiä, jotka ottavat lobattavakseen eri tahojen asioita. Ammattilobbareita on toki ollut ennenkin, esimerkiksi SAK ja EK ja muut etujärjestöt. Tärkeää on, että virkamiehen täytyy tietää oma vastuunsa.

Oikeusministeriöön otetaan vaikutusmielessä yhteyttä vaihtelevasti, Astola kertoo. Yksityisoikeuden puolella esimerkiksi osakeyhtiölaissa ja tällaisissa otetaan paljonkin yhteyttä, mutta rikosoikeuden puolella harvemmin ja pääasiallinen keskustelu käydään julkisuudessa. Amnesty on ottanut yhteyttä esimerkiksi raiskausasioissa ja sakonmuunnossa puolestaan yrittäjäjärjestöt ovat olleet liikkeellä. Lobbaamista ja vaikuttamista tapahtuu verkostoissa, kuten yritysturvallisuuden neuvottelukunnassa, mutta ministeriöön myös soitetaan tai lähetetään aloitteita joko ministerille tai virkamiehille. Usein menetellään niin, että aloite merkitään muistiin ja kun asiaa aletaan valmistella, se otetaan huomioon.

 
Julkaistu 19.3.2014
Sivun alkuun |