Juha Kääriäinen

Oikeusvaltio ja kansalaiset

Ei ole mikään uutinen, että elämme vaikeita aikoja sekä yksityisessä että julkisessa taloudessa. Julkiseen talouteen kohdistuu ankaria säästöpaineita ja vaaditaan toimintojen tehostamista. Säästötoimien kohteena ovat olleet ja tulevat olemaan myös oikeusvaltion instituutiot. Monella taholla on kysytty, kuinka kauan voimme säästää ilman että kansalaisten oikeusturva vaarantuu.

Eurostatin tilastojen mukaan oikeusvaltion instituutioihin kun poliisiin, syyttäjä- ja tuomioistuinlaitokseen tai vankiloihin käytettiin vuonna 2012 Euroopan maissa julkisia varoja keskimäärin noin 2 % bruttokansantuotteesta. Eniten rahaa kului Kroatiassa, Bulgariassa, Slovakiassa ja Britanniassa. Vähiten oikeusvaltion instituutioihin kului rahaa Pohjoismaissa, mukaan lukien Suomi. Tässä tapauksessa halvalla näyttää saavan myös hyvää: juuri Pohjoismaissa kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen ja poliisiin on hyvällä tasolla.

Mikä tällaisen yhtälön selittää? Uskallan väittää, että syitä on ainakin kaksi: sosiaalisia ristiriitoja ennaltaehkäisevä sosiaalipolitiikka ja toimiva kansalaisyhteiskunta. Siellä missä panostetaan sosiaalisiin tulonsiirtoihin ja julkisiin hyvinvointipalveluihin, tarvitaan formaaliin kontrolliin ja sanktioihin vähemmän rahaa kuin muualla. Vertailevat tutkimukset ovat lisäksi osoittaneet, että hyvinvointivaltio ja kansalaistoiminta kietoutuvat toisiinsa joidenkin mielestä yllättävällä tavalla. Hyvä julkinen sosiaaliturva ei suinkaan passivoi vaan päinvastoin aktivoi kansalaistoimintaan, vapaaehtoistyöhön ja muuhun epäviralliseen kanssakäymiseen. Kansalaistoiminta täydentää ja tehostaa julkista palvelujärjestelmää. On mahdollista, että oikeudellisten instituutioidemme hyvä hyötysuhde perustuu ainakin osittain samaan logiikkaan: kun kansalaiset luottavat järjestelmään, he toimivat ennaltaehkäisevästi ja yhteistyöhakuisesti.

Meillä on lukuisa määrä kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat nimenomaan julkisten oikeudellisten instituutioiden toimintaa täydentämällä ja tukemalla. Järjestöjen tehtäväkenttä on laaja ulottuen rikosten uhrien auttamisesta erilaisten riskiryhmien kuten päihdeongelmaisten ja vankilasta vapautuvien parissa tehtävään työhön. Lisäksi tulee muistaa, että kansalaisjärjestöillä on ollut suuri vaikutus siihen, millaiseksi rikosoikeus- ja seuraamusjärjestelmämme on viime vuosikymmenien aikana muotoutunut. Monien 1960- ja 70-luvuilla aktiivisesti toimineiden "yhdenasianliikkeiden" merkitys on edelleen huomattava. Haaste-lehden tässä numerossa tuomme esiin joitakin esimerkkejä suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja oikeusvaltion välisistä suhteista.

 
Julkaistu 19.3.2014
Sivun alkuun |