Regina Järg-Tärno

Onnistunut auttamistyö tekee itsensä tarpeettomaksi

Rikoksentorjuntaneuvoston Naapuriapu-työryhmä tutustui helmikuun kenttäpäivillään Tampereella vapaaehtoistyöhön, setlementtitoimintaan ja seurakuntien diakoniatyöhön. Kirkon diakoniatyön vahvuutena ovat maantieteellisen kattavuuden lisäksi rakenteet, resurssit, toimintatavat ja kontaktit sekä paikallisiin ihmisiin että toimijoihin.

Tamperelainen Mummon kammari on osa evankelisluterilaisten seurakuntien diakoniatyötä. Suomen ensimmäinen vapaaehtoistyönkeskus avattiin vuonna 1989. Toiminta perustuu ennen kaikkea ikäihmisten auttamiseen. Vapaaehtoistyössä ikä ei ole esteenä: toiminnassa on ollut mukana niin pieni vauva ilahduttamassa palvelutalon ikäihmisiä kuin yli 80-vuotias rouva auttamassa itseään nuorempia.

Toinen tamperelainen diakoniatyön muoto, jonka pyörittämisessä vapaaehtoisilla on tärkeä rooli, on Musta lammas. Se on tukipiste syrjäytyneille, asunnottomille ja päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiville ihmisille. Johtava diakoni Marko Ajanki näkee auttamisessa nykymuodossaan myös ongelmia. Toiminnalla ei haluttaisi ylläpitää yhteiskunnallisia ongelmia, ja joitakin toimintamuotoja on jouduttu tästä syystä muokkaamaan. Yhteiskunnallisten ongelmien ei myöskään saisi kaatua vapaaehtoistoimijoiden hoidettavaksi ja ensisijaisesti ihmiset pyritäänkin ohjaamaan kunnan palveluihin. Esimerkiksi ruokajonoissa on kohdattu ihmisiä, jotka ovat pudonneet kaikkien auttamisjärjestelmien ulkopuolelle.

Parasta olisi, jos vapaaehtoistoiminta tarjoaisi ns. aktivoivaa toimintaa apua tarvitseville – elämään sisältöä ja kannustaisi löytämään uusia mahdollisuuksia. Ihmisten ei pitäisi passivoitua autettaviksi vaan saada apua ongelmakierteestä ulospääsemiseen. Vaikeassa elämäntilanteessa oleva ihminen saattaa tarvita apua hyvinkin yksinkertaisiin elämänhallinnan ja asumisen asioihin. Tähän pitäisi kytkeä rinnalla kulkeminen. Aktivoivaa toimintaa edistetään pienimuotoisesti esimerkiksi Pispalan kirkon kahvilassa diakoni Pia Ojalahden johdolla. Siellä voidaan harjoitella yhdessä esimerkiksi lomakkeiden täyttämistä ja puhelimessa asiointia. Tarkoitus ei ole tehdä asioita kenenkään puolesta vaan kannustaa hoitamaan ne itse.

Kolmas tamperelainen, muillekin paikkakunnille jo levinnyt, vapaaehtoistoiminnan ilmiö on verkkopalvelu Suurella sydämellä (suurellasydamella.fi ). Palvelunkehittäjä diakoni Ilkka Kalmanlehdon mukaan tarkoitus on laajentua koko maan kattavaksi hyvän tekemisen verkostoksi. Palvelun avulla paikalliset avun tarvitsijat ja tarjoajat voivat löytää toinen toisensa.

Vapaaehtoistyön resurssit, tilanne ja tulevaisuus näyttävät monella tavalla hyviltä. Silti pysyy huoli – jonka Tampereen yliopiston professori Irene Roivainen ilmaisi työryhmälle – kuka ottaa vastuun ja tuottaa naapuriavun köyhien, huono-osaisten, syrjäytyneiden ja syrjäseutujen naapurustoissa?

Kirjoittaja on Naapuriapu-työryhmän sihteeri.

 
Julkaistu 19.3.2014
Sivun alkuun |