Susanna Särkkä

Musliminuorille lisää vapaa-ajan toimintaa

Islamilaista nuorisotyötä tehdään Suomessa vähän, koska rahaa ei juuri ole ja vapaaehtoiset uupuvat. Tarjolla olevaan vähään toimintaan osallistuvat lähinnä nuoret, jotka ovat jo hyvin sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Uskonnollisilla musliminuorilla on vaikeinta löytää paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Heille ei ole juuri mitään toimintaa tai edes kokoontumispaikkoja. Niinpä nämä nuoret saattavat eristäytyä omiksi ryhmikseen ja riski syrjäytyä kasvaa, Suomen islamilaisen neuvoston Sine ry:n varapuheenjohtaja ja tiedottaja Pia Jardi sanoo. Sine on 25 islamilaisen järjestön ja yhteisön katto-organisaatio. Leipätyönään Jardi toimii Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastossa toimeentulotukien takaisinperijänä.

– Suomessa uskonnollisten yhteisöjen toimintaan ei saada avustuksia. Ongelmana on, että vaikka toiminta ei olisi uskonnollista, se mielletään sellaiseksi, Jardi sanoo.

Esimerkiksi musliminaisille ja tytöille on tästä syystä vähän omia uintivuoroja tai muita liikuntamahdollisuuksia. – Jos jotakin on tarjolla, ryhmät ovat heti aivan täynnä, eli kysyntää olisi.

Kuntien järjestämä toiminta ei aina sovi muslimeille. Uskovaiset musliminuoret eivät esimerkiksi halua mennä tai heidän vanhempansa eivät päästä heitä nuorisotaloille, koska nuorisotaloilla lapset ja nuoret voivat saada islamin oppien vastaisia vaikutteita. Islamin mukaan nuoria on kannustettava pidättäytymään esiaviollisista suhteista ja suomalaisilla nuorisotaloilla voidaan jakaa kondomeja.

– Pari vuotta sitten muslimiyhteisö oli repeämispisteessä nuorille suunnatusta Seta ry:n kampanjasta, jossa isoissa mainoskuvissa huivipäinen tyttö suuteli toista tyttöä. Näitä kuvia oli nuorisotaloilla. Sana kiersi tehokkaasti muslimiyhteisössä ja moni vanhempi kielsi lapsiltaan menon nuorisotaloille.


Määräaikaiset projektit epäilyttävät

Jardilla on omakohtaisia kokemuksia, kuinka suomalainen kulttuuri nuorisotyössä karkottaa muslimeita.

– Oma tyttäreni oli 12–13-vuotias, kun hän meni Tyttöjen talolle. Ohjaajat tiedustelivat tytöltä ensimmäiseksi, onko hänellä jo poikaystävää. Tyttäreni järkyttyi niin paljon, että ei enää ikinä halunnut mennä sinne. Uskovaisilla muslimitytöillä ei ole poikaystävää, heidän ensimmäinen suhteensa on avioliitto.

Yksi esimerkki hyvää tarkoittavasta, mutta kulttuuria ymmärtämättömästä hankkeesta oli Vantaalla järjestetty kotouttamiskurssi musiikin avulla.

– Mukaan ei saatu syvästi uskonnollisia nuoria, jotka kipeimmin kaipaisivat kotoutumista ja yhteiskuntaan integroitumista. Islam ei nimittäin salli musisointia eikä musiikin kuuntelua. Vain uskonnollinen musiikki hyväksytään ja musisointi omalla äänellä.

Jardi sanoo muutoinkin suhtautuvansa epäilevästi määräaikaisiin projekteihin, koska ne eivät useinkaan saa aikaan pysyvää muutosta. Ennemminkin pitäisi saada lisää musliminuorille sopivaa toimintaa jo olemassaoleviin kuntien ja järjestöjen palveluihin.

Jardin mukaan myös rahan puute on suuri este musliminuorten harrastuksille. Monilapsisissa muslimiperheissä ei ole usein varaa kustantaa lapsia vaikkapa yksityisiin naisten kuntokeskuksiin tai urheiluseuroihin.

– Evankelisluterilainen kirkko käyttää 300 miljoonaa euroa vuosittain lapsi- ja nuorisotyöhön. Islamilaisella yhteisöllä ei ole tähän käytettävissään euroakaan. Vapaaehtoisvoimin asioiden pyörittäminen käy voimille. Tiedän sen itsekin, koska vapaaehtoistyön ohella teen ansiotyötä ja olen seitsemän lapsen äiti, Jardi miettii.

Islamin eettisten sääntöjen mukaan toimiva nuorisotalo olisi Jardin mukaan hieno asia. – Tärkeää olisi, että sinne tulisi muitakin kuin musliminuoria. Ehkä monet ei-muslimivanhemmatkin arvostaisivat paikkaa, jonka arvopohja perustuisi islamiin ja missä kannustettaisiin nuoria pidättäytymään päihteistä ja esiaviollisista suhteista sekä huolehtimaan toisistaan.


On raskasta olla muuta kuin on

Muslimien parissa tehtävän nuorisotyön pitäisi kohdistua myös vanhempiin. – Suurimmat ongelmat syntyvät, kun lasten ja nuorten kotona vallitsevat ihan eri arvot kuin ulkopuolisessa yhteiskunnassa. Muslimivanhemmille puolestaan on usein mahdotonta ymmärtää lapsiaan, jotka käyttäytyvät suomalaisen normien mukaisesti, Pia Jardi sanoo.

Jardin mukaan muslimilapsi ja nuori käyttäytyy usein kotona mallikelpoisesti, mutta koulussa joskus huonosti. – Vanhemmilla ei ole keinoja ja tietämystä tukea lapsiaan ja nuoriaan. Koska kotoa saatu tuki puuttuu, lasten ja nuorten ongelmakäytös vain lisääntyy koulussa ja kodin ulkopuolisessa yhteiskunnassa.

Jardin mukaan muslimit voivat kokea suurta epäluuloa yhteisönsä ulkopuolisia kohtaan – osaksi tietämättömyyttään, osaksi syystäkin.

– Usein muslimien kohdalla kaikki leimataan uskonnosta johtuvaksi. Jos muslimivanhemmat eivät hyväksy 12–13-vuotiaan alkoholin käyttöä, sen sanotaan johtuvan uskonnollisesta fanatismista. Vaikka ei kai kovin moni maallinenkaan äiti ja isä halua varhaisteininsä juovan.

Jardin mukaan muslimien vetäminen mukaan yhteiskuntaan uskonnollisista yhteisöistään ei ole helppoa. – On aika mahdotonta sanoa muslimivanhemmille, että älkää kieltäkö lastanne kiroilemasta tai käyttämästä alkoholia, jotta tämä sopeutuisi paremmin yhteiskuntaan. Ristiriita kodin ja ulkopuolisen maailman välillä väsyttää myös nuoria. On raskasta olla koko ajan jotain muuta kuin on.

Jardin mukaan monissa muslimiperheissä pelätään viranomaisia ja sitä, että huonosti kodin ulkopuolella käyttäytyvä lapsi tai nuori otetaan huostaan. Tästä syystä perheet eristäytyvät ja syrjäytymiskierre voi vahvistua.

Jardi ehdottaa ratkaisuksi sovittelijoita. Sellaisiksi sopisivat islamilaisesta yhteisöstä tulevat valveutuneet henkilöt, jotka ymmärtäisivät kumpaakin puolta.

– Muslimiperheissä ongelmia aiheuttaa ennen kaikkea vanhempien omissa maissa opittu kasvatuskulttuuri, eivät alkoholi ja huumeet. Siksi olisi tärkeää, että sovittelija ymmärtäisi islamilaista uskontoa ja kulttuuria.

Jardin mukaan Diakonia-ammattikorkeakoulussa on suunnitteilla islamilaisten oppiaineiden kokonaisuus, jonka voi liitää sosionomin tai sairaanhoitajan koulutukseen.

– Tämä on erittäin hyvä aloite ja toteutuessaan se varmasti parantaa muslimien kotoutumista. Tosin muslimivanhempien pitäisi saada niin paljon itseluottamusta, että he pystyisivät kannustamaan jälkikasvuaan muullekin kuin hoitoalalle. Nythän suurin piirtein kaikista "mamuista" tehdään lähihoitajia. Suomalainen yhteiskunta hyötyisi, jos muslimeita saataisiin korkeakouluihin ja yliopistoihin ja he voisivat olla mukana rakentamasta maatamme ilman että heidän tarvitsisi luopua uskonnostaan.

 
Julkaistu 19.3.2014
Sivun alkuun |