Jukka-Pekka Takala

Miten parantaa työtään tekevien ihmisten turvallisuutta?

Rikoksentorjunta-palstalla käsitellään työssä kohdattavaa väkivaltaa ja sen uhkaa. Sisäisen turvallisuuden ohjelman yhtenä tavoitteena on varmistaa työtä tekevien ihmisten turvallisuus. Rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaosto on pitänyt esillä työssä kohdattavan väkivallan ehkäisyä. Jaoston syksyllä 2013 järjestämässä seminaarissa todettiin, että työssä koettavaa väkivaltaa on pyrittävä ehkäisemään samanaikaisesti monin keinoin.

Vuonna 2012 toteutetun kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan 4,4 prosenttia 15–74-vuotiaista suomalaisista oli vuoden aikana kokenut uhkailuja tai fyysistä väkivaltaa työpaikallaan tai työtehtävissään. Luvussa ovat mukana kaikki tekomuodot, fyysinen väkivalta kiinni tarttumisesta lyömiseen, potkimiseen ja aseen käyttämiseen. Huomattavasti useampi nainen kuin mies oli ollut työhön liittyvän väkivallan tai uhkailun kohteeksi. Naisista tämä osuus oli 5,4 prosenttia, miehistä 3,5 prosenttia. (Sirén ym. 2013)

Naisten väkivaltakokemusten yleisin tapahtumapaikka tämän tutkimuksen mukaan oli oma asunto, mutta työpaikka oli hyvä kakkonen. Miehillä työhön liittyvä väkivalta oli neljänneksi yleisin, julkisen paikan, ravintolan tai vastaavan ja oman asunnon jälkeen. Ikäryhmittäin työpaikkaväkivaltaa esiintyy eniten 25–54-vuotiaiden keskuudessa, kun taas muiden tapahtumapaikkojen kohdalla väkivaltaa kokeneiden osuus oli suurin 15–24-vuotiaiden ryhmässä.

Työpaikkaväkivalta oli usein toistuvaa. Noin kaksi kolmannesta työpaikkaväkivaltaa kokeneista joutui väkivallan tai uhkailun kohteeksi useammin kuin kerran, ja joka kymmenes peräti 10 kertaa tai useammin. Vuoden 2012 tutkimuksesta ei ole vielä käytettävissä analyysia siitä, missä määrin eri paikoissa koettu väkivalta mahdollisesti eroaa vakavuudeltaan. Aikaisempien uhrikyselyjen perusteella Heiskanen (2007) arvioi, että työssä kohdattu väkivalta on ollut keskimäärin lievempää kuin muu väkivalta.

Työssä kohdattava väkivalta ei jakaudu tasaisesti. Tietynlaiset tilannetekijät lisäävät väkivallan riskiä, kuten työskentely yksin, iltaisin tai yöllä sekä työskentely ennalta arvaamattomissa tilanteissa. Monissa tehtävissä tällaisia lisäriskejä ei voi kokonaan välttää, mutta yleensä niitä voidaan olennaisesti pienentää. Väkivallan riski on koholla esimerkiksi ammateissa, joissa joudutaan rajoittamaan asiakkaiden oikeuksia tai puuttumaan ihmisten käyttäytymiseen. Riskialttiita tehtäviä ovat järjestyksen ylläpito ja vartiointi, mutta myös monet terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaiset sekä myyjät kokevat usein väkivaltaa ja sen uhkaa.

Tuula Leinon (2013) tutkimuksen mukaan poliisit ja vartijat kokivat työssään väkivaltaa varsin usein. Hän raportoi tietoja laajaan satunnaisotokseen perustuvasta postikyselystä partiotyötä tekeville poliiseille ja yksityisen sektorin vartijoille. Näistä poliiseista lähes kaksi kolmesta (63 %) ja vartijoista runsas kolmannes (39 %) oli kohdannut henkistä väkivaltaa, kuten solvauksia ja uhkailuja, vähintään kerran kuussa. Samoin vähintään kuukausittain oli poliiseista lähes puolet (44 %) ja vartijoista noin joka seitsemäs joutunut fyysisen väkivallan kohteeksi. Kyse oli esimerkiksi lyönneistä, potkuista tai sitten painimisesta ja muista voimatoimista. Pullon, puukon, kirveen tai tuliaseen kaltaisella vaarallisella aseella heitä oli uhattu harvemmin, mutta silti varsin usein: vuoden aikana tällaisen uhan kohteeksi oli joutunut poliiseista joka viides (22 %) ja vartijoista joka seitsemäs (15 %).

Työpaikkaväkivallan esiintymistä voi tarkastella myös työpaikoittain. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen yritysuhritutkimuksen mukaan melkein joka toisessa (47 %) valintamyymälässä oli vuoden aikana ollut väkivaltatapauksia. Yhtä suuri osuus myös erikoismyymälöistä, joissa kaupattiin elintarvikkeita, juomia tai tupakkatuotteita, oli ollut väkivallan tapahtumapaikkana, mutta niissä väkivaltaa sattui vielä tiheämmin. Joka neljännessä (27 %) tällaisesta erikoismyymälästä oli väkivaltaa sattunut vuoden aikana useammin kuin 10 kertaa, kun vastaava osuus valintamyymälöissä ja tavarataloissa oli 12 %. (Salmi ym. 2011)


Lainsäädännöstä tilannearviointiin ja koulutukseen

Työssä kohdattavaa väkivaltaa ja sen haittoja voi pyrkiä periaatteessa vähentämään useilla keinoilla. Kyse voi olla lain kehittämisestä, sen paremmasta toimeenpanosta, systemaattisista riskikartoituksista, tilannetorjunnasta, koulutuksesta, väkivallan jälkihoidosta jne.

Esimerkki rikoslaista: vuonna 2011 tuli voimaa lievän pahoinpitelyn syyteoikeutta koskeva muutos, jolla pyrittiin tehostamaan puuttumista myös työssä kohdattuun väkivaltaan. Lievä pahoinpitely, joka kohdistuu henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi (eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan henkilöstöön), tuli virallisen syytteen alaiseksi. Sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaan tätä lainmuutosta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia väkivallan vähentämiseksi tehdään paremmin tunnetuksi. Ohjelman mukaan myös selvitetään mahdollisuus saattaa laiton uhkaus virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi.

Työturvallisuustoiminnan kehittämisessä on periaatteessa paljon mahdollisuuksia. Sen oikeudellinen perusta on vahva ja melko jäsentynyt, ja sitä toimeenpanevat ja valvovat vahvat organisaatiot. Näin työn uhkatilanteita ja vaaroja voidaan arvioida entistä paremmin ja niiden edellyttämiä toimia toteuttaa systemaattisemmin. Työturvallisuuslaki asettaa työnantajalle selviä velvoitteita väkivallan uhkaan puuttumiseksi. Jos työhön "liittyy ilmeinen väkivallan uhka, työ ja työolosuhteet on järjestettävä siten, että väkivallan uhka ja väkivaltatilanteet ehkäistään mahdollisuuksien mukaan ennakolta. Tällöin työpaikalla on oltava väkivallan torjumiseen tai rajoittamiseen tarvittavat asianmukaiset turvallisuusjärjestelyt tai -laitteet sekä mahdollisuus avun hälyttämiseen." Laki velvoittaa laatimaan tällaista työpaikkaa varten menettelytapaohjeet, joissa ennakolta kiinnitetään huomiota uhkaavien tilanteiden hallintaan ja toimintatapoihin, joilla väkivaltatilanteen vaikutukset työntekijän turvallisuuteen voidaan torjua tai rajoittaa.

Rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaoston syksyn 2013 seminaari käsitteli erityisesti työssä koetun väkivallan jälkihoitoa. Se on tärkeä osa väkivallan haittojen minimointia, mutta parhaimmillaan tukee myös tulevan väkivallan ehkäisyä. Teemaa syvennetään toukokuussa 2014 pidettävässä jatkoseminaarissa, jossa käsitellään kriisiterapia ja konkreettisia esimerkkitapauksia.


Työpaikan pääsykielto?

Sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaan selvitetään myös "keinot koko työpaikan henkilöstön suojaamiseksi toistuvilta saman tekijän aiheuttamilta rikoksilta ja häiriöiltä esimerkiksi lähestymiskiellon tyyppisellä menettelyllä." Eniten tässä yhteydessä on puhuttu myymälöistä ja vastaavista paikoista, vaikka tehtävä periaatteessa koskee kaikenlaisia työpaikkoja. Tämä selvitys on oikeusministeriössä käynnissä, enkä tässä ennakoi sen tuloksia lähestymiskiellon tapaisen menettelyn suhteen. Sen sijaan mainitsen olemassa olevia ja yksityisen turvallisuusalan lainsäädäntöuudistushankkeessa esille tulleita mahdollisuuksia suojata työpaikkojen henkilökuntaa tällaisissa tapauksissa.

Jo nykyisten lakien nojalla voidaan monissa, ellei useimmissa, uhkaavissa tilanteissa estää pääsy työpaikalle henkilöltä, joka on syyllistynyt siellä rikoksiin tai aiheuttanut häiriötä. Liikehuoneistoa suojaavat julkisrauhasäädökset. Omistaja tai haltija voi valita asiakkaansa, kunhan se ei tapahdu syrjintäkieltoa rikkomalla. Nykyisen yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain perusteluissa todetaan mm, että vartija voisi liikehuoneiston omistajan pyynnöstä estää useisiin näpistyksiin aiemmin syyllistyneen henkilön pääsyn liikehuoneistoon (Kerttula 2010). Sama pätenee varmaan henkilöön, joka on liikehuoneistossa syyllistynyt väkivaltarikoksiin, laittomiin uhkauksiin tai julkisrahan rikkomisiin.

Laki voisi kuitenkin olla selkeämpi. Ehdotuksessa yksityisen turvallisuusalan lainsäädännön uusimiseksi (Sisäministeriö 2013) ehdotetaankin muun muassa vartijoita koskeviin säädöksiin muutoksia, jotka selkeyttäisivät tilannetta. Uusi laki yksityisistä turvallisuuspalveluista antaisi vartijalle oikeuden estää henkilön pääsy vartioimisalueelle tai poistaa hänet sieltä, jos "henkilön voidaan hänen lausumiensa uhkausten tai muun käyttäytymisensä perusteella todennäköisin perustein epäillä syyllistyvän vartioimisalueella olevaan omaisuuteen tai toimeksiantajan tai tämän palveluksessa olevan henkilön henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaan rikokseen".

KIRJALLISUUS:
Heiskanen, Markku (2007) Violence at work in Finland; trends, contents, and prevention. Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Prevention, 8:1, 22–40.

Kerttula, Timo (2010) Vartijat ja järjestyksenvalvojat julkisen vallan käyttäjinä . Väitöskirja. Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta.

Leino, Tuula (2013) Work-related violence and its associations with psychological health: A study of Finnish police patrol officers and security guards. Research Reports 98, Finnish Institute of Occupational Health.

Salmi, Venla, Martti Lehti, and Anssi Keinänen (2011) Kauppa ja teollisuus rikosten kohteena : vuoden 2010 yritysuhritutkimuksen tuloksia. Helsinki: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 254.

Sirén, Reino & Petri Danielsson & Janne Kivivuori (2013) Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2012 . Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, verkkokatsauksia 28.

Sisäministeriö (2013) Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi yksityisistä turvallisuuspalveluista sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi .

 
Julkaistu 19.3.2014
Sivun alkuun |