Riikka Kostiainen

Marraskuun liikkeen perintö

Marraskuun liike oli kontrollipoliittinen yhdistys, joka toimi vuosina 1967–1972. Vankeuden käytön vähentämisen lisäksi liike oli edistämässä montaa sosiaalista uudistusta. Ilkka Taipale ja muut liikkeen veteraanit ovat pitäneet liikkeen teemoja esillä myöhemminkin.
Entinen kansanedustaja ja lääkäri Ilkka Taipale ironisoi, että hänellä on ikuisia ajatuksia. Vankien asiat, asunnottomuus ja köyhyysongelma ovat edelleen ratkaisematta, vaikka hän on puhunut nistä jo 40 vuotta.

Joukko sosiologeja, juristeja, kirjailijoita ja lääkäreitä perusti 7.11.1967 kontrollipoliittisen yhdistyksen ajamaan mm. vankien, mielisairaiden ja asunnottomien asiaa ja parantamaan heidän asemaansa. 1960-luvulla Suomen vankiluku oli nelinkertainen muihin Pohjoismaihin verrattuna, mielisairaaloissa oli 0,4% väestöstä ja juopumuspidätykset olivat kymmenkertaiset esimerkiksi Tanskaan verrattuna. Laitoskuri oli erittäin kova koulukoteja myöten ja asunnottomuus oli silmiinpistävää. Suomen juhliessa 50-vuotista itsenäisyyttään Marraskuun liike järjesti illanvieton asunnottomille alkoholisteille ja julkaisi 50-kohtaisen luettelon niistä epäkohdista, joita Suomen kontrollipolitiikassa tuolloin nähtiin olevan.

Liike perusti alakohtaisia työryhmiä, jotka järjestivät mielenosoituksia, kirjoittivat muistioita, toimittivat kirjoja, käynnistivät tutkimuksia ja perustivat varjokomiteoita. Lisäksi suunniteltiin valtion johtavien virkojen valtaamista – osin siinä onnistuenkin. Liikkeeseen osallistui myös kontrollivallan kohteena olevia, mutta suuri osa tuhannesta jäsenestä oli akateemisia nuoria. Marraskuun liike oli näkyvimpiä 1960-luvun ns. yhdenasian liikkeistä. Se päätettiin lopettaa vuonna 1972, kun katsottiin, että se oli täyttänyt tehtävänsä ja muuttanut mielipiteiden suuntaa. Silloin liikkeen tilalle oli jo syntynyt monia järjestöjä kuten Mielenterveyden Keskusliitto, Varusmiesliitto ja SETA. Myöhemmin syntyivät Y-säätiö ja Vailla vakinaista asuntoa hoitamaan asunnottomien asioita sekä erilaisia päihdealan järjestöjä. Vankien järjestäytyminen on ollut heikompaa, mutta heidän kanssaan työskentelevät nykyään mm. Vankien omaiset, KRITS ja KRIS.


Tempauksia kymmenen vuoden välein

Ensimmäisen kerran liikkeen entiset aktiivit arvioivat liikkeen vaikutusta 30 vuotta sen perustamisen jälkeen 1997. Ilkka Taipale, Klaus Mäkelä ja muutamat muut etsivät yhteiskunnan pohjimmaista porukkaa, jonka eteen pitäisi vielä tehdä töitä. Silloin päädyttiin järjestämään Somaliliiton kanssa Somalian itsenäisyyspäivän juhla Säätytalolle. Taipale kertoo, ettei yksikään ministeri uskaltanut tulla paikalle, mutta monen mielestä tapahtumalla oli ratkaiseva vaikutus yhteiskunnan ilmapiirin muutokselle. Lisäksi liikkeen syntymän kunniaksi julkaistiin kirja "Jotain sellaista radikaalia aikoinaan", jossa esitetään kymmenkunta puheenvuoroa kriminaalipolitiikasta Marraskuun liikkeen jälkeen.

Taipale kertoo, että liikkeen 40-vuotispäivänä alimmaksi porukaksi todettiin edelleen vangit. Tällä kertaa Tapio Lappi-Seppälä suostuteltiin julkaisemaan uudelleen artikkelinsa rangaistuskäytännön hinnasta symbolisesti Suomen 90-vuotisitsenäisyyspäivänä. Marraskuun liikkeen veteraanien haaveena oli, että vuonna 2000 olisi ollut 2000 vankia, joista 200:n arvioitiin sinne kuuluvan. Alimmillaan vankiluku oli vuonna 1999 reilut 2700, mutta sen jälkeen vankiluku pahimmillaan nousi 3900:aan vuonna 2005. Tänä päivänä vankiluku on noin 3200. Vankiloista vapaudutaan edelleen asunnottomina, työttöminä ja köyhinä.

Marraskuun liike täyttää 50 vuotta syksyllä 2017 ja sitä varten liikkeen veteraaneilla on jo suunnitelmia. Yksi ajatus on tehdä esitys jonkinlaisesta armahduslaista Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi, Taipale kertoo.

– Yleensä tällaisina juhlavuosina on otettu huomioon myös heikoimmassa asemassa olevat. Kun Suomi täytti 50 vuotta, presidentti Kekkonen antoi armahduslain. Silloin vangit vapautuivat valitettavasti suoraan asunnottomaksi, joten tällä kertaa täytyy ensin järjestää asunnot ja puskurijärjestelmä.


Köyhyyttä vähennettävä

Keino vankien aseman parantamiseen on Ilkka Taipaleen mielestä köyhyyden vähentäminen ja yksin asuvien tilanteen parantaminen. Suomi on EU:n köyhyystilastoissa viidenneksi paras, mutta yhden hengen ruokakunnista – joita on 41% kaikista – Suomi on toiseksi heikoin Bulgarian jälkeen. Pohjoismaissa yksin asuvien määrä kasvaa nopeimmin.

– Suomessa on sodasta lähtien ajettu aktiivisesti perhepolitiikkaa ja jätetty yksinäisten asiat huomiotta. Yksinäisistä miehistä olen puhunut väitöskirjastani vuodesta -82 asti. Tämä tie on ollut hidas, joten olen ehdottanut yhteistyötä naisliikkeen kanssa, sillä suurin osa yksinasuvista on vanhoja naisia. Yksinasuvien sosiaalista asemaa selvittämään tarvitaan parlamentaarinen komitea, jossa kaikki puolueet olisivat mukana, Taipale painottaa.

Myös rangaistusmuotojen kehittäminen on tarpeen, joskin ns. pantarangaistus on ollut hyvä uudistus. Vankeinhoitoa ja jälkihuoltoa on parannettava ja rangaistusten käyttöä miettimistä, Taipale luettelee. Tästä esimerkiksi hän nostaa "huumemuulien" kovat tuomiot, joiden vaikuttavuutta huumekaupan vähentämisessä hän epäilee.

– Elättelen myös sellaista utopiaa, että YK:n yhteyteen voitaisiin perustaa maailmanlaajuinen järjestö tai taho, joka hoitaisi tavallisten vankien asiaa. Amnesty katsoo kidutusta, kuolemanrangaistusta ja vankiloiden kohtuuttomia oloja, kidutuksen vastainen komitea käy vankiloissa ja on olemassa kansainväliset vankien vähimmäisoikeussäännöt, mutta painopiste on vaikeimmissa tilanteissa. Yritän koota kaikki kiinnostuneet tahot pohtimaan, onko Suomella edellytyksiä järjestää kansainvälinen kokous, jossa voitaisiin keskustella tällaisen yhteistyöorganisaation perustamisesta.

Taipale kertoo, että maailmalta löytyy aktiivisuutta vankien asioiden parantamisessa. Yhdysvalloissa on juuri perustettu voittoa tavoittelematon rikosoikeuden uutispalvelu, jota vetää New York Timesin entinen palkittu toimituspäällikkö Bill Keller. El Salvadorissa tapot vähenivät yhdessä päivässä kolmannekseen, 15 päivittäisestä taposta viiteen, kun yhteiskunta kykeni sovittelemaan rikollisjärjestöjen kanssa ja kohentamaan vankilaoloja.


Vaikuttamiseen tarvitaan väline

Marraskuun liikkeen suurin välitön saavutus oli Ilkka Taipaleen mielestä asennemuutos ja vankiluvun olennainen vähentäminen. Hän korostaa, että vaikka hän on ollut näkyvä hahmo, asioita on aina tehty suurella joukolla. Marraskuun liike oli ystävyyssuhdeverkosto ja osa 60-luvun yhteiskunnallista aaltoa. Akateemista väkeä kiinnosti yhteiskunnallinen työ ja operatiivinen toiminta; ei ollut kyse vain teoreettisesta pohdiskelusta.

– Ehkä nykyään ihmisillä on jo niin hyvät oltavat, ettei hyväosaisten ole syytä liikehtiä huono-osaisten puolesta, hän hymähtää.

Toisaalta ainakin nuoremmassa polvessa sosiaalipolitiikan arvostus alkaa Taipaleen mukaan uudelleen lisääntyä. Sosiaalilääketiede kiinnostaa lääkäreitä ja on saatu aikaan esimerkiksi paperittomien klinikka. Myös yhteiskunnallinen arviointi on selvästi nousemassa ja julkaisutoimintaa on paljon. Ihmisillä riittää kiinnostusta ajaa yhteiskunnallisia asioita, jos siihen on sopiva väline, hän arvioi. Esimerkiksi perustamisensa jälkeen Y-säätiön kautta on saatu 6500 asuntoa. Puolueiden vähäistä aktiivisuutta huono-osaisten asioiden ajamisessa hän sen sijaan moittii.

Lähteitä:
Jotain sellaista radikaalia aikoinaan. Suomalaisen kontrollispolitiikan arviointia Marraskuun liikkeen täyttäessä 30 vuotta. Vankeinhoidon koulutuskeskus 1997.

Lappi-Seppälä, Tapio. Rangaistuskäytännön hinta. Tiede, taide ja köyhä kansa ry. 2007.

100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Taipale, Ilkka (toim.). Suomalaisen kirjallisuuden seura 2013.

 
Julkaistu 19.3.2014
Sivun alkuun |