Kati Nieminen

Kansalaisjärjestöt, kansalaistottelemattomuus ja aktivismi

Demokraattisissa yhteiskunnissa kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli yhteisön arvojen kanavoimisessa poliittiseen päätöksentekoon. Sama tehtävä on usein yhdistetty kansalaistottelemattomuuteen, jolta on tavallisesti edellytetty muun muassa avoimuutta, julkisuutta ja väkivallattomuutta. Aktivismilla, kuten tottelemattomuudella, on kuitenkin myös toisenlaisia muotoja, joiden poliittisiin viesteihin on syytä suhtautua avoimesti.

Suomalaiset tutkitusti asettavat lain noudattamisen henkilökohtaisen moraalin noudattamisen edelle. Oikeus ei kuitenkaan voi vastata kysymykseen siitä, mikä on oikein, tai miksi lakeja pitäisi noudattaa.

Moderneissa oikeusjärjestelmissä oikeus ja moraali erotetaan toisistaan, mutta samalla oikeuden legitiimisyyden perustaa on haettu yhteisön yhteisesti jakamasta arvopohjasta. Ajatellaan, että ideaalitilanteessa oikeus heijastaa oikeusyhteisön arvoja ja moraalisia kantoja, ja ansaitsee siksi tulla noudatetuksi. Demokraattisessa yhteiskunnassa poliittisen lainsäätämisprosessin voidaan ajatella oikeudellistavan yhteiskunnassa laajalti omaksuttuja arvovalintoja ja takaavan siten oikeuden hyväksyttävyyden.

Kansalaisjärjestöjen rooli demokraattisessa yhteiskunnassa on tärkeä ja tunnustettu, ja politiikan kannalta niiden yhtenä keskeisimpänä tehtävänä on juuri yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen joko suoraan tai välillisesti poliittisen päätöksentekoprosessin kautta. Voidaan siis ajatella, että kansalaisjärjestöt osaltaan huolehtivat myös oikeuden legitimaatiopohjasta. Järjestötoiminnan rooli erilaisten ruohonjuuritason intressien kanavoijana on Suomessa vakiintunut ja omaksuttu osaksi edustuksellista demokratiaa. Perinteisesti suomalainen kansalaisjärjestökenttä onkin ollut hyvin valtiokeskeistä.

Globalisaation ja poliittisen vallan pirstaloitumisen myötä perinteinen valtiokeskeinen kansalaisjärjestökenttä on saanut rinnalleen epämuodollisempia aktivismin muotoja, jotka nimenomaan haastavat ja kyseenalaistavat valtiosuuntautuneen yhteiskunnallisen toiminnan mielekkyyden ja tehokkuuden. Institutionaalisten yhdistystoiminnan ulkopuolella aktivismi irtisanoutuu salonkikelpoisesta konsensushakuisuudesta ja haastaa kansalaisjärjestöjen roolin poliittisen protestin kanavana.


Kansalaisjärjestöt ja kansalaistottelemattomuus

Kansalaistottelemattomuudesta on puhuttu viime vuosina tiuhaan, erityisesti eläin- ja ympäristöaktivistien toiminnan innoittamana.

Kansalaistottelemattomuus voi saada erilaisia muotoja. Se voi olla suoraa tai epäsuoraa riippuen siitä, kohdistuuko tottelemattomuus suoraan siihen normiin, jota toiminnalla kritisoidaan, vai välillisesti johonkin toiseen normiin. Kansalaistottelemattomuus erotetaan usein myös vakaumukseen perustuvasta kieltäytymisestä, jonka ajatellaan perustuvan yhteisöllisten arvojen sijaan yksilön omaan arvomaailmaan. Edelleen kansalaistottelemattomuus voidaan erottaa laittomasta suorasta toiminnasta, joka epäkohtiin reagoimisen ja epäsuoran vaikuttamisen sijaan aktiivisesti puuttuu ongelmallisiksi koettuihin asioihin.

Yhteistä kaikille tottelemattomuuden muodoille on se, että ainakin yksittäistapauksessa moraali asetetaan oikeuden noudattamisen edelle. Myöskään henkilökohtaisen edun tavoittelu ei kuulu tottelemattomuuteen.

Perinteisesti lainvastaisen kansalaistottelemattomuuden hyväksyttävyyden kriteereiksi on asetettu toiminnan viimesijaisuus, julkisuus, väkivallattomuus sekä valmius hyväksyä mahdolliset oikeudelliset seuraamukset. Esimerkiksi Greenpeacen toiminta noudattaa näitä periaatteita.

Voidaan ajatella, että vakiintunut kansalaisjärjestötoiminta ikään kuin legitimoi tietynlaisen tottelemattomuuden, ja institutionalisoi sen osaksi tunnustettuja yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotoja. Vaikka Sini Saarela ja muut Greenpeacen aktivistit saivat vastikään osakseen paljon paheksuntaa Venäjän lakien vastaisten toimintatapojen valitsemisesta, saivat he osakseen myös paljon hyväksyntää ja ihailua. Heidän toimintaansa kehysti Greenpeacen maailmanlaajuisesti tunnustettu asema riippumattomana ympäristöjärjestönä, eivätkä he siten näyttäytyneet kansainvälisessä mediassa yksittäisinä huligaaneina, vaikka syytteet heitä vastaan nostettiinkin nimenomaan huliganismista.

Kahden kuukauden tutkintavankeuden jälkeen Sini Saarela lopulta armahdettiin. Armahdusmahdollisuuden lisäksi oikeuteen voidaan luoda tiettyä joustovaraa poikkeuksellisten tilanteiden varalle. Suomessa esimerkiksi on pohdittu rikosoikeudellisten oikeuttamis- ja anteeksiantoperusteiden soveltumista kansalaistottelemattomuuteen. Oikeudellinen joustovara voi kyllä toimia varaventtiilinä kohtuuttomuuden välttämiseksi yksittäistapauksissa, mutta se ei poista oikeuteen mahdollisesti sisäänrakennettua epäoikeudenmukaisuutta. Tässä suhteessa Saarelan reaktion on paljonpuhuva: hän kommentoi armahdusta kiistäen koko tuomion oikeutuksen ja siten myös armahduksen mielekkyyden. Tällä tavoin hän itse asiassa paljasti juuri tämän oikeuden tekopyhän puolen.


Järjestötoiminnan kyseenalaistava tottelemattomuus

Siinä missä kansalaisjärjestöjen suojissa toteutettu kansalaisaktivismi ja toisinaan myös kansalaistottelemattomuus nähdään osana edustuksellista demokratiaa, yhteiskunnan institutionaalisiin rakenteisiin sitoutumattoman poliittisen kansalaisaktivismin puolestaan usein katsotaan uhkaavan yhteiskuntarauhaa.

Joskus tämän tyyppisen aktivismin poliittisuus kielletään kokonaan ja toiminta leimataan päättömäksi riehumiseksi ja mellakoinniksi vailla vakavasti otettavaa yhteiskunnallista viestiä. Viimeksi vuoden 2013 itsenäisyyspäivän virallisten juhlallisuuksien varjossa toteutettua Kiakkovierasjuhlaa kritisoitiin muun ohella siitä, että osallistujilla ei ollut esittää, eikä myöskään aikomusta esittää, yhdessä hiottua, poliittisille päättäjille suunnattua tavoiteohjelmaa.

Perinteisestä kansalaistottelemattomuuden ideaalista poikkeavia tottelemattomuuden muotoja ovat olleet esimerkiksi eläinaktivistien turkistarhoille ja eläinten tuotantolaitoksiin kohdistuneet aktivistien tempaukset, jotka on yleensä toteutettu ilman siteitä vakiintuneeseen järjestökenttään. Joitakin tapauksia lukuun ottamatta tekijät ovat toimineet nimettömästi ja pyrkineet välttämään kiinnijäämistä. Toiminnan tavoitteet ovat kuitenkin tunnistettavia: aktivistien tarkoituksena on toisaalta vaikuttaa suoraan havaitsemaansa epäkohtaan, toisaalta kommunikoida siitä muulle yhteiskunnalle ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Silloinkin, kun lainvastaisen aktivismin taustalla olevien päämäärien hyväksyttävyys sinänsä tunnustetaan, peräänkuulutetaan tyypillisesti perinteisten demokraattisten vaikuttamiskanavien käyttämistä suoran toiminnan sijaan. Vaikuttaakin siltä, että kansalaisjärjestöistä riippumaton tottelemattomuus ei saa osakseen samanlaista hyväksyntää kuin vakiintuneessa asemassa olevien järjestöjen helmoissa toteutettu tottelemattomuus. Joskus kansalaisjärjestöjen edustajat itsekin haluavat tehdä selvän pesäeron sellaisiin tottelemattomuuden muotoihin, jotka ovat saaneet osakseen kantaa anarkismin ja mellakoinnin leimaa.


Tottelemattomuus kommunikaationa

Kansalaistottelemattomuuden keskeisimpänä piirteenä on tavallisesti pidetty kommunikaatiota: tottelemattomat pyrkivät herättämään keskustelua jostakin yhteiskunnalliseksi epäkohdaksi kokemastaan seikasta. Filosofi John Rawls on edellyttänyt, että tottelematon puhuttelee toiminnallaan oman yhteisönsä enemmistön oikeudenmukaisuuskäsitystä. Tottelematon pyrkii vakuuttamaan muut siitä, että tiettyä normia tai käytäntöä olisi syytä muuttaa.

Vetoamalla yhteiskunnan enemmistön arvopohjaan tottelematon tavallaan osoittaa oman sitoutumisensa tuohon yhteisöön ja sen arvoihin. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna voitaisiin ajatella, että kansalaistottelemattomuudella on kansalaisjärjestötoiminnan kanssa yhteinen funktio yhteisön arvojen kommunikoijina poliittisen päätöksenteon suuntaan.

Entä jos tottelemattomuus pyrkii nimenomaan kyseenalaistamaan yhteisön enemmistön omaksumat arvot? Entä jos tottelematon ei osoitakaan sitoutumistaan valtiokeskeiseen yhteisöllisyyteen, vaan pyrkii toimimaan siitä riippumatta tai sitä vastaan? Entä jos tottelemattomuuden viesti on epäyhtenäinen ja monitulkintainen? Moraaliselta kannalta vastaus voi luonnollisesti olla hyväksyvä tai torjuva, mutta tottelemattomuuden kommunikatiivisen funktion kautta ajateltuna olisi yhteiskunnan kannalta lyhytnäköistä olla kuuntelematta myös tällaisen tottelemattomuuden viestiä ja torjua se keskenkasvuisena mellakointina.

Kati Nieminen tekee väitöskirjaa rikosoikeuden oppiaineessa Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa

Lähteet:
Lattunen, Tuija (2003): "Suomalainen kansalaisjärjestötoiminta – murroksia ja muutoksia". Saukkonen, Pasi (toim.) Suomen poliittinen järjestelmä. Verkkokirja, http://blogs.helsinki.fi/vol-spj/kansalaisjarjestot/suomalainen-kansalaisjarjestotoiminta/ .

Rawls, John (1991) [1971] "Definition and Justification of Civil Disobedience". Bedau, Hugo (toim.) Civil Disobedience in Focus. London & New York: Routledge.

YLE Uutiset (2014) "Suomalaiset: Laki ohittaa moraalin" (6.1.2014) http://yle.fi/uutiset/suomalaiset_laki_ohittaa_moraalin/7003899

 
Julkaistu 19.3.2014
Sivun alkuun |