Kristiina Kumpula

Järjestötoiminta lisää turvallisuutta

Vapaaehtoistyöhön kohdistuu paljon odotuksia ja toiveita.

Kuva: RodeoImages MF

Sanotaan, että yhteisöissä, joissa ihmisillä on tapana tervehtiä hieman tuntemattomiakin naapureita, tapahtuu vähemmän ilkivaltaa ja piittaamattomuutta yhteistä ympäristöä kohtaan kuin muissa. Tervehdys on minimalistisin hyvän tahdon yleismaailmallinen ilmaus vastaantulijaa kohtaan. Suopeus ja kunnioitus toisia kohtaan lisäävät luottamusta toisiin ihmisiin. Luottamus siihen, että tarvittaessa saa tukea lähimmäisiltä ja siihen, että asioista kannetaan yhdessä vastuuta, lisää turvallisuuden tunnetta.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat vahvistaneet sen, minkä monet vapaaehtoiset ovat käytännössä tienneetkin. Vapaaehtoinen toiminta yhteiseksi hyväksi vahvistaa myös tekijöidensä hyvinvointia. Tekemisen taustalla on pyyteetön halu tehdä asioita muiden kanssa ja muille. Vastalahjaksi se antaa voimia takaisin itselle ja tyydytystä siitä, että asioille voi tehdä jotain. Taustalla ei ole vain tekeminen vaan yhtä tärkeää on tunne sitä, että kuuluu itselle tärkeään arvoyhteisöön. Toiminnassa voi toteuttaa arvokkaita välittämisen, solidaarisuuden ja keskinäisen kunnioituksen arvoja. Pyyteettömyys kääntyy omaksi hyvinvoinniksi ja mahdollisuudeksi ottaa osaa yhteisen hyvän luomiseen. Hyvinvoinnin luo turvallisuutta ja turvallisuus on hyvinvoinnin perusedellytys.

Yli 130 000 Suomessa eri aloilla toimivien yhdistysten perustoiminta on erinomaista turvallisuustyötä. Ihmiset liittyvät järjestöihin eri syistä: verkottuakseen, saadakseen ystäviä, oppiakseen laittamaan terveellistä ruokaa, kyetäkseen elvyttämään ja antamaan ensiapua, löytääkseen samanmielisiä, olemaan mukana etsinnöissä, tukeakseen lapsiperheitä tai ehkäistäkseen mielenterveysongelmia, muutamia mainitakseni. Ne tarjoavat myös vaikuttamisen paikkoja, lisäävät osallisuuden mahdollisuuksia ja vahvistavat demokratiaa. Toiminta järjestöjen hallituksissa ja toimintaryhmissä kasvattaa johtamisen taitoja, kykyä innostaa ihmisiä ja taitoja kerätä resursseja toimintaan. Järjestötyön ammattilainenkaan ei osaa olla hämmästelemättä sitä asiantuntijuutta, joka järjestöissä kasvaa. Tämä asiantuntijuus on yhdistelmä arjen kokemusta, yhdessä etsittyjä ratkaisuvaihtoehtoja ja paikallisia kokeiluja.


Kriisitilanteissa luottamus koetuksella

Arvot ja luottamus joutuvat arvioitaviksi erityisesti kriisi- ja onnettomuustilanteissa. Kuinka yhteisön yhteenkuuluvuus ja kestävyys säilyvät vaikeissa tilanteissa? Kriiseissä juuri luottamus muihin ihmisiin ja instituutioihin joutuu koetukselle. Punaisen Ristin kokemus kriisi- ja katastrofitilanteissa on osoittanut, että paikallinen osaaminen ja toimintavalmius ovat aina ensisijaisia avun saamiseksi. Valtavissakin katastrofeissa ihmisten henkiinjäämisen kannalta keskeistä on, kuinka nopeasti he itse pystyvät itseään yhdessä auttamaan. Myös kriiseissä luottamus toisiin ja instituutioihin on ensisijaisen tärkeää. Nopeinkin kansainvälinen apu tulee jälkikäteen. Sen merkitys aineellisen avun lisäksi on toivon ylläpitämisessä. Se on merkki siitä, että onnettomuuden uhreja ei ole unohdettu. Myös jälleenrakennuksen kannalta on oleellisen tärkeää, miten yhteisössä oli varauduttu riskeihin ja onnettomuuksiin. Varautuminen tarkoittaa osaamista, toiminnan yhteensovittamista, sovittua työnjakoa ja harjaantuneisuutta tehdä yhdessä töitä. Tämä on myös kokemus viimeaikaisista onnettomuustilanteista Suomessa. Yhteistyö ja työnjako sujuivat parhaiten siellä, missä sektorirajat ylittäen yhteistyötä oli harjoiteltu ja mietitty etukäteen.

Kriisitilanteissa suomalaisilla järjestöillä on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) koordinaatiojärjestelmä. Puolisensataa sosiaali- ja pelastusalan järjestöä on Punaisen Ristin koordinoimana yhteen sovittanut pelastus- ja hälytystoimintansa viranomaisen avuksi. Halutessaan viranomaisella on yhden hälytysnumeron takana satoja eri järjestöjen koulutettuja vapaaehtoisia etsintöihin, muonitukseen, liikenteen ohjaukseen, henkiseen tukeen, ylipäätään ihmisten auttamiseen. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun oivallus perustuu siihen, että arjen taidot voidaan valmennuksella ja yhteensovittamisella muuntaa taidoksi toimia kriisi- ja onnettomuustilanteessa. Marttojen pennin venytystaito on muutettavissa muonitukseksi tai ystäväkurssi antaa edellytyksiä kuunnella onnettomuuksien uhrien ja heidän läheistensä kokemuksia. Järjestöjen ammattilaisten ja verkostojen turvin jäsenet oppivat uusia taitoja, saavat tietoa ja oppivat tekemään yhteistyötä keskenään ja viranomaisten apuna onnettomuustilanteissa. Yhdessä tekeminen ja yhteen kuuluminen on parhaimmillaan terveys- ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyä.


Vapaaehtoistyötä ei kannata välineellistää

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun kaltaisia yhteenliittymiä syntyy hiljalleen eri aloille. Kangertelevan yhteistoiminnan ja sektoroituneen toiminnan sijalle etsitään uusia yhteistoiminnan tapoja. Yhteiskunnan muutos ja vapaaehtoistoiminnan uudet muodot ovat lisänneet järjestöjen kiinnostusta yhteistoimintaan.

Järjestöjen on tulevaisuudessa mietittävä vielä tarkemmin, miten ne pystyisivät ottamaan mukaansa myös niitä ihmisiä, joille järjestötoiminta voisi antaa tarttumapinnan yhteiskuntaan. Järjestö- ja vapaaehtoistoiminta voi pahimmillaan vahvistaa osallisuuden epätasaista jakautumista aktiivisiin ja passiivisiin. Myös järjestöillä on vastuu siitä, että myös heikompiosaisten ääni kuuluu yhteiskunnassa. Osan ulkopuolisuus ja osattomuuden tunne vähentävät koko yhteisön yhteenkuuluvuutta.

Virkeät ja ajassa elävät järjestöt toimivat myös herätyskelloina: ne nostavat esille solmukohtia ja ongelmia ja useimmiten esittävät myös ratkaisuja esiin nostamiinsa ongelmiin. Järjestöillä on toiminnassaan erinomainen etulyöntiasema: ne toimivat lähellä ihmistä ja voivat tarvittaessa reagoida havaitsemiinsa ongelmiin välittömästi. Vapaaehtoistoiminnan kautta syntyy sellaista tietoa, jota ei viranomaistoiminnassa sen luonteen vuoksi voikaan syntyä. Tämä tieto voi olla tärkeää riskien arvioinnissa, viranomaistoiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa tai ennakoivien hiljaisten signaalien havainnoinnissa.

Joustavuus ja nopea päätöksenteko tekevät järjestöistä myös kriisi- ja onnettomuustilanteissa luotettavia yhteistyökumppaneita viranomaisille. Monilla järjestöillä on myös käytössään vapaaehtoisten lisäksi kriisitilanteita varten rahastoja ja välineistöä.

On vaikea edes arvioida, mitä järjestöjen työ hyvinvoinnin ja turvallisuuden vahvistamiseksi kansantaloudellisesti merkitsee. Opintotoiminnan keskusliitto teki yhdessä Ruralia instituutin kanssa arvion vapaaehtoistoimintaan sijoitetun investoinnin vaikutuksesta hyvinvointiin. Tutkimuksen mukaan yhden euron sijoitus vapaaehtoisten koulutukseen, tukeen ja valmennukseen toi yhteiskunnalle takaisin kuuden euron arvoisesti hyvinvointipalveluja.

Vapaaehtoistoimintaan kohdistuu valtavasti odotuksia ja toiveita. Hyvinvoinnin varmistaminen vaatii jokaisen omaa vastuuta omasta ja muiden elämästä. Vapaaehtoisuustoiminnan ainutlaatuisuus on sen omaehtoisuudessa ja arvosidonnaisuudessa. On ensiarvoisen tärkeää, että vapaaehtois- ja järjestötoiminta tunnistetaan ja sen toimijoita kuullaan. Mutta on samalla varottava vapaaehtoistoiminnan välineellistämistä. Vapaaehtoisuus on valtava voimavara ja luovuuden lähde, jos se saa myös kehittyä vapaaehtoisesti.

Kirjoittaja on Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri.

 
Julkaistu 19.3.2014
Sivun alkuun |