Riikka Kostiainen

Järjestöjen panos rikollisuuden ehkäisemisessä tärkeä

Haaste-lehti lähetti sähköpostikyselyn noin 15 erityyppiselle järjestölle tai keskusliitolle, jonka toiminta jollain tavoin sivuaa rikollisuuden ehkäisyä tai muita kriminaalipolitiikan tavoitteita. Vastaus saatiin kuudelta. Vastauksissa korostuu järjestöjen merkitys matalan kynnyksen palvelujen tarjoajana, nopeana reagoijana ja kentän viestien eteenpäin viejänä. Kansalaisjärjestöt toivoivat lisää taloudellista tukea ja aitoja vaikutusmahdollisuuksia.


Rikosuhripäivystys (RIKU)

1) Uhrin tukeminen ja neuvonta edesauttavat osaltaan rikollisuuden ehkäisyssä. Tavoitteenamme on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasiassa todistavan asemaa vaikuttamalla sekä tuottamalla tuki- ja neuvontapalveluita. Suurin osa asiakkaista on erilaisten väkivaltarikosten uhreja.

2) Seksuaalirikos- ja lähisuhdeväkivaltakysymyksissä uhrit ohjautuvat palveluihin hyvin, joskin pojat ja miehet uhrina tulisi tunnistaa paremmin. Katuväkivallan ja asuntomurtojen uhrien ohjaaminen palveluihin ontuu edelleen. Myös marginaalisimpien rikosten uhrien (esim. syrjintä ja ihmiskauppa) sekä rikosasian todistajien asemaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja lisätä peruspalvelujen asiantuntemusta näissä kysymyksissä. Kansalaisten eriarvoisuus suhteessa palveluihin näkyy. Haja-asutusalueilla palvelut akuutissa kriisissä olevalle rikoksen uhrille vaativat luovia toimintamalleja. Arjen työ osoittaa toistuvasti pieninä pidettyjä, mutta yksilön kannalta merkittäviä epäkohtia, esimerkiksi rikosasian käsittelyn pitkät kestoajat, uhrin tiedottaminen ja sensitiivinen kohtelu rikosprosessin eri vaiheissa, valtiokonttorin korvauskäytännöt ja niiden vaikutus toimeentulotukeen sekä rikoksen uhriksi joutuneen sairausloma-ajan palkkakysymykset.

3) RIKU on ollut mukana lainvalmistelun eri vaiheissa, aiheina esim. lähestymiskielto, lähisuhdeväkivalta, seksuaalirikokset, työpaikkaväkivalta ja rikosvahinkolain kokonaisuudistus. Asenteisiin vaikutetaan tarjoamalla maksuttomia koulutuksia rikoksen uhrin asemasta, sekä osallistumalla julkiseen keskusteluun. Palvelujen kautta olemme voineet edesauttaa asiakkaidemme selviytymistä ja esim. väkivaltakierteen katkaisua. Nuoria rikoksen uhreja on tavoitettu hyvin. Uusia toimintamalleja verkossa on chat-palvelu ja erilaiset kyselyt ja testit. RIKUssa luotua Visitor-toimintaa laajennetaan vähitellen. Sen myötä RIKUn työntekijät ovat tavoitettavissa säännöllisesti sellaisissa palveluissa, joissa uhrit tai rikosasian todistajat muutenkin asioivat – kuten poliisiasemat, tuomioistuimet ja turvakodit. Myös useiden RIKUn palvelupisteiden sijainti kriisikeskuksissa on toimiva rakenne.

4) Roolia tulisi vahvistaa paitsi tukemalla toimintaa taloudellisesti, myös tunnustamalla järjestöjen toiminta yhtenä varteenotettavana toimijana. Matalan kynnyksen palvelujen tarjoajana ja kehittäjänä järjestöillä on tärkeä rooli. Joustavan organisaatiorakenteemme myötä voimme reagoida nopeasti toimintaympäristön muutoksiin kehittämällä erilaisia toimintamalleja.

5) Nykyinen työnjako on pääosin hyvä. Organisoidulla ja ammatillisesti ohjatulla vapaaehtoistyöllä voidaan tehdä paljon. Järjestöjen merkityksestä kriminaalipolitiikassa on puhuttu paljon. Kun nämä puheet muuttuvat vielä enemmän arjen teoiksi, saadaan aikaan enemmän.


Ihmisoikeusliitto

1) Työmme keskeinen painopiste on yhdenvertaisuuden edistäminen ja syrjinnän ennaltaehkäisy. Tämä työ ehkäisee välillisesti myös rikollisuutta. Teemme suoraa asiakastyötä kolmessa hankkeessamme. KokoNainen-hankkeemme ennaltaehkäisee tyttöjen ympärileikkauksia Suomessa, Kitke! kunniaan liittyvää väkivaltaa ja romanihanke puolestaan keskittyy romanien syrjinnän ehkäisyyn, mukaan lukien sisäsyrjintä.

2) Olemme tehneet selvityksen esimerkiksi syrjinnän uhrien oikeusturvakeinoista. Syrjinnän ja viharikosten raportointiin liittyy Suomessa ongelmia. Yksi näistä on kyseisten rikosten aliraportointi. Poliisi ei tunnista näitä rikoksia riittävän hyvin, ja uhrin oikeusturvan toteutumisessa on selviä puutteita. Uhrien on muun muassa vaikea saada asiaansa eteenpäin ja löytää sopivaa valitusreittiä. Yksi keskeinen osa työtämme on haitallisten perinteiden, kuten tyttöjen ympärileikkauksen ja kunniaan liittyvän väkivallan, ehkäisy Suomessa. Valtion tulisi taata riittävät henkilöresurssit ja varat haitallisten perinteiden ja väkivallan vastaiseen työhön. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että viranomaiset tunnistaisivat haitalliset perinteet. Se ei voi olla yksi järjestöjen tehtävä.

3) Osallistumme ihmisoikeuksien kannalta keskeisiin politiikka- ja lainvalmisteluun joko istumalla valmistelutyöryhmässä tai lausuntoja antamalla. Joskus sitkeä vääntö tuottaa tuloksia, joskus ei. Työskentelemme monien sensitiivisten aiheiden, kuten kunniaan liittyvän väkivallan parissa, joissa asennemuutos vie vuosikymmeniä. KokoNainen-hankkeemme on ollut olemassa 12 vuotta ja nyt voimme nähdä selviä merkkejä asennemuutoksesta. Lisäksi olimme vahvasti mukana siinä, että Suomeen saatiin sosiaali- ja terveysministeriön alainen tyttöjen ympärileikkauksen ennaltaehkäisyn toimintaohjelma.

4) Kansalaisjärjestöjen tietoon tulee paljon yksittäisten ihmisten kokemuksia muun muassa syrjinnästä ja muusta mahdollisesti rikoksen tunnusmerkistön täyttävästä toiminnasta. Toivomme, että kansalaisjärjestöillä oleva ruohonjuuritason tieto otetaan huomioon päätöksenteossa ja että isolla työllä tehdyt syrjintätutkimukset kuluvat viranomaisten käsissä.

5) Valtion tulisi ottaa nykyistä enemmän vastuuta uhrien tukipalveluista, kuten ihmiskaupan uhrien auttamisesta ja turvakotipaikoista. Toivomme myös, että viranomaiset resurssoisivat riittävästi koulutusta esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoalan sekä turvallisuusalan henkilöstölle, jotta he tunnistaisivat nykyistä paremmin ihmisoikeusloukkaukset.


Setlementtiliitto

1) Setlementtityön ytimessä ovat dialogin ja vuorovaikutuksellisuuden lisääminen yhteiskunnassa, köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen työ, alue- ja lähidemokratiamallien rakentaminen sekä monikulttuurisen Suomen tasapainoinen rakentuminen. Onnistuessamme tässä uskomme ehkäisevämme rikollisuutta.

2) Olemme osana Rikosuhripäivystystä, siis uhrin asema ja sen parantaminen on yksi tavoite. Etnisten vähemmistöjen kohtaaman rasistisen väkivallan näkyväksi tekeminen ja siihen asenteilla vaikuttaminen on toinen. Yhteisöllisten toimintamallien rakentaminen huume- ja muille päihdekuntoutujille sekä nuorten syrjäytymisuhan alla olevien ihmisten tukeminen on kolmas. Tähän liittyy myös velka- ja talousneuvonta sekä sosiaalisen luototuksen kehittäminen. Luotamme ajatukseen, että kun kukaan ei häviä niin kaikki voittavat.

3) Yhteisöllisillä hoito- ja asumispalvelumalleillamme on saavutettu erittäin hyviä tuloksia, samoin paikkakunnilla joissa lähidemokratiamalleja on kehitetty ja käytetty, kuten kansalaisraati ja World Cafe. Setlementtiliikkeen laajamittainen kansalaistoiminta ja vapaaehtoistyö mahdollistavat etenkin työelämän ulkopuolella oleville ihmisille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnan elämään ja olla siinä osallisina.

4) Ehdottomasti kyllä. Sen ei kuitenkaan pitäisi näkyä suojautumisena muita vastaan tai kodinturvajoukkojen rakentamisena. Järjestötoiminta parhaimmillaan rakentaa osallisuuden ja kansalaisuuden yhteiskuntaa. Yhteiskunnassa kiinni oleva ja sen jäseneksi itsensä kokeva ihminen syyllistyy vähemmän todennäköisesti rikokseen kuin sen ulkopuoliseksi itsensä tunteva pettynyt ja vihainen ihminen.

5) Ilman muuta poliisitoiminta ja oikeuslaitos ovat viranomaisten vastuulla. Jos on kokemus siitä että poliisi ei toimi tai on kaukana, on löydettävä vastauksia viranomaistoimintaa kehittämällä – ei kodinturvajoukkoja tai vapaaehtoispohjalla toimivia apupoliiseja käyttämällä. Meidän pitäisi yhdessä katsoa, missä menee viranomaistoimintojen rajapinnat ja tunnistaa sellaisia prosesseja, joita vahvistamalla vähennämme rikollisuuden kasvupohjaa. Yhteisöllisyys, osallisuuden monet polut ja kaikkinainen ihmisten välisen kohtaamisen ja solidaarisuuden vahvistaminen ovat sellaisia. On luultavaa että viranomaistoimintojen taloudelliset resurssit eivät hevin lisäänny, mutta kansalaistoiminnan resurssi on oikein ymmärrettynä määrätön. Toivomme keskusteluyhteyttä ja kumppanuuden henkeä kansalaistoiminnan ja viranomaisten välille.


Aseman Lapset ry.

1) Aseman Lapset ry:llä eri toiminnoilla on useita yhtymäkohtia rikollisuuden ehkäisyyn. Jalkautuvan työn muodot, joita tehdään Löytävässä nuorisotyössä ja Walkers bussitoiminnassa, ennaltaehkäisevät katutasolla nuorten häiriökäyttäytymistä ja ilkivaltaa. Katusovittelulla puututaan konkreettisesti nuorten pikkutötöilyihin heitä itseään vastuuttavalla tavalla. Myös järjestön Friends-toiminta voidaan nähdä välineenä rikollisuuden ehkäisyyn. Friends-ohjelmassa lapset ja nuoret oppivat omien tunnetaitojensa käsittelyä, joka on itsessään toimii rikosoirehdintaa vähentävänä tekijänä.

2) Järjestön näkökulma painottaa yhteistyön merkitystä. Katutason työssä haastetaan toimijoita mukaan "pulpetin" takaa kohtaamaan nuoria heidän vapaa-ajallaan. Merkittävää on se, että olemme onnistuneet luomaan aidon käytännön tason yhteistyön kauppakeskuksiin ja siten saaneet elinkeinoelämän mukaan osaksi rikoksentorjuntatyötä.

3) Katutason työssämme näemme katuturvallisuuden konkreettisesti nuorten näkökulmasta. Uskoisin, että mm. viemällä kuntapäättäjiä turvallisuuskävelyille nuorten itsensä valitsemille reiteille, olemme osaltamme mahdollistaneet nuorten vaikuttamismahdollisuutta päätöksentekoon. Turvallisuuskävelyt ovat myös avartaneet kuntapäättäjille sitä, mitä heidän tekemänsä päätökset käytännössä tarkoittavat.

4) Ennaltaehkäisevässä kriminaalipolitiikassa on paljon sellaista kehittämistyötä, joka on tarkoituksenmukaista tehdä erilaisina kehittämishankkeina. Esimerkiksi Katusovittelu on juuri tällainen kehittämishanke, jossa tilaus ja kohde on niin pienissä tötöilyissä, että virallinen järjestelmä on siihen liian raskas. Kuitenkin varhaisessa vaiheessa rikoksilla oirehtimiseen puuttumisen on todettu oleman tehokkainta rikosten ennaltaehkäisyä.

5) Kansalaisjärjestöjen rooli on moninainen suhteessa julkiseen sektoriin. Järjestötoimijana olemme pystyneet hyvin vapaasti ja nopealla aikataululla reagoimaan toimintaympäristön ja palvelujen muutokseen. Eli räätälöimään uusia toimintamalleja ad hoc. Julkinen sektori tarvitsee järjestötoimintaa, joka reagoi heikkoihin signaaleihin ja vie tarvittaessa viestiä eteenpäin, mikäli jonkin ilmiön haltuunotto tarvitsee tuekseen esimerkiksi lainsäädäntöä. Viranomaissektori on ottanut työmme vakavasti ja tekee jatkuvasti hyvää yhteistyötä järjestömme kanssa. Järjestömme vapaaehtoistyö on aina ammatillisesti ohjattua, joka takaa laadukkaan palvelun ja aikaansa antavien vapaaehtoisten jaksamisen arvokkaassa työssään.


Helsinki Missio, Aggredi-hanke

1) Aggredi työskentelee kodin ulkopuolisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneiden asiakkaiden kanssa. Asiakkaat ohjautuvat lähes yksinomaan viranomaisten, kuten vankiloiden, poliisin ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen kautta. Keskeinen tavoite on kodin ulkopuoliseen väkivaltaan syyllistyneiden asiakkaiden kanssa tehtävien hoidollisten työmenetelmien kehittäminen. Yksilötasolla tavoitteena on asiakkaan väkivaltarikosten väheneminen tai niiden kokonaan loppuminen. Asiakkuutta määrittelevät rikoskriteerit ovat mm. pahoinpitelyt, henkirikokset, ryöstöt sekä näiden yritykset. Tämän lisäksi Aggredissa kehitetään toimintamallia sekä hoidollisia sisältöjä koulu- ja/tai joukkosurmaa suunnittelevien henkilöiden tavoittamiseksi ja auttamiseksi.

2) Nykyään puhuttaessa katuväkivallan tekijöistä huomio kiinnittyy usein rangaistusten koventamiseen. Yksi Aggredin tavoitteista on, että tekijätkin nähtäisiin ihmisinä, joita voidaan rankaisun lisäksi auttaa. On tärkeää, että väkivallan uhreja autetaan ja heidän oikeuksiaan parannetaan. Väkivallan tekijän auttaminen ei ole mielestämme kuitenkaan uhrilta pois. Täytyy muistaa, että väkivallan tekijän kanssa tehtävä työ on myös ennaltaehkäisevää uhrityötä. Kansainvälisetkin tutkimukset osoittavat, että rangaistusten pidentämisellä ei ole haluttua vaikutusta. Pitkät tuomiot ilman rikolliseen käyttäytymiseen vaikuttavia toimia pikemminkin lisäävät vankilaan takaisin palaamisen todennäköisyyttä.

3) Sisäministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristön mukaan Aggredi on esikuvallaan vaikuttanut poliittiseen päätöksentekoon, jonka merkittävimpänä saavutuksena on Sisäisen turvallisuuden ohjelmaan lisätty maininta, jossa myös vakaviin katuväkivaltarikoksiin syyllistyneiden ihmisten hoidollinen tarve tulisi huomioida valtakunnallisesti.

4) Järjestöjen roolia rikoksia ehkäisevinä ja kuntouttavina tahoina tulisi edelleen korostaa. Järjestöt olisi nähtävä laadukasta ja ammattimaista hoitoa tarjoavina, nopeasti yhteiskunnan eri ongelmiin tarttuvina sekä viranomaisten kanssa tasavertaisina yhteistyökumppaneina.

5) Viranomaisilla on oma selkeä roolinsa kontrollijärjestelmän ylläpitäjänä. Järjestöjen rooli kriminaalipolitiikan kentällä sen sijaan liittyy vahvasti rikosten tekijöiden kuntouttamiseen ja sitä kautta rikosten vähentämiseen. Järjestöjen puolueeton rooli mahdollistaa esimerkiksi Aggredissa laaja-alaisemman asiakkaan elämän pohdinnan ilman viranomaisvelvoitteen tuomia valvonta- tai ilmoitusvelvollisuuksia.


Sininauhaliitto

1) Sininauhaliitto toimii valtakunnallisella tasolla päihde- ja kriminaalipoliittisena vaikuttajana. Vaikuttamistyön painopisteenä on kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttaminen ja puolustaminen. Eriarvoisuuskehityksen myötä vaikuttamistyölle tarvetta on entistä enemmän. Järjestöt näkevät toimintansa tärkeäksi tavoitteeksi myös rikoskierteen katkaisemisen. Monet Sininauhaliiton jäsenjärjestöt ottavat vastaan koevapaudessa ja yhdyskuntapalvelussa olevia. Koevapauteen liittyy normaaliyhteiskuntaan valmistautumisen lisäksi myös kuntouttavaa työtoimintaa ja työharjoittelua. Koevapauden ja yhdyskuntapalvelun suorittaminen järjestöissä vähentävät laitosrangaistuksen tarvetta. Osa järjestötyöntekijöistä ja järjestöjen vapaaehtoisista tekee myös vankilakäyntejä. Niissä tärkeää on kontakti vankilan ulkopuolisiin ihmisiin. Joillakin jäsenjärjestöillä on päihteettömiä tukiasuntoja, jotka on varattu nimenomaan vankilasta vapautuville. Päiväkeskuksissa käy paljon päihteiden käyttäjiä, joista osalla on myös rikostaustaa. Kun he kokevat keskusten toiminnan ja yhteisön omakseen, se ehkäisee samalla rikollisuutta.

2) Valvottu koevapaus, jota toteutetaan järjestöjen yhteydessä, saa kiitosta osakseen. Yhdyskuntapalvelua taas jotkut jäsenjärjestöt kritisoivat rangaistuksenomaisuuden puutteesta, erityisesti koska sitä käytetään paljon rangaistuksena rattijuopumuksesta, mikä voi johtaa tämän rikoksen inflaatioon. Vankilasta vapautuvien jälkihoito ja tuki on riittämätön, jotta yhteiskuntaan uudelleen kiinnittyminen onnistuisi toivotulla tavalla. Vapauttamisohjelmissa pitäisi huomioida jokaisen yksilölliset tarpeet. Järjestöjen roolia jo ennen vapautumista voitaisiin tehostaa, mutta siihen tarvitaan taloudellista tukea; asia ei voi toimia pelkästään vapaaehtoispohjalta. Vapautumiseen tulee kehittää uusia tai käyttää muuten hyviksi koettuja keinoja. Vankiloissa olevien perheet ja perheelliset vangit tulee myös huomioida paremmin. Parhaillaan on käynnissä mm. isä-projekti, joka haluaa tukea vankilassa olevien isien vanhemmuutta. Kaiken kaikkiaan asennemuutosta yhteiskunnassa tarvitaan edelleen. Esimerkiksi jotkut kunnat osoittavat omilla toimillaan selvästi, ettei vapautuvia vankeja haluta paikkakunnalle. Vapautuvien vastaanottamiseen ei myöskään ole riittävästi tarjolla esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia. On myös huomattu, että asennemuutos vankilasta vapautuvia kohtaan pitää viedä kaikille tasoille. Myös järjestöjen omassa toimintaympäristössä ilmenee vääränlaista asennetta; ei haluta tunnustaa, että vapautunut on suorittanut rangaistuksensa, eikä vankilassa suoritettavan rangaistuksen vaihtoehtoja aina hyväksytä. Yhdyskuntapalvelun aseman vahvistaminen ja sen parempi tunnettavuus tarvitsisi keskustelua julkisella foorumilla. Nyt tätä rangaistusmuotoa ei pidetä riittävänä.

3) Yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa koemme vaikuttavamme lainsäädäntöön. Yksittäisten jäsenjärjestöjen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset ja varsinainen vaikutustyö tapahtuu keskusjärjestön kautta. Yksittäisenä toimintatapana, joskaan ei enää kovin uutena, vankilasta vapautuvien osalta haluamme mainita työtoiminnan tarjoaminen niille, joilla ei ole taustansa vuoksi mahdollisuutta päästä muualle. Osa järjestöistä on tehnyt vuosikausia työtä vankiloiden sisällä. Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen viesti vangeille on kristillisen vaihtoehdon tarjoaminen. Sille on tilausta ja se on myös tuottanut hyviä tuloksia yksilötasolla: uskoontulo on auttanut mm. yhteiskuntaan integroitumisessa.

4) Päihde- ja kriminaalipolitiikan yhtymäpintaa tulisi työstää laajemmin ja käydä yhteiskunnallista keskustelua. Ne liittyvät molemmat syrjäytymisen ytimeen ja kuuluvat valitettavan usein yhteen. Kansalaisjärjestöjen roolin vahvistaminen kriminaalipolitiikassa saa kannatusta. Kansalaisjärjestöillä on hyvät mahdollisuudet kohdata vankilasta vapautuvia ja vapautuneita. Osa heistä ei esimerkiksi halua tulla päiväkeskuksiin mm. leimautumisen pelon takia. Silloin järjestöistä voidaan tehdä kotikäyntejä. Ylipäätään korostamme tukihenkilöjärjestelmän merkitystä, vankiloissa tarvitaan kansalaisjärjestöjen läsnäoloa. Kentällä toimivien ääntä kannattaa kuulla. Järjestöihmisillä on paljon näkemystä ja arjen asiantuntemusta, jota tarvitaan erityisesti vapautumisen eri nivelkohdissa. Myös päihdetyöstä järjestöillä on huomattava kokemusosaaminen.

5) Nykyistä vastuujakoa pidämme melko hyvänä. Järjestöillä ja niiden vapaaehtoisilla on oma roolinsa vapautuneiden ja vielä vankilassa olevienkin auttajina. Keskusliiton kautta järjestöjä tulee kuulla nykyistä enemmän lainsäädäntövalmisteluissa. Paikallisille järjestöille saa mielellään jäädä ihmisen kohtaamisen tehtävä, tukihenkilötoiminta, päiväkeskuspalvelut, elämän hallinta ja uusien sisältöjen tarjoaminen, vertaistuki, evankeliumin vieminen ja sielunhoito. Järjestöjen harteille ei pidä sälyttää liian laajaa tehtäväkenttää. Nyt on olemassa hyvät perinteet ja yhteistyö vankeinhoidon kanssa koetaan hyväksi. Sitäkin olisi syytä pohtia, kuuluisiko vankilasta ulos saattaminen viranomaisille. Nyt se on järjestöjen vastuulla. Järjestöt voisivat ottaa enemmän roolia siinä, että vapautunut saa mielekästä tekemistä ja pysyttelee raittiina. Kunnat tulisi pakottaa ottamaan enemmän vastuuta vapautumisen puitteista. Myös työmahdollisuuksia tulisi löytyä kotikunnan kautta, kun nyt se pääasiassa jää järjestöjen huoleksi.

 
Julkaistu 19.3.2014
Sivun alkuun |