Liisa Riittinen

Vankien arviointi pohjautuu monen tieteenalan osaamiseen

Rikosseuraamuslaitoksen arviointikeskusten tehtävänä on tukea oikeusprosessia ja rangaistuksen täytäntöönpanoa. Tuomioistuimille avoseuraamusharkintaa varten annettavat lausunnot ja tutkintavankien sijoittelu esimerkiksi erillään pidon varmistamiseksi tukevat oikeusprosessia. Täytäntöönpanon tukeen sisältyvät vankien rangaistusajan suunnitelmat sekä vankiloihin sijoittaminen ja niiden käyttöasteen tasaaminen.

Vankeusrangaistus voidaan toteuttaa monella tavalla. Tuomioistuin voi muuttaa sen avoseuraamukseksi. Vankeusrangaistuksessa edetään tavallisesti yhä vapaampiin oloihin. Paljon avoimuutta sisältävään vankeusrangaistuksen toteutukseen voi kuulua ulkopuolista toimintaa, säännölliset poistumisluvat ja valvottu koevapaus ennen vapautumista. Suljetussa toteutuksessa vanki viettää koko vankeusajan suljetussa vankilassa eikä saa poistumislupia.

Koska rangaistuksen täytäntöönpanossa on laaja lakiin perustuva variointimahdollisuus, on laissa myös sitä koskevat säännökset. Vankeusprosessin kutakin vaihetta hoitaa se taho, jolla on juuri siinä vaiheessa asiantuntemusta. Rangaistusajan suunnitelmasta säädetään lailla ja säännöksiä on tarkennettu asetuksessa. Vankeuslaki kuvaa konkreettisesti vankien sijoittelun ja siirtämisen periaatteet. Arviointikeskukset käyttävät harkintavaltaansa sijoittelussa avoimen täytäntöönpanon strategian ohjaamina. Niiden työskentely onkin tehnyt mahdolliseksi aikaisempaa avoimemman täytäntöönpanon.

Rangaistuksen toteutus räätälöidään arvioinnin kautta. Arvioinnilla on merkittävä vaikutus yksilön oikeusasemaan, mikä asettaa sille erityisiä vaatimuksia. Lainsäätäjä on lähtenyt siitä, että arvioinnit tehdään laaja-alaisesti ja monipuolisin tietolähtein. Arviointien tulee perustua tieteellisesti päteviin ja luotettaviin menetelmiin, joiden käytössä työntekijöiltä vaaditaan hyvää soveltamiskykyä ja kykyä läpinäkyvään päättelyyn. Arviointikeskuksen työ perustuu hyvään teoreettisten lähtökohtien hallintaan ja menetelmien tuntemukseen yhdistettynä juridis-hallinnolliseen osaamiseen.

Rangaistusajan suunnitelman lähtökohtana on vankeuslain säännös, jonka mukaan täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan ja estämällä rikosten tekeminen vankeusaikana. Näitä tavoitteita voidaan pitää lähtökohtana myös avoseuraamuksissa, joita tuomittaessa vankeus muunnetaan yhdyskunnassa toteutettavaksi rangaistukseksi.

Rangaistusajan suunnitelma koskee vangin sijoittamista, toimintaa, valvottua koevapautta, vapauttamista ja poistumislupia. Se sisältää vankeusajan keskeiset tavoitteet, jotka johdetaan rikoksen uusimisriskille altistavista tekijöistä ja tekijöistä, joita vahvistamalla voidaan vaikuttaa lieventävästi uusimisriskiin ja joilla on suojaava merkitys. Suunnitelma on laadittava yhteistyössä vangin kanssa. Sen sisällössä otetaan huomioon rangaistusajan pituus, aikaisemmat vankeusrangaistukset, työ- ja toimintakyky sekä henkilöstä, rikollisuudesta ja hänen olosuhteistaan saadut tiedot. Näiden seikkojen perusteella ratkaistaan myös kussakin tilanteessa tarkoituksenmukainen arvioinnin laajuus.

Arvioinnin laatu varmistetaan

Arviointikeskusten työ on järjestetty moniammatillisten tiimien toiminnaksi. Työntekijät edustavat kriminologian luonteen mukaisesti eri tieteenaloja. Kukin on perehtynyt syvällisemmin joihinkin erityiskysymyksiin, esimerkiksi arviointimenetelmiin, perhe- ja lähiverkostotyöhön, rikoksen uusimisriskiä alentavaan ohjelmatyöhön, päihdetyöhön, turvallisuustyön erityiskysymyksiin sekä eri rikostyyppeihin, kuten väkivaltarikoksiin tai seksuaalirikoksiin. Arvioinnin laatua varmistetaan keskinäisillä konsultaatioilla, työnohjauksella ja mm. menetelmäkoulutuksella.

Arviointi on toteutettava luotettavalla ja objektiivisella tavalla, jotta päästään oikeudenmukaisiin johtopäätöksiin. Yksilön oikeuksien kannalta tärkeää on arviointimenetelmien avoin kuvaus. Menetelmien tulee tuottaa sama tulos arvioitsijasta riippumatta. Pelkästään haastatteluun ja siitä syntyvään käsitykseen perustuvan arvioinnin ennustearvo ei olisi sattumanvaraista arvausta parempi, mikä on osoitettu kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa. Ennusteiden parantamiseksi kehitettiin asiakirjatietoihin perustuvia standardoituja menetelmiä, joilla saadaan aikaan oikeampaan osuva ja objektiivisempi arviointi. Paras luotettavuus saavutetaan yhdistämällä monipuolisia tietolähteitä ja tieteellisesti perusteltuja arviointimenetelmiä työskentelytapoihin, jotka ottavat huomioon yksilöllisiä seikkoja ja henkilön oman näkemyksen tilanteestaan.

Tiedot kerätään useista eri lähteistä

Laajat hyvin kontrolloidut seurantatutkimukset ovat osoittaneet, että jotkut tekijät, kuten päihderiippuvuus, impulsiivisuus tai vihamieliset asenteet, altistavat rikolliselle käyttäytymiselle ja ylläpitävät sitä. Näitä tekijöitä on mahdollista tunnistaa yksilötasolla. Niihin kyetään vaikuttamaan niin, että rikoksen uusimisriski laskee. Tiedetään myös vastaavasti, että on olemassa tekijöitä, jotka helpottavat rikollisesta käyttäytymisestä pidättäytymistä, kuten kyky sitoutua kuntoutukselliseen toimintaan ja kyky tehdä yhteistyötä. Niitä on mahdollista vahvistaa. Arvioinnissa kaikista näistä tekijöistä hankitaan kokonaiskäsitys.

Rikosseuraamuslaitoksella on tietojärjestelmiä, jotka sisältävät tietoja yhdyskuntaseuraamuksista, vankeuksista ja turvallisuutta uhkaavasta käyttäytymisestä. Tietoja saadaan vangin suostumuksella muilta viranomaisilta, kuten tuomioistuimilta, poliisilta, sosiaali- terveys- ja opetusviranomaisilta. Eri aihekokonaisuuksia voidaan selvittää mm. tarkoitusta varten suunnatuilla kyselyillä tai testeillä. Uusimisriskin arviointiin käytetyillä strukturoiduilla menetelmillä on systemaattinen rakenne ja esittämistapa sekä yksiselitteinen vertailuasteikko. Yleistä uusimisriskiä arvioitaessa käytetään Suomen oloihin sovitettua ARAT-menetelmää ja seksuaalirikosten uusimisriskiä arvioitaessa kansainvälisestä menetelmästä suomennettua JRA-menetelmää. Turvallisuusriskien kuvaamiseen on kehitetty 5U-niminen kuvausmenetelmä, jossa eräät taustatiedot tiivistetään ulottuvuuksittain.

Tuomittu itse antaa tietoja yhdessä tai useammassa haastattelussa tai tietyissä tilanteissa muulla tavoin järjestetyssä kuulemisessa. Laajin haastattelujen kokonaisuus tehdään strukturoitua riski- ja tarvearviota varten. Se sisältää tiedot rikollisesta käyttäytymisestä ja tuomitun oman näkemyksen siitä, haastattelutiedot sosiaalisista suhteista, koulutuksesta ja työllisyydestä, asumisesta ja arkiselviytymisestä, raha-asioiden hoitamisesta, päihteiden käytöstä, ajattelu- ja toimintastrategioista ja asenteista.

Laajoissa haastatteluissa käsitellään syvällisesti mm. niitä rikoksia, joista tuomittu on saanut rangaistuksensa sekä esim. niiden vaikutuksia rikosten uhreihin. Rikoksiin liittyvien tunteiden käsittely avaa mahdollisuuksia kuntoutusnäkymiin. Tuomitun tunteet omaa rikostaan kohtaan voivat herättää hänessä motivoitumisen rikoksettomaan elämäntapaan. Kun työskennellään vasta rikoksesta epäillyn kanssa, lähtökohtana on kuitenkin syyttömyysolettama, mikä otetaan huomioon aiheen käsittelytavassa.

Mitä pitemmästä rangaistuksesta on kyse, sitä enemmän suunnitelman taustatietoja ja tavoitteiden asettamista käydään läpi yhdessä vangin kanssa. Yleensä vangit työskentelevät yhteistyössä ja suhtautuvat myönteisesti suunnitteluun. Vangin motivaatio ja kiinnostus oman kehityksen säätelyyn ilmenee näissä keskusteluissa. Vanki allekirjoittaa suunnitelman ja sitoutuu sen noudattamiseen. Kieltäytymiset ovat harvinaisia ja liittyvät vaikeuksiin kuntoutukseen sitoutumisessa. Vankilat jatkavat suunnitelman tarkentamista yhdessä vangin kanssa.

Tiedot punnitaan ja tulkitaan ennen johtopäätösten tekoa

Arvioinnin työprosessia kuvataan neljänä kivijalkana: tiedonkeruu, merkityksen anto, tulkinta ja johtopäätökset. Kun tiedot on hankittu, niiden merkitystä tarkastellaan suhteessa kokonaisuuden johdonmukaisuuteen, käytetyn menetelmän vertailuarvoihin sekä tietoon arvioitavan ilmiön vaihtelusta. Vanki voi palautteen avulla itse osallistua tietojen merkityksen punnitsemiseen. Tulkintavaiheessa työntekijä yhdistää kaiken merkitykselliseksi osoittautuneen tiedon. Tietoja tarkastellaan suhteessa toisiinsa ja ne muodostavat erilaisia riskien ja kuntoutustarpeiden yhdistelmiä, eräänlaisen yksilöllisen profiilin.

Johtopäätökset tehdään kokonaisharkinnan perusteella. Ne ovat suosituksia, joista keskeiset asetetaan tavoitteiksi. Tuomioistuimelle avoseuraamusharkintaa varten laaditussa lausunnossa johtopäätös on arvio siitä, kykeneekö henkilö suoriutumaan seuraamuksesta ja millaisia tukitoimia hän siinä tarvitsisi. Vankeutta varten laaditun rangaistusajan suunnitelman tavoitteet osoittavat, millaista toimintaa henkilölle suositellaan ja millaista toimintaa vankilan odotetaan järjestävän. Lisäksi johtopäätöksiin sisältyy arvio siitä, millainen laitossijoittelu on siinä vaiheessa tarkoituksenmukaisin.

Johtopäätösten teossa noudatetaan riskin, tarpeen ja vastaavuuden periaatetta. Niiden mukaan korkeaan rikoksen uusimisriskiin suositellaan intensiivisempiä ja laajempia työtapoja, keskitytään dynaamisiin seikkoihin kuten käyttäytymisen hallinnan taitoihin tai yksilön asenteisiin ja otetaan huomioon kuntoutukseen osallistumista edistävät tai estävät tekijät.

Vangin edistymistä seurataan vankilassa ja arviointikeskuksessa. Tarvittaessa suunnitelmaa voidaan tarkistaa uudessa arvioinnissa. Useilla vangeilla on monia erilaisia, vaativia kuntoutustarpeita. Yksi ongelma pahentaa toista. Esimerkiksi päihteiden käytön yhteydessä ilmenevä väkivaltainen käyttäytymistendenssi lisää sopeutumisongelmia, jotka lisäävät muiden ongelmien todennäköisyyttä. Pitkäaikaisessa kuntoutusprosessissa uusien taitojen kehittyminen avaa mahdollisuuksia seuraavaan vaiheeseen.

Arviointikeskusten työtä kehitetään

Kun rangaistus alkaa, vankilalla on käytössään arviointikeskuksen hankkimat taustatiedot ja rangaistusajan suunnitelma. Tällä on luotu jatkuvuutta vankeuden toteuttamiseen ja estetty päällekkäistä työtä. Vankilat voivat systematisoida toimintaansa rangaistusajan suunnitelmien suositusten pohjalta ja lisätä työskentelyn tasalaatuisuutta. Rangaistusajan suunnitelmien tiedot kokonaisuutena antavat pohjaa alan kehittämistyölle. Arviointikeskukset tekevät yhteistyötä arvioinnin kehittämisessä, yhtenäisten käytäntöjen luomisessa ja vankiloiden käyttöasteiden säätelyssä.

Arviointikeskusten työskentelevät itsenäisesti, puolueettomasti ja laajassa yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Niiden toimintaan kohdistuu monia ristiriitaisia paineita. Ne ovat kyseenalaistaneet monia vakiintuneita mutta vähemmän tarkoituksenmukaisia käytäntöjä. Kuntoutustarpeista lähtevät rangaistusajan suunnitelmat haastavat vankiloiden toiminnan järjestämistä. Tieteellisesti perustellun työtavan arviointiin tuoma läpinäkyvyys on kyseenalaistanut subjektiiviset menetelmät. Sidosryhmiltä saamamme palautteen mukaan tekemäämme yhteistyötä pidetään arvossa ristiriitaisista lähtökohdista huolimatta.

Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikössä on meneillään sekä arviointimenetelmien että tietojärjestelmän kehittämishanke. Molemmat sisältävät mahdollisuuden yhä parempaan arviointityön yhtenäisyyteen. Kehittämistyössä on hyödynnetty niitä kokemuksia, joita arviointityötä tekevillä on. Tulevaisuudessa mahdollisesti voidaan kuvata nykyistä paremmin esimerkiksi henkilön voimavarat, ajattelu- ja toimintastrategiat ja henkilökohtainen motivaatio sekä saada asiakaspalautetta.

Yhdyskuntaseuraamustoimistoilla ja vankiloilla on runsaasti yhteisiä asiakkaita, joiden elämää leimaa rikollisen käyttäytymisen toistuvuus ja avoseuraamusten ja vankeuksien muodostama polku. Samasta henkilöstä saadaan erilainen kuva eri tietojärjestelmien kautta. Kun uusi yhteinen tietojärjestelmä tulee käyttöön, on mahdollista yhdistää nämä liian erilaiset kuvat. Asiakkaalle voidaan reflektoida hänen todellisen toimintansa eri puolia, mikä tukee aidon ja syvällisen muutoksen mahdollisuuksia ja psykologista eheyttän

Kirjoittaja on Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen arviointikeskuksen johtaja.

 
Julkaistu 22.3.2013